Kuten tiedämme, ay-liikkeellä on Ruotsissa paljon valtaa, paljolti sosialidemokraattien pitkän dynastian seurauksena. Demareiden ja ammattiliittojen suhde on ollut symbioottinen: liitot tukevat demareita rahallisesti ja vaalikampanjoissa lisäksi mittavalla työmäärällä (ammattiliittojen jäsenillä on oikeus tehdä tietty määrä vaalityötä omalla työajallaan, eli palkka juoksee vaikka työntekijä tekee ihan jotain muuta kuin töitä), ja vastineeksi demarit ovat ajaneet läpi ay-liikkeelle suosiollisia lakimuutoksia, kuten edellä mainittu oikeus vaalityöhön työajalla ja vielä merkittävämmin oikeuden yleisten työehtosopimusten tekemiseen.
Ruotsissahan esimerkiksi ei tunneta käsitettä minimipalkka, mikä ensituntumalta kuulostaa hienolta. Todellisuus on kuitenkin se, että koska ay-liikkeellä on todellinen valta maan päällä, voivat liitot yleisillä työehtosopimuksilla käytännössä määritellä sallitun palkkatason. Tästä maksaa nyt göteborgilainen salaattibaariyrittäjä Sofia Appelgren, joskin hieman erikoisesta syystä. [Via Scandinavian Finance]
Suuri ongelma Appelgrenin Wild’n Fresh -salaattibaarissa on se, että omistaja ei ole liittynyt ravintola-alan ammattiliiton yleiseen työehtosopimukseen, vaan yrityksen muutama työntekijä saa sitä palkkaa ja niitä etuja, joista Appelgren on sopinut työntekijöiden itsensä kanssa. Koska Appelgren ei suostunut ammattiliiton “pyynnöistä” huolimatta liittymään yleiseen sopimukseen, asetti ammattiliitto yrityksen saartoon. Niinpä kymmenen neliömetrin salaattibaarin edustalle kerääntyy joka päivä jo ennen avaamisaikaa kymmeniä liiton jäseniä osoittamaan mieltään ja kertomaan ohikulkijoille kuinka paha riistäjäkapitalistisika Sofia Appelgren on.
Mitään merkitystä ei tietenkään ole sillä, että Wild’n Freshin työntekijät saavat yleistä sopimusta parempaa palkkaa, parempia etuja (mm. kattavammat vakuutukset) sekä lyhyemmät työajat, ilman mitään ylitöitä. Eikä silläkään ole väliä, että kun Sofia Appelgren harkitsi yleiseen sopimukseen liittymistä ja kysyi mielipidettä työntekijöiltään, nämä itse sanoivat etteivät halua yrityksen liittyvän yleiseen sopimukseen, koska tällöin heidän palkkansa ja etunsa heikkenisivät.
Sillä varmaankin on merkitystä, että koska yritys ei kuulu yleisen sopimuksen piiriin, ei myöskään ammattiliitto saa rahaa yrityksen työntekijöistä. Ja sekin vaikuttanee, että jos yksi yritys onnistuu pysymään ammattiliittojen talutusnuorista erossa, muutkin yrittäjät voivat sitä harkita. Toivottavasti Sofia jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Ainakin täältä lähtee hänelle yksi kappale joulukortteja kannustukseksi. (Sofian osoite löytyy The Localin yllä linkitetyn haastattelun kommenteista.)
Toisena uutisena kuitenkin kerrotaan, että Ruotsin ay-liike on lähdössä sotaan porvarihallitusta vastaan. Saa nähdä miten tuossa käy, mutta toivottavasti ainakin em. taistelu käy ammattiliitoille kalliiksi.