Tulonsiirtopolitiikka on epäonnistunut

Amerikkalainen Economic Policy Institute kannattaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kehittämistä Yhdysvaltoihin. Tätä tavoitetta edistääkseen he ovat julkaisseet The State of Working America -raportin, josta seuraava kaavio on.

Kaavio kuvaa ostovoimakorjattuja (eli eri suuruiset palkat, vuokrat, hinnat, jne. on laskettu toisiaan vastaaviksi) köyhimmän 10 prosentin ja vauraimman 10 prosentin tuloja suhteessa amerikkalaiseen mediaanituloon eri OECD-maissa. Sen tarkoituksena on osoittaa kuinka pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulonsiirrot ovat tehokkaasti kaventaneet tuloeroja, ja Suomi loistaa vertailun kärjessä pienimmillä tuloeroilla. Yhdysvalloissa, tuossa pahuuden pesässä, on tietenkin suurimmat tuloerot.

Economic Policy Institute: The State of Working America, Figure 8D
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Muut tarkkailijat (Tim Worstall/TCS, Johan Norberg) ovat kuitenkin kiinnittäneet huomiota kaavion toiseen puoleen: tulonsiirtojen ihmemaissa Suomessa ja Ruotsissa köyhin kymmenesosa väestöstä on kutakuinkin (prosentin heitolla) yhtä köyhää kuin Yhdysvaltain väestön köyhin kymmenesosa. Jos tuosta prosentista välitetään, niin itseasiassa pohjoismaiden köyhät ovat jopa hiukan köyhempiä kuin jenkkiläiset kohtalotoverinsa! Tulonsiirrot eivät siis ole helpottaneet yhtään köyhien asemaa Pohjoismaissa.

Kaavion oikea puoli osoittaakin tulonsiirtojen ainoan seurauksen. Vaikka köyhiä ei ole saatu vauraammiksi, on rikkaat saatu köyhemmiksi. Tuloerot ovat siis todellakin Suomessa vertailun kapeimmat, mutta onko se nyt mikään itseisarvo? Miten se parantaa köyhien asemaa, että rikkaat ovat vähemmän vauraampia kuin voisivat olla ilman tulonsiirtoja? Siis oletan, että tulonsiirtojen tarkoitus oli parantaa köyhien asemaa, eikä heikentää rikkaiden asemaa.

Niin no, eipähän ole rikkailla niin paljon mistä muut voisivat olla kateellisia… Tosin vaikka kateus onkin suomalaisten peruspahe, niin en silti usko, että tulonsiirtojen lieventäminen (tai poistaminen) muuttaisi kansaa yhtään vihreämmäksi. Jos poliittisesta ratkaisusta osa kansasta hyötyy, olkoonkin vauraammat, ja muiden asema ei muutu lainkaan, niin eikö se silti olisi hyvä ratkaisu? Tai pikemminkin, eikö se ole malliesimerkki siitä, miten politiikkaa tulisi tehdä…

Enkä nyt edes viitsi lähteä siihen pohdiskeluun, että ilman tulonsiirtojen (eli raskaan verotuksen) taakkaa ihmisten on helpompi siirtyä alemmista tuloluokista ylempiin, kun kannustinloukkuja ja muita kompastuskiviä ei synny niin helposti.

Poliittisesta vapaudesta

Tämän kirjoituksen inspiraationa toimii Heini Eräsalon 18.8. Keskisuomalaisessa julkaistu mielipidekirjoitus. Aion lähettää kirjoituksen sekä Ksml:een että Aamulehteen.

Vapaus on voimamme

Heini Eräsalo kirjoitti yleisönosastolle Hollannin pedofiilipuolueesta, jonka kieltämistä hän toivoi ja olipa nettiadressinkin avannut sitä varten. Uunituoreena isänä olen Eräsalon kanssa erittäin samaa mieltä lasten oikeuksista. Itse saattaisin kohdella pedofiileja lähestymistavalla, johon liittyvät vahva kuparilanka, lyhtypylväs ja syyllisten sukuelimet. Eräsalon poliittisista näkemyksistä minun on kuitenkin jätettävä eriävä mielipide.

Haagin käräjäoikeuden päätös sallia kyseisen puolueen perustaminen mm. sananvapauden nimissä oli aivan oikea. Jos me aiomme elää demokraattisessa yhteiskunnassa, emme voi lähteä kieltämään poliittista järjestäytymistä edes valikoiden, vaikka joidenkin poliittiset päämäärät olisivat kuinka vastenmielisiä tahansa.

Jos kiellämme yhden ryhmän, voimme aivan yhtä hyvin kieltää toisenkin. Sitten emme enää elä demokratiassa. Olisivatko seuraavana tulilinjalla kenties homot tai vääräuskoiset? Kenellä voisi olla oikeus päättää, mitkä näkemykset ovat sallittuja ja mitkä eivät? Haluaisiko Eräsalo kenties itse kuulua tällaiseen sensuurineuvostoon?

Demokraattiseen prosessiin kuuluu se, että äänestäjät päättävät puolueiden ja ehdokkaiden esittämien ajatusten keskinäisestä paremmuudesta. Minun on vaikeaa kuvitella, että Hollannissakaan pedofiilipuolue saisi valtavaa äänivyöryä tai edes ylittäisi parlamentin äänikynnystä. Kuitenkin, millä oikeudella Eräsalo on lähdössä päättämään hollantilaisten äänestäjien puolesta, mikä heille on parasta? Pelkääkö hän, etteivät he itse osaa tehdä oikeita päätöksiä?

Pedofiliaan suuntautuneiden ihmisten järjestäytymisessä puolueeksi voidaan nähdä muuten ainakin yksi hyvä puoli: kaikki julkiseen toimintaan osallistuvat ovat erittäin suurella varmuudella kaikkien muiden tarkassa ja jatkuvassa syynissä, eikä heillä tule olemaan mitään mahdollisuuksia toteuttaa rikollisia taipumuksiaan. Tiedä kuinka monta lasta he näin toimimalla pelastavatkaan itseltään.

Huolestutaan vasta sitten, jos pedofiilipuolue oikeasti menestyy. Silloin jossain on jokin pahasti vialla. Poliittinen vapaus on kuitenkin yksi niistä voimavaroista, joilla olemme rakentaneet vauraan ja hyvinvoivan yhteiskunnan, verrattuna vaikkapa moniin epävapaisiin maihin. Älkäämme luopuko siitä vapaudesta.

Pasi Matilainen
Jyväskylä
www.pasi.fi

Päivitys 5.9.06: Ainakaan Keskisuomalainen ei kirjoitustani julkaissut, Aamulehdestä vaikea sanoa. Mutta yksi kansanedustajaehdokas puolestaan tarttui aiheeseen. Hieno homma Riitta, onneksi et todellakaan ollut kaikkien blogaajien ehdokas.

Lyhyt katsaus blogistaniin

Maailmassa on nyt yli viisikymmentä miljoonaa blogia. Se on huikea luku. Jos blogeja olisi vain yksi per naama, joka 130:s ihminen olisi blogaaja, eli n. 0,77% maailman väestöstä. Todellisuudessa tietysti monet blogaajat pitävät yllä useampaa blogia. Itsellänikin niitä on viisi, joista tosin kahdessa ei ole ollut elämää piiiiitkään aikaan, kolmatta olen myymässä ja neljäs on vain rajatun lukijakunnan saavutettavissa.

Blogaajien joukkoon sankkaan on nyt liittynyt myös yksi vallan korkea-arvoinen henkilö, nimittäin Iranin suuri presidentti Mahmoud Ahmadinejad. Tervetuloa hänellekin blogistaniin! (Englanniksi blogia pääsee lukemaan, kun klikkaa presidentin kuvan alla olevaa pientä USA:n ja Englannin lippujen yhdistelmää etäisesti muistuttavaa pikselikasaa.) Hänen ensimmäinen blogauksensa on kohtuuttoman pitkä, mutta sitäkin enemmän täynnä sitä itseään. Jei! 🙂 (Fox Newsin mielestä koko homma on tosin vain julkisuusstuntti. Kuinka kehtaavatkin epäillä suurta presidenttiä, hyi.) [Via: Done with Mirrors]

Kotimaan kamaralla puolestaan yksi blogaaja erottautuu joukosta ylitse muiden, sillä Pinserin Riitta on julistautunut “bloggaajien omaksi ehdokkaaksi eduskuntaan.” Tämän yllättävän käänteen ennustin jo toukokuussa, mutta kyseistä röyhkeyden määrää en osannut millään tavoin arvata. Ei olisi varmaan tarvetta lisätä, että vaikka viisine blogeineni itseäni blogaajana pidänkin, Pinserin Riitta ei tule olemaan ainakaan minun ehdokkaani. Väite on sikäli todistettu vääräksi. Toivottavasti Riitan kampanjaan tulee kuulumaan joitain oikeitakin asioita (tai “tärkeitä asioita”, kuten Pinserissä sanotaan), ettei tässä nyt ihan tarvitse ryhtyä blogaajan ominaisuudessa myötähäpeämään.

Logiikka on pettämätön

No niin, Uutispäivä Demari julkaisi vihdoin netissäkin artikkelinsa, josta mainitsin aiemmin tänään. Nyt siis päästään tutustumaan Haataisen aatoksiin Hesarin lyhyttä uutista tarkemmin. Jipii.

Tuula Haatainen korostaa, että naisten valitsemisesta näkyville paikoille koituisi yrityselämälle vain hyötyjä.

– Koska suuri osa kuluttajista on naisia, asia on jo yritysten imagonkin kannalta tärkeä.

Kyllähän se totta on, suuri osa eli kutakuinkin puolet kuluttajista on naisia, mikä ei liene yllättävää. Mutta en ymmärrä, miksei olisi yritysten imagon kannalta yhtälailla tärkeää, että siellä suorittavassa eli tuottavassa portaassa olisi myös sukupuolikiintiöt, mikäli ne yritysten hallituksiin katsotaan tarpeellisiksi.

Asiahan ei mene niin, että jos hallituksiin laitetaan kiintiöt, pikkuhiljaa koko yrityksen henkilöstön sukupuolijakauma alkaisi noudattaa hallituksen jakaumaa. On ehkä pieni mahdollisuus, että henkilöstön sukupuolikiintiön seurauksena hallituksen jakauma alkaisi ennenpitkää muistuttaa henkilöstön jakaumaa, sikäli kun hallitukseen edetään yrityksen sisältä. Hyvin teoreettinen tämäkin mahdollisuus kuitenkin on.

Joka tapauksessa, arvoisan ministerin esittämällä logiikalla ei ole mielestäni mahdollista perustella hallituspaikkojen kiintiöitä, ilman että samalla puuttuu henkilöstön kiintiöihin. Ihan toinen kysymys onkin se, kuinka paljon kuluttajia yleensäkään kiinnostaa ketä tuotteita tekevän yhtiön hallituksessa istuu. Luulisi että Suomen oloissa ehkä ainoastaan Jorma Ollilalla voisi olla sen verran julkisuusarvoa, että jotkut ihmiset hänen takiaan ostaisivat Nokian matkapuhelimia ja ehkä Shellin bensiiniäkin. Epäilen kyllä vähän sitäkin.

– Jos yritykset haluavat käyttää kaiken mahdollisen potentiaalin joka heillä on käytössään, he kyllä kääntävät katseensa myös hyvin koulutettujen naisten osaamiseen, Haatainen toteaa.

Hei Tuula, yritykset kyllä osaavat halutessaan käyttää kaiken mahdollisen potentiaalinsa ihan ilman valtion apua. Itseasiassa, haluaisinpa nähdä sen pörssiyhtiön, jonka osakkeenomistajat tietoisesti syrjivät naisia pois hallituspaikoilta. Niin, osakeyhtiöiden hallituksethan valitaan yhtiökokouksissa osakkeenomistajien toimesta. Ehkäpä rouva ministeri haluaisikin vaihtoehtoisesti ostaa ministeriönsä rahoilla kaikkien pörssiyhtiöiden osakkeita sen verran, että pääsisi itse valitsemaan niiden hallitukset?

– Norjan malli on äärimmäisen mielenkiintoinen ja pitää avoimesti tarkastella, onko myös Suomessa tarpeen mennä tällaiseen, Haatainen toteaa.

Haatainen käy syksyllä tutustumassa Norjan malliin.

Jos Norja kerran on niin hieno maa, ehkä ministeri Haatainen voisi harkita jäävänsä tutustumismatkaltaan sinne pysyvästi.

Kiintiöt saatava kaikkialle

Jatketaanpa jälleen kerran kiintiökeskustelua vaikka vain hiljaisuuden rikkomiseksi. Kaiken takana taitaa olla nainen, sillä tälläkin kertaa sellainen provosoi blogaamaan. Vuorossa siis sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen, joka Hesarin mukaan kertoo tämänpäiväisessä Demarissa vaihteeksi näkemyksiään.

Tasa-arvoasioista vastaava ministeri Tuula Haatainen (sd) haluaa lisää naisia yritysten hallituksiin. Haataisen mukaan myös Suomessa voidaan säätää naisten kiintiöpaikoissa lailla.

Norjassa on pidempään ollut laki, joka kannustaa valitsemaan hallituksiin vähintään 40 prosenttia naisia. Tänä vuonna vaatimusta tiukennettiin niin, että yritystä voidaan rangaista miesvaltaisuudesta jopa lopettamisen uhalla.

Oletetaan, että kiintiöt todella otetaan käyttöön. Eikö olisi kuitenkin epätasa-arvoista naisten kesken, jos vain pörssiyhtiöiden hallitukset pääsisivät kiintiöiden autuuden piiriin, sillä valtaosa naisista työskentelee (tai haluaisi työskennellä) aivan muissa tehtävissä, lähempänä käytäntöä ja ihmisiä. He kuitenkin jäisivät vaille kiintiöiden suojaa vain niiden harvojen naisten, jotka ovat kiinnostuneita pörssiyritysten johtamisesta ja joilla on siihen mahdollisuuksia, saadessa nauttia kiintiöiden eduista.

Ilmiselvä ratkaisu tähän epäkohtaan on se, että lailla määrätään kaikkeen mahdolliseen useamman kuin yhden henkilön työllistävään toimintaan vähintään 40% sukupuolikiintiö. Ja Norjan mallin mukaisesti toiminta voitaisiin lopettaa kokonaan, mikäli kiintiö ei täyty. (En tiedä onko Norjassa havaittu, että myös miesten osuus voisi jäädä alle 40 prosentin. Tietenkin myös tällöin toiminnalle on saatava päätös tasa-arvon nimissä.)

Sillä oletuksella, että kiintiöistä ei ole mitään haittaa, en pysty näkemään kertakaikkiaan mitään ongelmaa esittämässäni järjestelyssä. Miksei siis Haatainenkin voisi lähteä ajamaan asiaa? Jos joku Tuulan tuntee, niin voisi vähän ehkä vinkata, en nyt jaksa itse alkaa häiriköimään sähköpostilla.

PS. Laitetaan vielä mukaan päivän testitulos. Are You an Austrian? -testin lyhyessä versiossa sain 95 pistettä sadasta. Ei hassummin. Olen siis melkein itävaltalainen. 😉

Irti todellisuudesta

Jos joltain jäi eilinen A-talk-ohjelma väliin, niin nyt on syytä paikata sekin aukko sivistyksessä YLE:n nettivideoarkiston kautta. Ohjelmassa oli vappuaaton EuroMayDay-tapahtuman järjestäjiä (mm. TV-uutisissakin ansiokkaasti esiintynyt Eetu “Hiuskypärä” Viren) sekä pelastuslaitoksen ja poliisin edustajat. Ohjelman loppupuolella myös yksi kokoomusnuori sekä eräs Business Opportunity Director, joskin jäi hieman epäselväksi miksi juuri hänet oli sinne pyydetty… No, ehkäpä ikäpolvensa yrittävän luokan edustajana.

Minulla ei oikeastaan ole paljon ohjelmaan lisättävää, sen verran loistavasti nämä “prekaarit” itseään parodioivat. Odotin koko ajan, että oikeiston edustajat olisivat saaneet provosoitua prekaarit möläyttämään esiin todelliset tarkoitusperänsä, ja kyllähän sieltä pari helmeä tulikin. Esimerkiksi Rikalan kysyessä prekaarien vaatiman perustulomallin rahoituksesta (600€/kk jokaiselle kansalaiselle eli 38 miljardia euroa vuodessa), Eetu totesi kylmästi ettei sillä ole merkitystä mistä raha saadaan. Muissa kohdin annettiin ymmärtää tarvittavan progressiivista verotusta sekä pahojen suuryritysten ja kapitalistien osallistumista kustannuksiin.

Homman kuitenkin kruunasi se, kun toimittaja lopussa kysyi missä kukin keskustelija näkee itsensä kymmenen vuoden päästä. Eetun vastaus (videolla ajassa 49:50) on kertakaikkiaan helmi tiivistäessään kyseisen “ideologian” syvimmän olemuksen:

“No mä toivon että mä voin kirjotella juttuja ja järjestää tapahtumia ja saan siitä jotain perustuloa ilman että tarvii koko ajan tapella ja [jotain muminaa]…”

Mielipidekirjoitus: Puoluetuki lakkautettava

Kirjoitin Keskisuomalaisen pääkirjoituksesta 2.5.2006 tuohtuneena seuraavanlaisen mielipidekirjoituksen kyseiseen sanomalehteen. Ilmoitan tässä, mikäli huomaan kirjoitukseni julkaistun jonain päivänä.

Päivitys 04.05.06: Kirjoitus julkaistiin tämän päivän Keskisuomalaisessa nähdäkseni käytännössä muokkaamattomana.

Lain noudattaminen kohtuutonta?

Pääkirjoituksessanne (KSML 2.5.2006) esitätte, että laillisuudestaan huolimatta Kansan Uutisten myöhästyneen lehdistötukihakemuksen käsittelemättä jättäminen olisi kohtuutonta. Täytyy sanoa, että kummeksun päättelyänne ja sen perusteluita suuresti. Ovatko puolueet lain yläpuolella? Parantaako kansan oikeustajua, jos puolueiden virheitä katsotaan räikeästi läpi sormien, samalla kun lapsenraiskaajat päästetään lievillä tuomioilla, talousrikolliset vielä vähemmällä, mutta ylinopeussakkonsa unohtanut kansalainen istuu tuomion täysimääräisenä kiven sisässä?

Yllytte vieläpä toteamaan, että nykyinen lehdistötuki (ja puoluetuki) on tasa-arvoistava järjestelmä, ja pelkästään jo siksi kannatettava. Näin asia ei kuitenkaan ole. Sidottuna kansanedustajien määrään puolueille kohdistuvat tuet syrjivät voimakkaasti pieniä marginaalipuolueita ja lujittavat vanhojen suurempien puolueiden asemaa. Pienillä puolueilla ei täten ole juurikaan mahdollisuuksia saada ääntään “kuuluviin mahdollisimman tasaveroisesti eri foorumeilla.” Vai eivätkö marginaalimielipiteet mielestänne kuulu toimivaan ja rehelliseen kansanvaltaan? Ylimääräisestä vaalipuoluetuesta ei varmaan tarvitse edes mainita tässä yhteydessä…

Tasa-arvoisessa järjestelmässä jokaiselle rekisteröidylle puolueelle kansanedustajien määrästä (tai niiden puutteesta) riippumatta myönnettäisiin samansuuruinen puoluetuki. Samoin valitsijayhdistykset olisivat oikeutettuja vaalitukeen puolueiden ohella. Tämä tietysti kannustaisi ryhtymään puolue- ja vaalibisnekseen pelkästään ansaitsemistarkoituksessa. Toinen tasa-arvoinen vaihtoehto olisi lakkauttaa puolue-, lehdistö- ja vaalituet kokonaan. Itse olen jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.

Pasi Matilainen
Työläinen, opiskelija, Jyväskylä

Ydinvoima ja Paavo Lipponen

Ei varmaan tarvinne kenellekään mainostaa, että kannatan viidettä ja kuudetta ydinvoimalaa, ja miksei seitsemättäkin. (Tosin yhden energialähteen varaan ei kannata energiataloutta rakentaa, muillekin tuotantotavoille löytynee sijaa.) Ja niin näkyy kannattavan puhemies Paavo Lipponenkin, ja onpa hän näköjään jälleen kerran myös hyvien murjaisujen mies. Hesarista:

Lipponen ei myöskään näe estettä kaivostoiminnan aloittamiselle, jos Suomesta löytyy uraania. “Jos ajattelee Itä-Uuttamaata, niin sieltähän puuttuu työpaikkoja. Ja onpahan siinä taas paikka, jonne voi leiriytyä vastustamaan jotakin”, Lipponen murjaisee.

Hihi, erittäin hyvin sanottu. 🙂

Hyviä uutisia puoluerintamalta

Jos minun nykyisin pitäisi jotain puoluetta kannattaa, se olisi todennäköisesti Kokoomus, vaikka en kyllä heidänkään kanssaan pysty täysin samaistumaan. On kuitenkin mukava huomata, kuinka tämä puoluevaihtoehdoista itseäni lähinnä oleva pärjää gallupeissa.

Toissapäivänähän julkaistu puolueiden kannatuskysely nosti Kokoomuksen jo toiseksi suurimmaksi puolueeksi:

Tiistaina julkistettu kysely on tehty neljän suurimman puolueen toimeksiannosta. Sen mukaan Sdp:n kannatus oli huhtikuussa 25,1, kokoomuksen 22,7 ja keskustan 22,1 prosenttia. Vihreä liitto näyttää kirineen tasoihin vasemmistoliiton kanssa, eli molempien kannatus olisi 8,7 prosenttia.

Eilen illalle tulokselle saatiin jatkoa MTV3:n julkaiseman tiedon mukaan, puolueiden sisäiseen käyttöön tarkoitetusta luottamuksellisesta gallupista:

Kokoomus on noussut puoluekentän kärkeen suurimpien puolueiden tilaamassa imagotutkimuksessa. Luottamuksellinen tutkimus on tarkoitettu puolueiden sisäiseen käyttöön.

Sdp:n houkuttelevuus on puolestaan vähentynyt, ja puolueen imagoa rasittaa ylimielisyys, kertoo MTV3:n uutisten haltuunsa saama tutkimus. Sdp:n ja keskustan johtoa pidetään myös aiempaa taitamattomampana.

Näyttää siis hyvältä, porvarillinen kansa alkaa ehkä äänestääkin porvarillisesti. Vielä kun saisi hiukan enemmän omaan suuntaan… Mutta alas, sellaisia kunnollisia poliittisia vaihtoehtoja ei taida olla.

Vasemmistoliitto ja minä

Onpas taas kirjoitteluväli päässyt venähtämään… No, paikataan sitä pienellä poliittisella pohdiskelulla. Kun nyt Suvi-Anne Siimes repäisi ja irtisanoutui Vasemmistoliiton linjauksista eroamalla puheenjohtajan paikalta näkemyserojen vuoksi, niin siellä olisi paikka vapaana. Vaikka olenkin varsin tyytyväinen nykyiseen työpaikkaani, ei liene haitaksi miettiä miltä tuo paikka maistuisi henkilökohtaisesti. Semminkin kun aina joku muistaa muistuttaa poliittisesta historiastani vasemmiston tienoilla.

Nykyisinhän en siis juurikaan tule toimeen kyseisen puolueen linjausten kanssa, varmasti vielä vähemmän kuin Suvi-Anne. Jotta minusta siis voisi edes tulla vassujen puheenjohtaja, niin puoluekokousedustajien ei tulisi aivan ymmärtää mistä ovat äänestämässä. Tämä on aika etäinen mahdollisuus, joten varmaan lienee parempi jättää ilmoittautumatta ehdokkaaksi kisaan.

Ajatusleikkinä aihe on silti hauska. Entä jos jostain ihmeen kumman syystä minut valittaisiinkin tälle pääkallonpaikalle? Sehän tarkoittaisi, että jostakin käsittämättömästä syystä saisin tarpeeksi kannatusta ehkä jopa luotsatakseni puolueen täysin uusille vesille. Suomeen nimittäin tarvittaisiin uusi puolue, mutta sellaisen perustaminen on vaivalloista ja uuden puolueen tulevaisuus on aina epävarma, todennäköisimmin parin vaalikauden jälkeen kannatuskortit (5000kpl) pitäisi kerätä uudelleen.. Jotenka olemassaolevan, joskin kannatustaan menettävän, puolueen kaappaaminen omiin tarkoituksiin voisi olla jopa helpompaa kuin uuden puolueen nostaminen samalle tasolle, kuin missä Vas.liiton kannatus tällä hetkellä on.

Ensimmäisenä toimena puolueen nimi menisi vaihtoon. Olen koittanut miettiä sopivia nimiä, mutta esimerkiksi Vapauspuolue kuulostaa aika kliseiseltä ja luo – ainakin itselläni – ihan vääränlaisia konnotaatioita. Mutta kutsuttakoon sitä silti Vapauspuolueeksi ainakin työnimenä, sillä vapaudesta siinä olisi juurikin kyse. Puolueen säännöt menisivät vaihtoon tietysti myös. Tällä tavallahan sitä tulisi tietysti heti menetettyä ne vähäisetkin kannattajat, mutta massiivinen mainoskampanja voisi auttaa uusien hankkimisessa.

Vasemmistoliiton raunioille perustetun uuden Vapauspuolueen päämääränä – ideologiana – olisi vapauttaa maa ideologioiden ikeestä. Se ajaisi reaalimaailmaan perustuvaa politiikkaa ilman minkäänvärisiä silmälaseja, sen paremmin sinisiä kuin punaisiakaan, puhumattakaan vihreistä. Varmaan osittain samansuuntaista kuin mitä Liberaalipuolue ajaisi, jos siitä poppoosta olisi mihinkään. Kantavana teemana olisivat perusoikeudet: yksilönvapaudet, sopimuksenvapaus, uskonnon- ja omantunnonvapaus, vapaus, vapaus, vapaus ja vapaus… Siis ihan perustuslakitavaraa periaatteessa, ilman erityislakien luomia rajoituksia sille ja tälle. Tietenkin homma pitäisi hoitaa realismin rajoissa, ei ole mitään järkeä esimerkiksi täysin luopua asevelvollisuudesta ennenkuin puolustus on muuten taattu, tai sille ei olisi enää tarvetta (sellaista utopiaa tuskin tulee…).

Siihen loppui kirjoitusinspiraatio tällä erää. 🙂 Ehkä tuosta kuitenkin sai jotain ideaa mitä hain takaa, siis että Suomen politiikalle kaipaisi vähän uutta linjaa. Vähän ruotsalaisten taloustieteilijöiden Johan Norbergin ja Johnny Munkhammarin (ja muiden) linjoilla vaikkapa.