Tag: Ruotsi

Rikolliset Ruotsin yrittäjät

Kuten tiedämme, ay-liikkeellä on Ruotsissa paljon valtaa, paljolti sosialidemokraattien pitkän dynastian seurauksena. Demareiden ja ammattiliittojen suhde on ollut symbioottinen: liitot tukevat demareita rahallisesti ja vaalikampanjoissa lisäksi mittavalla työmäärällä (ammattiliittojen jäsenillä on oikeus tehdä tietty määrä vaalityötä omalla työajallaan, eli palkka juoksee vaikka työntekijä tekee ihan jotain muuta kuin töitä), ja vastineeksi demarit ovat ajaneet läpi ay-liikkeelle suosiollisia lakimuutoksia, kuten edellä mainittu oikeus vaalityöhön työajalla ja vielä merkittävämmin oikeuden yleisten työehtosopimusten tekemiseen.

Ruotsissahan esimerkiksi ei tunneta käsitettä minimipalkka, mikä ensituntumalta kuulostaa hienolta. Todellisuus on kuitenkin se, että koska ay-liikkeellä on todellinen valta maan päällä, voivat liitot yleisillä työehtosopimuksilla käytännössä määritellä sallitun palkkatason. Tästä maksaa nyt göteborgilainen salaattibaariyrittäjä Sofia Appelgren, joskin hieman erikoisesta syystä. [Via Scandinavian Finance]

Suuri ongelma Appelgrenin Wild’n Fresh -salaattibaarissa on se, että omistaja ei ole liittynyt ravintola-alan ammattiliiton yleiseen työehtosopimukseen, vaan yrityksen muutama työntekijä saa sitä palkkaa ja niitä etuja, joista Appelgren on sopinut työntekijöiden itsensä kanssa. Koska Appelgren ei suostunut ammattiliiton “pyynnöistä” huolimatta liittymään yleiseen sopimukseen, asetti ammattiliitto yrityksen saartoon. Niinpä kymmenen neliömetrin salaattibaarin edustalle kerääntyy joka päivä jo ennen avaamisaikaa kymmeniä liiton jäseniä osoittamaan mieltään ja kertomaan ohikulkijoille kuinka paha riistäjäkapitalistisika Sofia Appelgren on.

Mitään merkitystä ei tietenkään ole sillä, että Wild’n Freshin työntekijät saavat yleistä sopimusta parempaa palkkaa, parempia etuja (mm. kattavammat vakuutukset) sekä lyhyemmät työajat, ilman mitään ylitöitä. Eikä silläkään ole väliä, että kun Sofia Appelgren harkitsi yleiseen sopimukseen liittymistä ja kysyi mielipidettä työntekijöiltään, nämä itse sanoivat etteivät halua yrityksen liittyvän yleiseen sopimukseen, koska tällöin heidän palkkansa ja etunsa heikkenisivät.

Sillä varmaankin on merkitystä, että koska yritys ei kuulu yleisen sopimuksen piiriin, ei myöskään ammattiliitto saa rahaa yrityksen työntekijöistä. Ja sekin vaikuttanee, että jos yksi yritys onnistuu pysymään ammattiliittojen talutusnuorista erossa, muutkin yrittäjät voivat sitä harkita. Toivottavasti Sofia jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Ainakin täältä lähtee hänelle yksi kappale joulukortteja kannustukseksi. (Sofian osoite löytyy The Localin yllä linkitetyn haastattelun kommenteista.)

Toisena uutisena kuitenkin kerrotaan, että Ruotsin ay-liike on lähdössä sotaan porvarihallitusta vastaan. Saa nähdä miten tuossa käy, mutta toivottavasti ainakin em. taistelu käy ammattiliitoille kalliiksi.

Rikolliset Ruotsin ministerit, osa 2

Kaikki varmaan vielä muistavat taannoisen äläkän, joka syntyi siitä, kun eräät Ruotsin uuden porvarihallituksen ministereistä olivat mm. maksaneet lapsenvahdeille pimeästi. Uusi informaatio tuo mielenkiintoisen näkökulman tähän suureen vääryyteen.

Johan Norberg nimittäin ehdotti ruotsalaisille toimittajille, että nämä soittaisivat useisiin verotoimistoihin ja esittäytyisivät henkilöinä, jotka ovat palkanneet naapurin tyttären lapsenvahdiksi ja haluavat tietää miten ilmoittaa ja maksaa asiasta verot. Norberg veikkasi, että 50% verotoimistoista sanoisi ettei moiseen kannata vaivautua, verot voi jättää huoletta maksamatta. Hän oli väärässä. Jopa 92% ruotsalaisista verotoimistoista vastasi Grannar.se:n kyselyyn, että kyseisen verolain voi jättää huomiotta.

Voi niitä syntisiä ministereitä! On se kamalaa, kun jätetään maksamatta verot, jotka eivät veroviranomaisiakaan kiinnosta. Oikea synti on se, jos kyseinen (ja moni muu) verolaki ei Ruotsissa nykyisen hallituksen aikana muutu.

Rikolliset Ruotsin ministerit

Eräitä ministereitä Ruotsin uudesta porvarihallituksesta on ryöpytetty viime päivinä kovalla kädellä niinkin suurista rikoksista kuin maksamattomista tv-lupamaksuista ja pimeästi palkatuista lapsenvahdeista. No, kauppaministeri Borelius kieltämättä syyllistyi pahempaankin veronkiertoon pitämällä perheensä kesäasunnon jerseyläisen yhtiön nimissä. Mutta mitä tulee noihin muihin “rikoksiin,” niin kylläpä on hakemalla haettu taas jauhettavaa.

Ruotsin verotus on maailman kärkeä kovuudessaan, siitä huolimatta että se on lieventynyt jonkun verran viime aikoina. Joten ajatellaanpa lapsenvahdin palkkaamista. Jos haluat Ruotsissa maksaa lapsenvahdille tehdystä työstä esimerkiksi tuhat kruunua nettona (reilut sata euroa), omia bruttotulojasi joudut käyttämään 6013 kruunua (noin 650 euroa)1. Tai sitten voit maksaa tuhat kruunua pimeästi ja käyttää viisi tuhatta säästynyttä kruunua vaikkapa lapsenvahdin palkkaamiseen useammin.

Tietysti tuossa skenaariossa valtiolta jää viisi tuhatta kruunua verotuloja saamatta. Mutta vaihtoehtoisesti lapsenvahdilta jää viisi tuhatta kruunua tuloja saamatta ja siten automaattisesti viisi tuhatta vähemmän kuluttamatta. Puhumattakaan siitä mitä lapsenvahtipalvelua ostava tekee sillä aikaa kun lapsenvahti on työssään: todennäköisesti kuluttaa rahaa johonkin muuhun, kuten esimerkiksi ravintolaan tai teatteriin. Onko sitten yksityinen kulutus parempi kuin julkinen tai kenties toisinpäin?

Ruotsissa neljä viidestä verokruunusta palautuu takaisin maksajalleen tukien ja palveluiden muodossa2. Käytännössä tämä johtuu siitä, että valtaosa veronmaksajista kuuluu myös verotuloista hyötyvään joukkoon, eli käyttävät julkista terveydenhuoltoa, saavat veronalaisia työttömyyskorvauksia sekä toimeentulo- ja muita tukia, jne. Yksi verokruunu viidestä menee tulonsiirtoihin ja byrokratiaan. Eli suoraviivaisesti voitaisiin tulkita, että mikäli oletetaan ihmisten osaavan ostaa terveyspalveluja yms. ilman valtion apua (eli sitä että valtio “tietää” kansalaisiaan paremmin kuinka paljon terveyspalveluja ihmiset tarvitsevat kulloinkin), niin Ruotsin verotuksessa on 80% turhaa ilmaa.

Mikäli verotus siis olisi oikeudenmukaisempi ja julkinen sektori tehokkaampi, niin ehkäpä lapsenvahdeillekaan ei tarvitsisi maksaa pimeästi. Sikäli kun valtio verojen muodossa näin ryöstää kansalaisiaan, niin en pidä kovin vakavana pimeiden lapsenvahtien käyttöä. Muutoinkin kotitalouksien palvelukulutusta tulisi pikemminkin rohkaista kuin ehkäistä, ainakin jos oikeasti halutaan vähentää työttömyyttä. Johan Norberg kirjoittikin taannoin aiheesta osuvasti blogissaan: Mitä ministereiden olisi pitänyt sanoa

TV-luvasta puolestaan olen pitkään aikonut kirjoittaa erillisen kirjoituksen, mutta pistetään nyt tähän samaan syssyyn. Maailmallakin naureskellaan yleisesti moiselle päättömälle verolle. Siis oikeasti, vuosittainen lupamaksu televisiovastaanottimen (tai sellaiseen rinnastettavan välineen) omistamisesta?!

Tv-maksu.fi: “Televisiomaksut kerätään valtion televisio- ja radiorahastoon ja niillä katetaan lähes 90 prosenttia Yleisradio Oy:n toiminnan kustannuksista.”

Näin siis meillä Suomessa. Käytännössähän tämä tarkoittaa nykymaailman termein sitä, että Yleisradio Oy on maksullinen tv- ja radioyhtiö, mutta sen palveluista on pakko maksaa, vaikkei niitä käyttäisikään. Siis asia olisi sama, jos kaikille TV:n omistajille määrättäisiin pakolliseksi esimerkiksi Canal+ -kanavan tilaaminen, vaikka mitään kiinnostavaa ohjelmaa sieltä ei tulisikaan.

TV-maksu on niin deedeeärrää kuin olla voi. Jos se olisi edes oikeasti tarkoitettu tv-maksuksi, sen tulot käytettäisiin tv:n käytön ja katselun haittojen kustannusten kattamiseen, kuten esimerkiksi alkoholiveron tulot käytetään vastaavasti. Jos siis televisioista voitaisiin edes osoittaa mitään konkreettisia haittoja käyttäjilleen tai ympäristölle. (No, ongelmajätettä ne kait ovat elinkaarensa päässä.) Mutta ei, se on vain YLE-maksukanavien pakollinen maksu.

Yleisradio Oy tulisi yksityistää ja pakollinen tv-maksu poistaa. Yleisradio Oy voisi sitten aivan vapaasti hankkia tulonsa rehellisesti oikealla tilausmaksulla tai vaikkapa mainostuloin. Tv-maksun maksamatta jättäminen ei ole mielestäni suuri rikos sekään, mitä useampi siitä kieltäytyy, niin sitä nopeammin siitä päästään eroon. Jos meillä olisi TV, en ole aivan varma viitsisinkö maksaa itsekään. Mutta onneksi nörtti pärjää läppärillä ja DVD-asemalla. 🙂

1. Vuoden 2001 tilasto, lähde: Johnny Munkhammar: European Dawn – After the social model. Stockholm, Timbro, 2005. (alkuperäinen lähde: Nils Karlson: Dignity and the Burden of the Welfare State. Stockholm, Ratioinstitutet, 2004)
2. Lähde hetkellisesti hukassa, todennäköisesti sama kirja kuin yllä, mutta en juuri nyt löydä oikeaa kohtaa. Täydennän myöhemmin.

Ruotsin vaalit

Ruotsissa on tulevana viikonloppuna parlamenttivaalit, ja onpa siellä jo muikeat vaaliskandaalitkin kehitetty. Syyttäisin sikäläisiä demareita kaikesta, mutta koska en nyt jaksa väsyneenä alkaa perustelemaan, niin en syytä.

Mutta laitanpa linkin kuitenkin. The Economist -lehti nimittäin summaa varsin hyvin missä Ruotsissa on viime vuosikymmeninä menty metsään ja missä ei.

Linkitetään vielä varmuuden välttämiseksi Johan Norbergin sivuille. Hän on nimittäin viime aikoina kerännyt sivuilleen mukavan kokoelman sosialidemokraattien puheenjohtajan ja istuvan pääministerin Göran Perssonin valheellisia väitteitä sekä korjauksia niihin. Perssonilla tuntuu olevan tapa heittää tilastoja luontevasti hatusta, koska toimittajat eivät kuitenkaan kyseenalaista ja vastaväittelijät eivät kuitenkaan muista tilastoja ulkoa, joten eivät voi heti korjata. Myöhemmin on tietenkin myöhäistä, koska vahinko on jo tapahtunut.

Niin, ne linkit: 1, 2, 3 ja 4…

Peukut pystyyn siis Ruotsin keskusta-oikeisto-vaalikoalitiolle!

Muuten, perjantaina mainostamassani kaiken kieltämiseen tähtäävässä adressissani on jo 45 aidoilta vaikuttavaa allekirjoitusta. Jotain puolenkymmentä “joo joota” ja vastaavaa olen poistanut. Tahti on siis aivan huikea. 😉

Hyvästi, Ruotsi!

Ruotsin demokratiasta vastaava ministeri Jens Orback loihe taannoin radiossa lausumahan, että “Meidän [ruotsalaisten] tulee olla avoimia ja suvaitsevaisia Islamia ja muslimeja kohtaan, koska kun meistä tulee vähemmistö, he tulevat olemaan sellaisia meitä kohtaan.” (Käännös omani, alkup.: “Vi måste vara öppna och toleranta mot islam och muslimerna för när vi blir i minoritet kommer de att vara det mot oss.”) [Lähteet: Reflecting Light, Gates of Vienna, Sverige i Centrum; via Sixteen Volts]

Ilmeisesti Ruotsissa siis jo hallituksenkin tasolta tiedostetaan, että ruotsalaisista tulee ennen pitkää vähemmistö Ruotsissa. Hyvähyvä, tämä kehityshän ei olekaan ollut ilmeistä vielä kovin pitkään. </sarkasmi> Mikään ongelmahan tuo kehitys ei sinänsä olisi, ellei tuleva valtaväestö olisi niin huonosti integroitunut ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Kun valtaväestön ja vähemmistön välillä on suuri kuilu, vähemmistön asema ei tule asemien vaihduttuakaan olemaan hyvä, huolimatta tulevan valtaväestön mahdollisesta suvaitsevaisuudesta.

Suvaitsevaisuus on vähän hassu käsite, se venyy ja paukkuu tarpeeseen kuin tarpeeseen, hieman kuin purukumi Angus MacGyverin käsissä. Jos joku suvaitsee jotain toista ja tämän tekoja, se voi tarkoittaa likipitäen kaikkea varauksettoman hyväksymisen ja pakon edessä sietämisen välillä.

Myös dhimmeille kuuluu suvaitsevaisuuden armo. Näin ollen ruotsalaisministeri on varmaankin oikeassa, ruotsalaiset tulevat vähemmistönäkin saamaan osakseen suvaitsevaisuutta. Dhimmiyden kohdalla suvaitsevaisuuden määritelmä kuitenkin liikkunee lähempänä sietämistä kuin hyväksyntää, kuten itsekukin voi allaolevasta Wikipedia-määritelmästä päätellä. Miksi minusta kuitenkin tuntuu, että Orbackin ja hänen kaltaistensa mielestä nykyisen valtaväestön tulisi ymmärtää suvaitsevaisuus hyväksymisenä ja vastaanottamisena?

Dhimmi on nimitys islamilaisessa valtiossa asuvalle suvaitun uskon jäsenelle, erityisesti kristitylle tai juutalaiselle, joka alistuu islamin määräämään asemaan. Sana tarkoittaa suojeltua.

Dhimmeillä on vähemmän oikeuksia ja velvotteita kuin muslimilla ja he elävät usein alistetussa asemassa.