Äänestämällä voi todellakin vaikuttaa!

Väittelin jokin aika sitten erään eduskuntavaaliehdokkaan kanssa äänestämisen merkityksettömyydestä. Täytyy myöntää, että olen ollut väärässä väittäessäni, ettei äänestämisellä olisi mitään vaikutusta, sillä onhan sillä. Kyseinen ehdokas sai nimittäin minut asiasta vakuuttuneeksi huomauttamalla, että äänestäminen ratkaisee ehdokkaiden ja puolueiden äänimäärät sekä vaalien tuloslistojen järjestykset.

Joten jos sinulle on tärkeää, että suosimasi ehdokas ja/tai puolue saa yhden äänen enemmän, niin äänestä toki. Jos taas haluat vaikuttaa enemmän tuloslistojen järjestykseen, niin oman äänen kohteeksi kannattaa valita joku marginaalipuolueen häntäpään ehdokas, joka ei itsekään muista käydä äänestämässä itseään, jolloin ainokainen äänesi saattaa vaikuttaa ehdokkaiden järjestyksiin jopa useiden sijojen verran.

Kun siis käyt äänestämässä ja vaikuttamassa tuloslistoihin, niin kannattaa muistaa, että samalla demokratian periaatteiden mukaisesti hyväksyt vaalien tuloksen, oli äänestämäsi ehdokas ja puolue voittajien joukossa tai ei. Äänestämällä luovut valitusoikeudestasi, sillä äänestäessäsi tiesit kuinka homma toimii, vaikka itse lukeutuisitkin häviäjien kannattajiin.

Mutta hyvä, nyt olemme käyneet läpi äänestäjien vaikutusmahdollisuudet. Sen sijaan muun muassa seuraaviin asioihin äänestämisellä ei ole mitään vaikutusta:

  • Sääntely, valvominen ja holhoaminen eivät vähenny vaan lisääntyvät, vaikka joku yksittäinen pykälä silloin tällöin saataisiinkin kumotuksi.
  • Julkistalouden tilanne ei parane vaan huononee, kunnes kamelin selkä toden teolla katkeaa.
  • "Oikeistolaisimmatkin" poliitikot jatkavat niskalenkin ottamista markkinavoimista.
  • Myös korporatismi ja kansainvälinen suurpääoma jatkavat niskalenkin ottamista markkinavoimista lobbaamansa sääntelyn ja "vapaa"kauppasopimusten välityksellä.
  • Työttömyys ei vähene vaan lisääntyy, huoltosuhdekin sen kuin heikkenee.
  • Julkisten palveluiden kustannukset tulevat kasvamaan, vaikka niihin tehtäisiinkin leikkauksia. Hyödyllisimmät ja tärkeimmät julkiset palvelut - kuten mm. lasten koulutus, poliisitoimi ja maanpuolustus - kärsivät eniten resurssipulasta.
  • Verotaakka ei palveluiden leikkausvirityksistä ja vaalilupauksista huolimatta kevene merkittävästi, vaan jatkaa kansalaisten ja liike-elämän painamista maan tasalle.
  • Etatismia eli valtiojohtoisuutta ei vähennetä vaan lisätään - valtaa keskitetään ja viedään yhä kauemmaksi kansalaisista.
  • Ilmastopolitiikkaa viedään yhä voimallisemmin eteenpäin, vaikka luonto ei edelleenkään suostu tottelemaan tietokonemallinnusten ennusteita.
  • Sääntelyn kurimuksessa sekä kansalaiset että yritykset alkavat etsiä yhä enemmän kiertoteitä - viinat haetaan useammin ulkomailta, jätteet kipataan useammin luontoon, jne.
  • Poliitikot esittelevät jatkossakin ratkaisujaan, jotka ovat niin hyviä, että ne on yksinkertaisesti pakotettava kaikille - kukaanhan kun ei vapaaehtoisesti ottaisi hyvää ratkaisua käyttöön.
  • <lisää mikä tahansa sinulle tärkeä kysymys tähän, erittäin suurella varmuudella sekään ei muutu ainakaan paremmaksi>

Itse en aio elätellä harhakuvitelmia äänestämisellä vaikuttamisesta, mutta jokaisen oma valintahan se on. Valheessa saa elää, lotossa voi voittaa, ja joulupukkikin saattaa olla olemassa.

Suosittelen kuitenkin jokaiselle asioiden ottamista omiin käsiin. Sen sijaan, että jäisi odottelemaan muutoksia "sitten kun meidän puolue pääsee valtaan" tai aivan vastaavasti "sitten kun voitan lotossa miljoonia", niin omaa, perheen, läheisten sekä muiden kylänmiesten ja -naisten elämää voi alkaa parantaa ihan itse ihan heti. Keinot ovat varmasti jokaisessa tapauksessa erilaisia eikä mikään poliitikkojen One Size Fits All -malli ole koskaan oikea ratkaisu oikeiden ihmisten oikeaan elämään. Tsemppiä ja hyvää matkaa! :)

Sitä saa mitä tilaa – ruikutus riittää!

No niin, kävitte sitten äänestämässä, tiettävästi täydessä ymmärryksessä siitä, mitä se tarkoittaa, mutta kerrataanpa nyt vielä. Äänestäessänne hyväksytte sen ajatuksen, että äänestäminen on oikea tapa päättää "yhteisistä asioista" ja valita edustajia niitä hoitamaan, täysin riippumatta äänestyksen lopputuloksesta.

Toisin sanoen, jos menette äänestämään vaaleissa, hyväksytte vaalien lopputuloksen etukäteen sitä tietämättä. Joten jos menette äänestämään, luovutte oikeudestanne valittaa vaalien lopputuloksesta. Tiedätte aivan hyvin etukäteen, että useimmat muut todennäköisesti äänestävät eri tavalla kuin te itse. Joten nyt loppuu se itkuparku ja ruikutus siitä vaalituloksesta, itsepähän äänestitte!

Jos teillä ei ole munaa sietää omien tekojenne seurauksia, niin tehkää jotain muuta. Jos ette kestä sitä, että vaaleilla saatetaan valita muitakin kuin teidän ikiomia suosikkejanne, niin keksikää joku muu tapa hoitaa asiat kuin vaalit älkääkä osallistuko siihen selvästikin inhoamaanne äänestyspelleilyyn.

Jos yhteisistä asioista päättäminen demokraattisesti eli enemmistön tyrannialla tuntuu teistä hyvältä ajatukselta vain silloin, kun olette itse enemmistössä, niin ehkä kannattaa pikkuhiljaa alkaa miettimään sitä, että onko nykyinen valtajärjestelmä sellainen, jonka haluatte mahdollisesti joskus tulevaisuudessa luovuttaa jonkun oikeasti vaarallisen liikkeen käsiin?

Vai olisiko ehkä kuitenkin parempi, että kenellekään ei anneta valtaa yli muiden - ei äänestämällä eikä muutenkaan - ja jokainen hoitaa omat asiansa ihan itse tai vapaaehtoisesti yhteistyössä muiden kanssa?

Itse en äänestänyt, mutta en silti aio itkua pidätellen valittaa äänestäjien mahdollisesta tyhmyydestä. Vaalit ovat käytännössä merkityksettömiä - ja yrittäkää nyt löytää tästä jotain lohtua siihen itkuunne - sillä ne eivät muuta mitään. Korkeintaan entisten vallankäyttäjien tilalle tulee toisia vallankäyttäjiä, jotka hieman saattavat muuttaa "yhteisten asioiden" hoitamisen ja kansalaisten yhteen muottiin pakottamisen painopisteitä, mutta siinäpä se sitten onkin. Sama meno jatkuu päättäjien ja hallitusten tunnusväreistä huolimatta. Mikään ei muutu. En sano, että ei hätää, koska hätä siitä todellakin tulee, mutta ei siksi, että tällä kertaa pakka sekoittui vähän normaalia enemmän.

Yritin kyllä hyvissä ajoin varoitella, että äänestäminen ei kannata, mutta kuinkas moni kuunteli? Lopettakaa itkunne ja kestäkää tekojenne seuraukset. Sitä saa mitä tilaa.

 

Miksi äänestää ei kannata

Miksi ei kannata äänestää eduskuntavaaleissa ja muissa julkisissa vaaleissa?

1. Äänestämisestä ei ole mitään hyötyä

Mikäli et taktikoi viimeisen päälle äänesi kanssa ja valitse ehdokasta tai puoluetta, joka taistelee läpipääsystä pienillä eroilla, yhdestä äänestäsi ei ole käytännössä mitään hyötyä. Ja jos laskelmoisitkin äärimmäisen tarkkaan, yhdellä äänelläsi on oikeasti merkitystä vain ja ainoastaan silloin, kun ehdokkaasi läpipääsy jäisi muuten siitä yhdestä äänestä kiinni arvan varaan, mikä on erittäin harvinaista.

2. Äänestämällä luovut oikeudestasi valittaa

Toisin kuin yleisesti uskotaan, äänestämällä - ei siis jättämällä äänestämättä - menettää oikeutensa valittaa äänestyksen lopputuloksesta ja sen seurauksista. Mikäli äänestät, allekirjoitat samalla sen, että äänestäminen on mielestäsi oikea tapa tehdä päätöksiä "yhteisistä asioista" tai valita päättäjiä päättämään "yhteisistä asioista", ja sen, että tuet äänestyksen lopputulosta, oli oma äänesi sitten voittajien tai häviäjien puolella. Äänestämistä voi siis verrata vaikkapa lottokupongin jättämiseen. 

3. Äänestämällä tuet moraalitonta pakottamista

Valtion toiminta perustuu väkivaltaan ja pakottamiseen. Demokratian ydinajatus on se, että mikä tahansa enemmistön päätös on oikein, vaikka vähemmistö täytyisi pakottaa sen noudattamiseen. Mutta onko esimerkiksi se oikein, että enemmistö voi säädellä vähemmistön seksuaali- ja pariutumiskäyttäytymistä? Mikä oikeus enemmistöllä on päättää, ovatko esimerkiksi homous ja homosuhteet oikein vai väärin? Entä voiko enemmistö päättää, että vähemmistöltä takavarikoidaan rahaa ja omaisuutta (verotetaan), jotta voidaan kustantaa palveluita koko väestölle, riippumatta siitä haluavatko tai käyttävätkö kaikki näitä palveluita?

Sellaisia oikeuksia ei enemmistöllä ole, vaan kaikilla yksilöillä on samat loukkaamattomat oikeudet. Vaikka kaikki muut niin päättäisivät, heillä ei ole oikeutta loukata yhdenkään yksilön oikeutta omaan henkilökohtaiseen vapauteen ja omaisuuteen - eli vaikkapa siihen, kenen kanssa hän haluaa harrastaa seksiä ja avioitua tai että miten hän käyttää omalla työllään ansaitsemansa varat.

Äänestämällä hyväksyt, että enemmistöllä on tämä väitetty oikeus, ja tuet mitä tahansa mielivaltaista tekoa, jonka vaalien valitsema joukkio päättää ottaa asiakseen, vaikka olisit äänestänyt vaalien häviäjiäkin!

4. Äänestäminen ei tuo muutosta

Äänestäjien muisti on tunnetusti lyhyt, mutta vähän paksukalloisempienkin pitäisi viimeistään tässä vaiheessa alkaa ymmärtää, että vuodesta ja vaalikaudesta toiseen pääpiirteissään sama politiikka jatkuu, vaikka päättäjät ja hallituspuolueet vaihtuisivatkin. Täysin riippumatta siitä, onko hallituksessa porvarit, työväki tai joku muu, päättäjät kehittävät lisää lainsäädäntöä säätelemään meidän jokaisen elämää, kasvattavat julkisia menoja ja ottavat lisää velkaa valtiolle.

Itse asiassa, päättäjien vaihtaminen saattaa jopa lisätä sääntelyä, menoja ja velkaantumista, sillä jokaisella puolueella ja päättäjällä on omat erityismielenkiinnonkohteet, joihin paneudutaan vallassa ollessa voimallisemmin, mutta "aiemmin saavutetuista eduista" ei juurikaan tingitä. Jos hallituksessa olisivat jatkuvasti porvarit, he suosisivat muita porvareita, jos taas työväki, he suosisivat työväkeä, jos taas joku muu, he suosisivat jotain muita, ja niin edelleen. Mutta kun päättäjät vaihtuvat säännöllisesti, eri väestönosia suositaan vuorotellen ja valtion budjetti paisuu kuin pullataikina, kun mistään ei leikata kuin korkeintaan silmänlumeeksi!

5. On parempiakin keinoja vaikuttaa kuin äänestäminen

Maailmasta tulee hiukkasen parempi paikka joka ainoa kerta, kun joku päättää tehdä jonkin asian ihan itse, huutamatta valtiota apuun. Yksityisten ihmisten aikaansaannoksia ovat kaikki ihmiskunnan historian innovaatiot ja teknologiset kehitysaskeleet, alkaen vaikkapa jostain tulen ja pyörän keksimisestä. En ollut paikalla, mutta voin täysin varmasti luvata, että kivikaudella ei perustettu komiteaa keksimään pyörää. Ei todellakaan, vaan joku yksittäinen oman aikansa Isaac Newton sen keksi, ja muut sitten kopioivat ja parantelivat keksintöä.

Vastaavasti kollektiivien - kuten valtioiden - aikaansaannokset ihmiskunnan historiassa ovat yhtä kärsimystä - verotusta, väkivaltaa, pakottamista, sotaa... Joku Iosif Stalin yksinään kadulla huutelemassa olisi ollut täysi pelle, mutta luotsaamassa suurvaltaa hän sai aikaan äärimmäisen paljon inhimillistä kärsimystä, puhumattakaan joistain hulluista, jotka oikeasti äänestettiin valtaan vapailla vaaleilla.

Ihmisiä, jotka yrittävät saa aikaan myönteistä kehitystä niinkin yksinkertaisesti kuin levittämällä tietoa, löytyy mm. näiden sivustojen takaa: taloudenperusteet.comciel.fimises.fi ja liberalismi.net.

Miksi kannattaa jättää äänestämättä?

1. Jättämällä äänestämättä annat päättäjille vastalauseen

Kaikki puolueet laidasta laitaan yrittävät kannustaa kaikkia äänestämään, mieluiten omia kannattajiaan, mutta myös kaikkia yleensä. Syy tähän on se, että jos ihmiset suurin joukoin jättävät äänestämättä, poliitikkojen mielivallalle on sen verran vähemmän tukea.

Demokraattisesti valitut päättäjät nimittäin eroavat itsevaltaisista päättäjistä lähinnä juurikin siten, että he saavat toimilleen vaalien kautta säännöllisen hyväksynnän hallittaviltaan. Itsevaltaiset päättäjät järjestävät saman tarkoituksen vuoksi itseään juhlivia mielenilmauksia tai ihan vaan julistuttavat omaa erinomaisuuttaan ja sen yleistä suosiota hallitsemansa lehdistön kautta. Kaikkien hallitsijoiden - niin demokraattisten kuin itsevaltiaidenkin - pahin pelko on se, että alamaiset eivät enää suostu hallittaviksi eivätkä enää anna hyväksyntäänsä järjestelmälle.

Jättämällä äänestämättä ilmoitat, ettet anna hyväksyntääsi päättäjille etkä järjestelmälle. Äänestämällä tyhjää tai kirkkovenettä ilmoitat ainoastaan sen, että päättäjät ja sellaisiksi tällä kertaa haluavat yleisesti ottaen haisevat, mutta että pakottamiseen perustuva järjestelmä on periaatteessa ookoo - mitä se ei ole.

2. Jättämällä äänestämättä säästät arvokasta aikaasi johonkin tärkeämpään

Kauankohan tyypillinen äänestysreissu kestää? Sijainnista ja ajankohdasta riippuen varmasti jostain varttitunnista ehkä jopa tuntiin saakka, joillakin varmasti pidempäänkin. Mieti mitä kaikkea kivaa voisit senkin aikaa tehdä? Voit vaikkapa leikkiä lastesi kanssa, viettää aikaa kavereidesi kanssa, käydä hyvässä ravintolassa syömässä, pelata pleikkarilla, järjestellä postimerkkikokoelmaasi, jne. Aika harva asia jää kakkoseksi merkityksettömän numeron, kirkkoveneen tai Aku Ankan raapustamiseen leimattavaan ja uurnaan pudotettavaan paperilappuun. Itse ainakin aion viettää tuon ajan lasteni kanssa.

3. Jättämällä äänestämättä et tee mitään moraalisesti kestämätöntä

Äänestäminen ei ole kansalaisvelvollisuus, ei siis ole syytä kokea mielipahaa jätettyään äänestämättä. Äänestämisen lopputuloksena voi kuitenkin syntyä täysin uusia "kansalaisvelvollisuuksia". Vaaleilla valitut päättäjät kun saattavat vaikka keksiä sen äänestämispakon vankeuden uhalla seuraaviin vaaleihin. Vaikka et sellaista kannattaisi eikä se olisi ollut vaalien aikaan esillä, niin äänestämällä vaaleissa annat valituiksi tulleille päättäjille (vaikka et olisi juuri heitä äänestänytkään; mutta toistan itseäni) valtuudet mihin tahansa.

Jättämällä äänestämättä et tee mitään pahaa, mutta et voi edes tietää mitä kaikkea pahaa valtuuttamasi päättäjät keksivät valtaan päästyään. Antamalla tuon valtuutuksen - eli äänestämällä - olet osasyyllinen siihen kaikkeen, oli kysymys sitten lapsiperheiden, yrittäjien, työttömien, vähemmistöjen, yksilöiden ja/tai jonkun muun oikeuksien polkemisesta tai jostain vielä pahemmasta.

Lopuksi...

Äänestämällä hyväksyt sen, että valituiksi tulevilla henkilöillä (vaikka et olisi heitä itse äänestänytkään) on oikeus vapaasti päättää sinun ja muiden ihmisten asioista. Sitäkö todella haluat? 

Älä ole hyödyllinen idiootti, älä äänestä.

Protestivaalit, vapausvaalit, vaalikonevaalit…? – Sekalaista vaalipohdiskelua

Vaikka nykyisin vastustankin vaaleja - koska äänestämällä ei voi vaikuttaa - pidän vaaleja edelleen mielenkiintoisina. Pahoista tavoista ei pääse helposti eroon tai jotain sellaista. No, enimmäkseen suhtautumiseni on melko välinpitämätöntä, mutta joitakin asioita nousee välillä esiin.

Ensinnäkin vaalikoneet. Uusi Suomi avasi tällä kertaa pelin Puoluekoneella, joka on siitä virkistävä ajatus, että puoluettahan sitä todellakin Suomen vaalitavassa ensisijaisesti äänestetään ja vasta toissijaisesti ehdokasta. Valitettavasti mukana ovat vasta eduskuntapuolueet, mutta ehkä ne muutkin puolueet sinne tulevat US:n lupauksen mukaisesti.

Kysymysten osalta toteutus on valitettavasti samaa tyypillistä, kelvotonta vaalikonekauraa kuin aina ennenkin. Jo ensimmäinen kysymys, "Pitäisikö lapsilisät poistaa hyvätuloisilta?", on vapausmielisen vastaajan kannalta hirvitys. Vastaus olisi luonnollisesti vahva kyllä, koska lapsilisät pitäisi poistaa kaikilta, mutta puoluekone ei tulkinne vastausta aivan näin vaan laskenee vastaajan kylmästi populistiksi.

Eikään ei voi vapausmielinen kuitenkaan vastata, mutta ei myöskään "en osaa sanoa", koska osattaisiinhan tässä sanoa, jos vastausvaihtoehdot sen sallisivat. Kaikki vaihtoehdot ovat siis enemmän tai vähemmän vääriä. Kun muissakin kysymyksissä on samaa ongelmaa, aivan kuin kaikki poliittiset kysymykset olisivat aseteltavissa vastakkain kyllä-ei-akselille, niin yritäpä siinä sitten vastata.

No, jotenkin onnistuin vastaamaan ja tuloksena lähinnä minua oli RKP, huikealla 48% samanmielisyydellä. Kaukaisin puolue oli puolestaan Vasemmistoliitto, 33% samanmielisyydellä. "Parhaan" ja huonoimman osuman ero oli siis vain 15 prosenttiyksikköä. Ehkä tämä antaa jotain kuvaa siitä, miten lähellä kaikki eduskuntapuolueet toisiaan ovat konsensus-Suomessa. Jos vielä kysymyksenasettelu olisi objektiivisempaa ja moniulotteisempaa, osumaprosentitkin vastaisivat paremmin todellisuutta: en nimittäin varmasti ole edes 48% asioista samaa mieltä edes RKP:n kanssa.

Toisaalta, ehkä en kuulu vaalikoneiden kohderyhmään. Silti erityisellä mielenkiinnolla odotan ainakin sitä, millaisia tuloksia antaa aikoinaan perustamani Sosiaalinen Vaalikone uusien omistajiensa käsissä, kunhan vielä saavat ehdokkaat vastaamaan sen kysymyksiin...

Mitä tulee itse vaaleihin, niin vaikka en edelleenkään usko äänestämällä voitavan vaikuttaa, osittaiset sympatiani ovat silti entisen puolueeni Liberaalien suunnalla. On sinänsä mukavaa, että Liberaaleilla on taas ainakin yksi uusi aktiivinen blogaajakin, Jouni Flemming, jonka kirjoitukset ovat pääsääntöisesti lähes kokonaan hyviä. Lisäksi "puolue" on vihdoin saanut jopa uudistettua nettisivunsa.

Lisäksi osittain sympatisoin Piraattipuoluetta, koska poliittisen piratismin teoreettinen kulmakivi on periaatteessa yhtenevä libertarismin kanssa, nähdäänhän piratismissa immateriaalioikeudet nimenomaan loukkauksena luonnollisia omistusoikeuksia kohtaan. Valitettavasti piraatit eivät jostain syystä vaadi johdonmukaisesti immateriaalioikeuksien kumoamista kokonaan vaan tarjoavat jotain vajaata välimallin ratkaisua... Huoh. Siis sama ongelma kuin Liberaaleillakin. Rohkeus ei riitä radikaaleihin teemoihin.

Joka tapauksessa on sinänsä luonnollista ja sopivaa, että Liberaalit ja Piraattipuolue tekevät yhteistyötä siten, että ensinmainitut ovat mukana jälkimmäisen vaalilistoilla, kun Liberaaleilta puuttuu edelleen (ja nähtävästi tällä menolla ikuisesti) se oma puolue. Mutta Piraattipuolueen ja sen listoilla olevien Liberaalien äänestäjillä onkin käsissään varsinainen äänestäjän kuluttajansuojapommi, sillä Piraatit ovat epätoivoissaan tai ymmärtämättömyyttään (?) hyväksyneet listoilleen myös talousdemokraatteja, jotka nyt eivät voisi ainakaan talouspoliittisesti enää kauempana Liberaaleista olla, enkä kyllä nyt näe heillä mitään yhteistä piraattienkaan kanssa.

Jos siis äänestät Liberaalia, äänesi saattaa hyödyttää talousdemokraattia! Esimerkiksi Keski-Suomessa Jani Korhosta äänestäessä ääni saattaa mennä jonkun "Tähtikävelijän" eduksi. No, todellisuudessa ongelma on mitätön, sillä Piraattipuolue ei tule saamaan yhtään ehdokasta läpi vaaleissa. Ja vaikka saisikin, ei se muuttaisi mitään, koska äänestämällä ei voi vaikuttaa.

Todellisia läpipääsymahdollisuuksia kunnolla vapaushenkisistä ehdokkaista on nähdäkseni vain kahdella, nimittäin Kokoomuksen Henri Heikkisellä ja Elina Lepomäellä. Heikkinen tunnetaan erityisesti innovatiivisista julkisuustempauksistaan, mutta molemmilla on paljon oikeita näkemyksiä ja laadukkaita blogitekstejä. Eivät hekään täydellisiä ehdokkaita ole, mutta suurin mielenkiintoni vaaleissa kohdistuu silti varmaankin heihin. Puolue tosin on molemmilla totaalisen väärä, mutta oikeaa puoluetta ei tietysti ole olemassakaan.

Mutta se siitä. Suomen vaalit, jotka eivät muuta mitään, vaikka Perussuomalaiset nousisikin kolmen suurimman joukkoon, ovat kuitenkin loppupeleissä hiiren papanoita verrattuna isompiin kuvioihin: euron (ja sitä kautta ehkä myös EU:n) vääjäämättömään tuhoon; domino-efektiin Pohjois-Afrikassa ja arabimaailmassa; Kiinan, Brasilian ja muiden kuplien puhkeamiseen valuuttakriisin kärjistyessä; dollarin todennäköiseen hyperinflaatioon; jne.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Puoli maailmaa on pian enemmän tai vähemmän tulessa, ja jotkut vielä jaksavat kuvitella, että äänestämällä voisi vaikuttaa. Hih. :-)

Työ jatkuu

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 28.10.2008.)

Aivan aluksi haluan kiittää vielä kerran kaikkia äänestäjiä, tukijoita ja muita kampanjan yhteydessä kohtaamiani ihmisiä! Teimme upean kampanjan, ja vaikka se ei aivan riittänytkään tällä kertaa, kyseessä oli ilmiselvästi torjuntavoitto. Huonomminkin olisi voinut mennä.

Itse sain 57 ääntä. Lisäksi Sofia sai 32 ja Jani 30 ääntä. Yhteensä 119 ääntä Liberaaleille ei olisi omallakaan listalla riittänyt mihinkään, mutta kyllä siitä voidaan jatkaa eteenpäin. Neljän vuoden päästä on uudet kuntavaalit. Näihin vaaleihin valmistauduin (lähinnä henkisesti) reilun vuoden, seuraaviin voinee alkaa tehdä töitä jo nyt.

Seuraava tavoite on Keski-Suomen Liberaalit ry:n jäsenmäärän kasvattaminen. Esimerkiksi noin 10-20% tämänkertaisista äänestäjistämme olisi hyvä saada mukaan. Sillä määrällä voi jo paremmin järjestää tilaisuuksia ja muita tempauksia, sekä edelleen parantaa näkyvyyttä. Neljän vuoden päästä meillä on oltava Jyväskylässä oma lista ja siinä ainakin kymmenen ehdokasta, joista ainakin yksi tulee valituksi. Tule sinäkin mukaan!

Äänestäminen ei kannata?

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 17.10.2008.)

Valtion (ja kuntien) kaikki toiminta perustuu aina viime kädessä valtion alueelliseen väkivaltamonopoliin. Esimerkiksi veronkanto eri muodoissaan onnistuu vain, koska valtio on ottanut oikeudekseen pakottaa ihmiset maksamaan rangaistuksen uhalla. Erilaisilla verotuloilla puolestaan maksetaan valtion menot. Koska myös väkivallalla uhkaaminen on nonaggressioperiaatteen (NAP) vastaista, libertaareille – kuten minullekin – tuottaa omantunnon tuskaa osallistua valtion toimintaan – kuten esimerkiksi politiikkaan – millään tavoin. Jopa äänestäminen on vaikeaa.

Olisikin parempi, jos kukaan ei äänestäisi. Tällöin ei valittaisi päättäjiä eikä valtio tai kunnat voisi tehdä mitään, koska kansa tuskin sallisi päätösvallan siirtyvän virkamiehille. Ihmisten olisi yht’äkkiä pakko hoitaa omat asiansa ihan itse, ilman valtion ja kuntien ohjausta ja holhousta.

Äänestys on jo kuitenkin käynnissä ja jo 270000 kansalaista on äänestänyt kuntavaaleissa. Jos kukaan ei enää äänestä, se tarkoittaa jo äänestäneiden päätökseen tyytymistä. Jos äänestäjien enemmistön päätös on millään tavoin ennakoitavissa, niin kuin se tietysti on, on äänestämättä jättäminen hiljainen ääni enemmistön kannan puolesta. Äänestämättä jättäminen tekee kaikkien äänestäneiden äänet aivan pikkuriikkisen arvokkaammiksi.

Jos siis ehdokkaana on libertaareja, jotka ajavat valtion ja kuntien ihmisten asioihin puuttumisen vähentämistä, muuttuu libertaarin päätös jättää äänestämättä (libertaaria) tueksi valtiolle ja siten periaatteessa NAP:n vastaiseksi, joskaan passiivisuus ei sinänsä ole NAP:n vastaista.

Mistä sitten tiedät oletko libertaari? Libertarismi on laaja ajatusmaailma, mutta NAP-testi (animaatio englanniksi) on yksinkertainen tapa todeta se: jos mielestäsi ei ole oikeutettua 1) aloittaa väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan tai 2) kannustaa kolmatta osapuolta (muut ihmiset tai valtio) aloittamaan väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan, niin olet libertaari. Nimenomaan väkivallan (tai sillä uhkaamisen) aloittaminen on kiellettyä: jos joku muu aloittaa väkivallan käytön, muilla on oikeus käyttää väkivaltaa kyseistä henkilöä kohtaan puolustautuakseen, puolustaakseen muita ja lopettaakseen väkivallan käytön.

Lopuksi kuriositeetti siitä, kuinka pienellä oikeutuksella nykyiset päättäjämme toimivat. Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n muodostama hallitus sai eduskuntavaaleissa 2007 taakseen 58,5% kaikista annetuista äänistä. Koska äänestysprosentti oli 67,9%, kaikista äänestäjistä vain 39,72% äänesti hallituspuolueita. Äänioikeutetuista 32,1% ei siis äänestänyt eli käytännössä useampi valitsi “ei mikään annetuista vaihtoehdoista” kuin minkään yksittäisen puolueen.

Lisäksi koska vain 77% väestöstä on äänioikeutettuja, koko väestöstä vain 30,59% osoitti viime vaaleissa tukeaan nykyisille vallanpitäjille! Toki, esimerkiksi vauvojen kohdalla äänioikeus voisi muutenkin jäädä käyttämättä ja olisi hyödytön, mutta muutoin ikäraja on keinotekoinen konstruktio. Ei ihminen maagisesti muutu jotenkin päätöskykyisemmäksi juuri sinä päivänä, kun hän täyttää 18 vuotta.

Sitoutumattomana Kokoomuksen listalle

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 4.9.08.)

Tämän vaaliblogin ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, etten vielä tiennyt mille listalle olen lähdössä ehdokkaaksi. Tuolloin realistisia vaihtoehtoja oli kaksi: valitsijayhdistyksen ja niiden yhteislistan muodostaminen muiden liberaalien kanssa tai Kokoomuksen listalle lähteminen sitoutumattomana, jota meille oli tarjottu pari päivää aikaisemmin.

Molempia vaihtoehtoja pohdittiin kovasti, erityisesti viime perjantaina pitämässämme kokouksessa, ja lopulta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuten asiasta tehty tiedotekin kertoo, minun lisäkseni sitoutumattomina Kokoomuksen listalle lähtevät Liberaaleista FM Jani Korhonen ja kasv.yo Sofia Valta.

Näillä siis mennään ja yritetään Kokoomuksen listalla olemisesta huolimatta näkyä nimenomaan Liberaaleina. Toivottavasti hyvällä vaalityöllä pääsemme onnistuneeseen lopputulokseen ja saamme yksi tai jopa kaksi valtuustopaikkaa. Siihen on nyt ainakin realistinen mahdollisuus.

Sosiaalinen Vaalikone

Ensimmäinen Facebook-sovellukseni alkaa olla siinä jamassa, että sitä kehtaa jo esitellä: Sosiaalinen Vaalikone (vaatii kirjautumisen Facebookiin).

Perinteisistä vaalikoneista poiketen Sosiaalisen Vaalikoneen käyttäjät, joihin myös ehdokkaat lukeutuvat, tekevät itse kysymykset. Kysymys voi näkyä vain tietyssä kunnassa tai kaikille käyttäjille. Ehdokkaiden lisäksi osumia voi hakea myös kavereista sekä muista käyttäjistä, sikäli kun käyttäjien yksityisyysasetukset sen sallivat.

PS. Sosiaalisessa Vaalikoneessa voi myös vaalimainostaa edullisesti. 😉

Mielipidekirjoitus: Vaalirahoitus on oire demokratian kriisistä

Lähetin oheisen tekstin tänään Keskisuomalaiseen. Merkitsen tähän päiväyksen, jos julkaisevat. Päivitys 7.6.08: Kirjoitus julkaistu 6.6. Ksml:ssa.

Edustuksellisen demokratian keskeinen ero esimerkiksi antiikin Ateenan suoraan demokratiaan on se, että yhteisistä asioista päättämiseen ei tarvita aina koko väestön kokoontumista yhteen. Sen sijaan pieni joukko väestöstä valitaan vaaleilla määräajaksi tekemään päätöksiä kaikkien puolesta ja valvomaan yhteistä etua. Olennaista järjestelmälle on se, että vaaleissa katsotaan valikoituvan monipuolisesti mahdollisimman suurta osaa väestöstä edustavia henkilöitä.

Onko kuitenkaan näin? Huippu-urheilijoita ja muita julkisuuden henkilöitä lukuunottamatta poliitikon tie eduskuntaan voi olla pitkä ja kivinen, alkaen usein jo nuorena jonkin puolueen nuoriso-organisaatioon liittymällä. Ajan myötä kuvioihin astuvat kunnallispolitiikka ja ehkä myös osuuskauppojen ja seurakuntien valtuustot. Harva tavallinen kansalainen menestyy vaaleissa ensimmäisellä yrittämällä, vaan urakehitys puolueorganisaatiossa ja ruohonjuuritasolla voi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen etenemistä ylimmille tasoille.

Continue reading Mielipidekirjoitus: Vaalirahoitus on oire demokratian kriisistä

Vaalikoneilua

Täytin SelectSmart.comin USA:n presidentinvaaleja koskevan vaalikoneen. Tulokset näkyvät alla. Vaalikonetta ei kannata muuten täyttää, jos ei halua naputella läpi aivan liian montaa mainosruutua sen jälkeen. Todella onnetonta.

  1. Kent McManigal (campaign suspended) (95%)
  2. Ron Paul (84%)
  3. Newt Gingrich (says he will not run) (67%)
  4. Chuck Hagel (not running) (66%)
  5. Alan Keyes (63%)
  6. Stephen Colbert (campaign halted) (59%)
  7. John McCain (55%)
  8. Mitt Romney (54%)
  9. Tom Tancredo (withdrawn, endorsed Romney) (52%)
  10. Fred Thompson (51%)
  11. Duncan Hunter (51%)
  12. Sam Brownback (withdrawn, endorsed McCain) (49%)
  13. Barack Obama (46%)
  14. Al Gore (not announced) (46%)
  15. Christopher Dodd (withdrawn) (46%)
  16. Dennis Kucinich (43%)
  17. Bill Richardson (42%)
  18. Rudolph Giuliani (40%)
  19. Alan Augustson (campaign suspended) (40%)
  20. Mike Gravel (40%)
  21. Wesley Clark (not running, endorsed Clinton) (40%)
  22. Jim Gilmore (withdrawn) (38%)
  23. Michael Bloomberg (says he will not run) (38%)
  24. Hillary Clinton (35%)
  25. Joseph Biden (withdrawn) (35%)
  26. John Edwards (34%)
  27. Mike Huckabee (30%)
  28. Tommy Thompson (withdrawn, endorsed Giuliani) (30%)
  29. Elaine Brown (18%)

Enpä sen kummemmin kommentoi tuloksia, ne puhunevat puolestaan.