Haha, siitäs saitte, julkisen liikenteen lakkoilijat!

Huomenna bussikuskit menevät lakkoon. Ärsytti niin kovasti, että piti käydä ostamassa auto. Eipä tarvitse sitten enää jatkossa oikkuilevaan julkiseen liikenteeseen turvautua. Kallishan se oli, mutta kerrankos sitä rahojaan käyttää. Pisteet tästä: henkilökohtainen liikkuvuus 1 piste, julkinen liikenne 0 pistettä, ympäristö 0 pistettä.

Suomen poliittinen tulevaisuus

Nyt kun presidentinvaaleissa kärsitty pettymys on enimmäkseen nielty, lienee aiheellista kääntää katse tulevaisuuteen, sikäli kun meikäläisen politiikan ymmärtämyksellä niin voi edes tehdä.

Seuraavaksi meillä on kuitenkin edessä eduskuntavaalit. Niissä jokainen puolue tekee omaa kampanjaansa, satunnaisia paikallisia vaaliliittoja lukuunottamatta. Presidentinvaalit kuitenkin todistivat lopullisesti, että kepu ei petä, joten odotan toiveikkaana toivottavasti hyvät kampanjat tekevien Kokoomuksen ja Keskustan ek-vaalien jälkeistä yhteistyötä. Demareilla (tai vasemmistolla yleensä) ei ole mitään oikeutta päättää, ketkä saavat tehdä yhteistyötä ja ketkä eivät.

Sen jälkeen ennen seuraavia, vuoden 2012 presidentinvaaleja, näemme tietenkin vielä toisetkin ek-vaalit ja kunnallisvaalitkin, mutta mennään kuitenkin presidentinvaaleihin suoraan. Kuka seuraa Halosta vuodesta 2012 eteenpäin? Tietenkin kuusi vuotta on pitkä aika, mutta uskaltaisin melkein silti tehdä veikkauksen: porvareille ei ehdi kehittyä varteenotettavaa ehdokasta (siihen ei nähdäkseni ole Vanhasesta eikä Kataisesta, eikä Niinistökään enää lähde ehdolle), joten SDP tulee taas ja Eero Heinäluoma korjaa potin.

Ja jos näin käy, eikä presidentin toimikausi lyhene, niin tuskinpa nyt 50-vuotias Heinäluoma yhden toimikauden mieheksi jää, jolloin voidaan ennustaa SDP:lle vuodesta 2006 eteenpäin ainakin vielä 18 vuoden presidentinpallia. Tästä siis nähdään että näissä vaaleissa ratkaistiin loppujen lopuksi aika paljon.

Tietysti näiden vuosien aikana maailma voi muuttua niin paljon, ettei SDP:n hegemonian jatkaminen käytännön syistä käy enää mahdolliseksi. Vaikka olisikin mieluisaa, että näihin muutoksiin osattaisiin varautua ennakolta – mihin vasemmistolainen stagnaatiopolitiikka ei kykene – niin kuulunee demokratian luonteeseen, ettei ennakoivaa politiikkaa kertakaikkiaan osata ja/tai kyetä tekemään, vaan eletään aina tilanteen mukaan. Harmi.

Oppitunti sosialidemokratiaan

(Kopioitu Moottoripyora.orgin foorumilta)

Ajatusleikkinä kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista.

Lasku kaikille yhteensä on 100€. Jos he jakaisivat laskun samassa suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin: Neljä ensimmäistä – köyhimmät – eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1€, kuudes maksaisi 3€, seitsemäs 7€, kahdeksas 12€, yhdeksäs 18€. Kymmenes – rikkain – maksaisi 59€.

He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. “Koska olette niin hyviä asiakkaita” hän sanoi “saatte 20€ alennusta”. Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80€.

Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2€ per nuppi? Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33€? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin piirtein aikaisempi maksusuhde.

Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2€, seitsemäs 5€, kahdeksas 9€, yhdeksäs 12€ ja kymmenes 52€. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät edelleen ilmaiseksi.

Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. “Minä säästin vain 1€ kahdestakymmenestä” aloitti kuudes. “Mutta kymmenes tienasi 7€!”

“Aivan” jatkoi viides “Minäkin sain vain 1€. Se on epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!”.

“On se niin väärin” jatkoi seitsemäs.” Miksi öykkäri saa 7€ kun minä sain vain 2€?”.

“Hetkinen” huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. “Me emme saaneet mitään!”. “Köyhiä riistetään!”. Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä kymmenennettä kunnolla turpiin.

Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän söivät ilman “öykkäriä”. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52€.

Voiko sitä enää tämän paremmin sanoa.

Kommareiden salajuoni!

Luulen vihdoinkin keksineeni miksi vasemmisto ja vihreät ajavat tässä maassa ja maanosassa niin todellisesta maailmasta irrallisen tuntuista politiikkaa, kuten työllisyyspolitiikkaa, joka vaikeuttaa työllistymistä; päästökauppaa, joka lisää energiariippuvuutta; ja yrittäjyyspolitiikkaa, joka vaikeuttaa yrittäjien tai yrittäjiksi haluavien elämää – noin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Taustalla on tietysti nerokastakin nerokkaampi poliittinen salajuoni!

Salajuonen tavoitteena on luonnollisesti heikentää länsimaiden (ml. Suomen) elintasoa ja kilpailukykyä, ja työntää teollisuus ja työpaikat vaikka väkisin kolmansiin maihin. Tätä kautta kehittyvät ja kehittymättömät taloudet kehittyvät vieläkin paremmin, kun taas kehittyneet taloudet (ml. Suomi) taantuvat. Tällöin saadaan nopealla aikataululla toteutettua globaali tasa-arvo, kun kaikkien maiden elintaso tasaantuu!

Käytännössä tämä tapahtuu hillittömän sääntelyn kautta. Päästökauppa onkin tästä hyvä esimerkki, kun se ilman mitään saavutettavaa hyötyä nostaa energian hintaa, niin samalla se kannustaa energiaintensiivistä teollisuutta (paperi, metalli, jne.) siirtämään entistä enemmän tuotantoaan maihin, joissa sääntelyä ei ole ja energia on halvempaa. Energiaintensiivisen teollisuuden investoinnit länteen (ml. Suomeen) se käytännössä ehkäisee miltei kokonaan. Huraa!

Harmi vain, että tässä kommareiden salaisessa suunnitelmassa on muutamia ristiriitaisuuksia ja puutteita. Esimerkiksi maatalouspolitiikkaa he eivät ole vieläkään saaneet työnnettyä kolmansien maiden maataloustuottajia suosivaksi. Tämä on kuitenkin varmaankin vain myönnytys lännen (ml. Suomen) maatalousväestölle, jotta muita rajoituksia saataisiin vietyä helpommin läpi.

Merkittävämpi puute on kuitenkin suunnitelman aiheuttaman muutospaineen nopeus, joka on huomattavasti esimerkiksi vapaakaupan mahdollistamaa orgaanista muutosta nopeampi. Se aiheuttaa entistä enemmän rakenteellista työttömyyttä länteen, jopa siinä määrin, että elintasomme voi jopa pitkiksi ajoiksi painua alle nopeasti kehittyvien talouksien (vrt. Aasian tiikerit) elintason.

Mikäli salajuoni ei ota huomioon pakotteiden purkamista saavutetun päämäärän jälkeen, käynee niin, että länsimaista (ml. Suomesta) muodostuu uusia kehitysmaita ja nykyiset kehittyvät taloudet ryhtyvät uusiksi länsimaiksi. (Tiedä vaikka vaihtavat kompassin suuntaakin.) Tai ehkäpä juuri se onkin humaniskommareiden lopullinen päämäärä: saada Länsi maksamaan menneiden vuosisatojen aikana tekemistään vääryyksistä.

Jos tällainen salajuoni on olemassa, on se vain pienen hihhulieliitin tiedossa, ja varsinaisen likaisen työn tekijät, kenttäväki, on saatu mukaan komialla retoriikalla, ja he luulevat oikeasti olevansa kunnon asialla. Heitä ei voi tällöin tuomita, vaan syyllisiä ovat ainoastaan mainitun pienen eliitin jäsenet.

Pidetään Suomi Suomena, Länsi Läntenä ja annetaan ihmisten päättää asioistaan itse! Paljastakaamme ja kaatakaamme moinen salajuoni ennen kuin se tavoittaa hirmutöidensä huipentuman! Se tapahtuu olemalla kriittinen kommunistien väitteitä kohtaan, arvioimalla niiden järjellisyys ja todenperäisyys tapauskohtaisesti itse, ja vastustamalla niitä poliittisia ratkaisuja, jotka eivät vain yksinkertaisesti ole järkeviä. Totuutta ei voi tuhota!

Olet joko vasemmalla tai oikeassa.

Niin, tuo karkeahko yleistys (olet joko vasemmalla tai oikeassa) on mielestäni aika hyvä. Keksin sen jo jonkin aikaa sitten lukiessani väärin Coca-Colan etiketin takapuolta. En tietenkään tarkoita, etteikö myös ei-vasemmalla voisi olla olematta oikeassa, mutta kyllä tuo vasemmalla oleminen taitaa olla Suomen yleisin syy olla olematta oikeassa. Nyt onkin hyvä aika ottaa käyttöön tuo mietelause.

Otsikon teemoilta lainaan katkelmia Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä -blogin kommenttipalstalta. Siellä on paljon tavallisten kansalaisten suusta (tai oikeastaan sormilta) päässeitä erinomaisen hyviäkin laukauksia. Valitettavasti niitä on jopa liikaa, ei ihan yhdellä kahvitauolla kaikkia lueta. Tässä siis muutamia parhaimpia kahvitauon mittaan typistettynä. 🙂

Nakkeri:
Maarit Tastulan ohjelma pesi mennen tulle kaikki tähän mennessä nähdyt ohjelmat. Kysymykset (ja jatkokysymykset!) läpivalaisivat ehdokkaan esilläpitämien teemojen “molemmat” puolet erinomaisesti. Halonen joutui lujille, ja monissa vastauksissa ehdokkaan arvopohja tuli selvästi esiin (esim. “Tastula: jos joku rikastuu, niin eihän se ole keneltäkään pois?”, Halonen: “Aina se on joltakin pois. Se on yhteisestä kassasta pois.”).

T. Räty:
FST:n tentissä Halonen puhui, vapaasti suomennettuna, jotenkin tähän tyyliin, että maaseudulla asuvat ihmiset ovat kaupunkilaispalkansaajille taloudellinen rasitus, ja ruotsin kieliset maalaiset kaksinkertainen rasitus, mutta meidän on huolehdittävä vähemmistöistä, ja suvaitsevaisuuden nimissä hyväksyttävä tämä asia.

Sakari Niemi:
Heidi Hautala on sanonut, että Suomi tarvitsee entisiä presidenttejä. […] Mitä sellaista Halosella olisi agendalla toisella presidenttikaudella, mitä hän ei voisi tuoda esille ja keskusteluun myös entisenä presidenttinä?

Jari V.:
Surkuhupaisaa huomiota herätti sananvaihto 90-luvun hallituspolitiikasta. Tarja ei suostunut myöntämään olleensa hallituksen jäsenenä omalta osaltaan vastuussa silloin tehdyistä ratkaisuista.
FST:n vaalikeskustelussa nähtiinkin sitten jo aiemmista väittelyistä tutuksi tullut Tarja, joka pyrki hölpöttämään myös Saulin vuorolla. Elein ja ääntämyksin Tarja lisäksi osoitti tyytymättömyyttään joutuessaan luovuttamaan puheen Saulille. Silti juuri Tarjalta ei saatu selkeää vastausta ainoaankaan asiaan. Saulin kysymykseen, kummastako Tarja äärimmäisessä pakkotilanteessa mieluummin säästäisi, kirjastomenoista (kirjastomaksuin) vai terveydenhuollosta, Tarja ei suostunut vastaamaan. Tuloksena oli melkein 10 minuutin pituinen monologi, jonka aikana Tarja totesi mieluiten korottavansa veroja. Vaikka olen näitä keskusteluja mielestäni seurannut hyvinkin tarkasti, niin vasta eilisen jälkeen oivalsin erään seikan: ei taitaisi löytyä niin vähäistä asiaa, että Tarja uskaltautuisi ottamaan sen ratkaisemisesta vastuun.

Jarmo:
Jos Tastula olisi halunnut takertua ehdokkaan [Halonen] esittämiin ristiriitaisuuksiin tarkemmin, niin olisimme saattaneet nähdä pyyhkeen lentävän kehään.

HAL:
Samoin Halosen ajattelutapaa kuvasi FST:n tentissä vastaus Niinistön “kirjastokortti” -heittoon. Halonen ei ota pois mistään, “lisätään vaan veroja”.

Christian van Niftrik:
Yleensäkin Haloselle näyttää tuottavan vaikeuksia:
a) ottaa vastuu ikävistä päätöksistä – ne ovat aina toisten tekemiä
b) kunnioittaa ja antaa kiitosta muille, myös tiukoille vastustajilleen näiden hyvistä suorituksista
c) olla kehumatta itse itseään
Niinistö puolestaan toimii toisin, hyvä niin. Ehkä hän voisi hieman joskus kehua itseäänkin. Hänhän kuitenkin on se näistä finalisteista, joka on saanut jotakin merkityksellistä tulosta aikaan toimissaan. Halosen uran kokokohta oli nousta ensimmäisenä naisena Suomen presidentiksi. Aikaansaannokset kansan hyväksi taas ovat jääneet muiden harteille.

Pekka Veitsi:
Halosen toteamus Tastulan ohjelmassa, että jonkun rikastuminen on aina joltakin toiselta pois, kertoo todella ehdokkaan vasemmistolaisesta ajattelutavasta, jolla ei ole reaalimaailman kanssa mitään tekemistä.

Vekseli-Mies:
Punaisessa langassa Halonen puolestaan julisti, että opiskelijoiden tulisi tinkiä omasta elintasostaan sen sijaan, että kävisivät opiskelujen ohella töissä. Näinkö Halonen aikoo seuraavan kuuden vuoden aikana vaikuttaa mielipiteillään opiskelijoiden aseman parantamiseksi?

Riku Keski-Rauska:
Presidentin täytyy omalla esimerkillään ja mielipiteillään olla suunnan näyttäjänä ja esikuvana, eikä ainoastaan myötäilijä ja perässähiihtäjä.
Presidentti, joka ei uskalla omalla nimellään ottaa kantaa kiusallisiinkin asioihin ei ole etulinjan johtaja. Tämä on asia, jota kannattaa kaikkien epävarmojen äänestäjien miettiä.

Eiköhän siinä ollut jo ihan kohtuullisesti viitteitä. Kunkin kommentoijan nimestä/nimimerkistä muuten pääsee suoraan kyseiseen tekstiin kokonaisuudessaan, niin näkyy asiayhteyskin.

Nato-gallup parlamentaarisen demokratian ytimessä

YLE kertoo, että suomalaiset vastustavat Natoon liittymistä, mutta olisivat kuitenkin valmiita liittymään. Tarkemmin sanoen vain 21% suomalaisista kannattaa Nato-jäsenyyttä, kun 54% vastustaa sitä (25% EOS). Jos kuitenkin valtiojohto päättää hakea jäsenyyttä, 49% antaa hakemukselle tukensa ja vain 37% vastustaa liittymistä edelleen (15% EOS).

Tämä on mielestäni erinomainen tulos. Juurikin edustuksellisen demokratian kannalta, ei siis pelkästään Nato-jäsenyyttä ajatellen. Tulos osoittaa, että vaikka suomalaiset omaavat mielipiteitä ja ovat valmiita tuomaan ne myös esille, niin he myös tietävät, että heidän oma perehtyneisyytensä asioihin ei välttämättä ole samalla tasolla kuin presidentin, hallituksen ja kansanedustajien, joiden nimenomainen työ on olla selvillä näistä asioista ja tehdä päätöksiä meidän tavallisten pulliaisten puolesta.

Tulos osoittaa myös sen, että kansanäänestyksen järjestäminen Nato-jäsenyydestä olisi virhe. Kuten todettua, kansalaiset selvästi luottavat valitsemiinsa edustajiin ja heille riittää normaali edustukselliseen demokratiaan kuuluva prosessi valittujen edustajien tekemien päätösten oikeiksi tai vääriksi tuomitsemiseen: vaalit. Jos päätöksistä ei ole pidetty, edustajaa ei äänestetä uudelleen tai äänen antamista ainakin harkitaan vakavasti. Kansanäänestyksen järjestäminen vaikeista kysymyksistä olisi taas vastuun ja annettujen tehtävien välttelyä. Mihin kansanedustajia muka tarvitaan, jos he eivät hoida töitään?

On tämä tietysti vähän vaarallinenkin suuntaus. Kansalaisten ei pidä luottaa liikaa päättäjiin ja hiljaisesti hyväksyä päätöksiä kuin päätöksiä omista mielipiteistään välittämättä. Lopputulos voisi olla pelottava. Onneksi tässä pisteessä ei kuitenkaan olla, mistä kertovat ne 37%, jotka vastustivat Natoa päättäjistä huolimatta. On hyvä olla kriittinen, ja ilmoittaa siitä aikanaan vaaliuurnaan pudotettavalla numerolapulla.

Mitä tulee omaan mielipiteeseeni, niin keksin kyllä perusteltuja argumentteja sekä liittymisen puolesta että sitä vastaan. Plussat ja miinukset huomioiden kallistun kyllä hieman enemmän liittymisen kannalle.

Lisäys 18.10. klo 8:44 Helsingin sanomien mukaan presidentti Ahtisaari on kanssani samaa mieltä:

Ahtisaaren mielestä “tulos osoittaa, kuinka fiksuja suomalaiset ovat”.

“Jos kansalta olisi kysytty, me olisimme olleet yksi oblasti [alue] Neuvostoliitossa.”

Kerääkö Halonen pisteet kotiin?

Tuli eilen illalla saunassa mieleeni, että nyt olisi muuten istuvalla presidentillä Tarja Halosella oiva tilaisuus kerätä ylimääräisiä pelimerkkejä tulevia vaaleja ajatellen. Näin mutu-tuntumalta nimittäin luulisin, että nuoret miehet eivät ehkä aivan ensimmäisenä ole Halosta äänestämässä, ja nimenomaan nuoret miehet taisivat olla eniten vastustamassa uutta tekijänoikeuslakia.

Tunnelmat ovat siis vähän ristiriitaisia omalla kohdallani. Tavallaan olisi hyvä, että Halonen jättäisi uuden lain allekirjoittamatta (mihin presidentillä on oikeus, jota tosin ei taideta kovin usein nykyisin käyttää), jolloin se palaisi eduskuntaan. Tämä tosin ostaisi vain vähän lisää aikaa, sillä käsittääkseni eduskunnan hyväksyessä lain uudelleen presidentti ei voisi enää sitä estää. (Vai elänkö vielä presidentin vanhojen valtaoikeuksien ajassa?)

Kuitenkin tällä tavalla Halonen varmasti nostaisi ainakin jonkin verran kannatustaan nuorten miesten (ja miksei muidenkin väestönosien) keskuudessa, sen verran suurta vastustusta lakiehdotus tuntui herättävän. Tästä en taas itse pitäisi, koska olen edelleen kovasti pettynyt päätökseeni äänestää Halosta viimeksi, ja kuten monet tietävätkin, olen seuraavissa vaaleissa erään toisen ehdokkaan kova kannattaja.

Saa siis nähdä kuin käy.

Tony Halme äänesti tekijänoikeuslakia vastaan, Karpela poissa

Eduskunnan sivuilla on listattuna edustajakohtaiset äänet hallituksen esityksestä laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49. luvun muuttamisesta. Muutamia huomioita äänestyskäyttäytymisestä tuon liki populistisen otsikon lisäksi:

  • Eduskunnassa istuvat presidenttiehdokkaat äänestivät seuraavasti:
    • Soini, Timo (PS): ei
    • Hautala, Heidi (vihr.): jaa
    • Vanhanen, Matti (kesk.): poissa
    • Kallis, Bjarne (kd.): ei
    • Muut tiedetyt ehdokkaat Halonen, Niinistö, Lax ja Lahti eivät ole kansanedustajia.
  • Muut julkisuuden henkilöt äänestivät seuraavasti:
    • laulumies Alatalo, Mikko (kesk.): poissa
    • entinen urheilija Bryggare, Arto (sd.): jaa
    • entinen urheilija Essayah, Sari (kd.): ei
    • Hjalliksen exä Forsius, Merikukka (vihr): poissa
    • ex-nyrkkeilijä Halme, Tony (ps.): ei
    • tv-toimittaja Karhu, Saara (sd.): jaa
    • ex-missi/malli Karpela, Tanja (kesk.): poissa
    • kokoomuksen pj Katainen, Jyrki (kok.): jaa
    • entinen urheilija Matikainen-Kallström, Marjo (kok.): jaa
    • pilvityttö Meriläinen, Rosa (vihr.): jaa
    • radiopersoona Salovaara, Pertti (kesk.): poissa
    • entinen Ultra Bran sanoittaja Sinnemäki, Anni (vihr.): jaa
    • entinen urheilija Virén, Lasse (kok.): jaa

Että sellaisia. Yksikään ei-ääni ei tainnut yllättää antajansa puolesta, mutta useampikin jaa-ääni niin teki… Ehkäpä joku asiasta kiinnostunut vielä muistaa oman edustajansa äänestyskäyttäytymisen ensi vaalien alla. Tai sitten ei.