Muutoskeskustelua

Taannoinen mielipidekirjoitukseni Keskarissa on poikinut lehden keskustelupalstalle ihan kelvollisen keskustelun. Viimeisin vastaukseni nimimerkki Sokrateen kommenttiin on mielestäni sen verran ytimessä, että kopioin sen tähän. (Alustuksena, ennen Sokratesta Emma Siekkinen kysyi, että kuinka se muutos tapahtuu.)

Sokrates on aivan oikeassa. Ainoa mikä pysyy varmasti on se että asiat muuttuvat. Tämä tuntuu olevan monille ilmeisen vaikea käsittää, eläväthän monet poliitikotkin edelleen menneessä, vaikka maailma on jo muuttunut paljon.

Demokratiassa muutos tapahtuu kahdella tavalla, joko hitaasti tai nopeasti. Äänestäminen on hidas tapa vaikuttaa, mutta ainakin minun mielestäni suositeltavampi, koska sen nopean muutoksen lopputulos ei välttämättä ole demokratia tai mitään muutakaan kaunista.

Jos muutoksen toteutumistapaan haluaa vaikuttaa, sen eteen täytyy todellakin toimia. Jos vanhojen ja “varmojen” valtapuolueiden äänestäminen johtaisi muutokseen, se olisi jo tapahtunut. Mitä siis jää jäljelle?

Uskonnot tulevat toimeen omillaan

Enpä ikinä arvannut lainaavani blogikirjoituksen otsikkoa Jehovan todistajien kannanotosta, mutta tähän on tultu. Kun kirkot pitäisi erottaa valtiosta ja kirkkojen osuus yhteisöverosta lakkauttaa kokonaan, on rakas kulttuuriministerimme ehdottamassa juuri päinvastaista eli uskontojen valtiollisen tukemisen laajentamista! HS:

Opetusministeriö haluaisi tasata uskontokunnille maksettavaa tukea, kertoo Aamulehti. Valtionapua pitäisi ministeriön mukaan maksaa evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon lisäksi myös Jehovan todistajille, muslimeille ja bahaille.

Luterilaiset ja ortodoksiset seurakunnat saavat osuuden osakeyhtiöiden maksamasta yhteisöverosta. Kulttuuriministeri Tanja Saarela [kesk.] haluaisi vastaavan oikeuden myös muille uskonnollisille yhdyskunnille.

Eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari [sd.] kannattaa uudistusta, sillä se olisi tärkeä osa maahanmuuttajien kotiuttamista.

Jehovan todistajat ovat Aamulehden mukaan puolestaan sitä mieltä, että uskonnot tulevat toimeen omillaan, eikä niille tarvitse järjestää tällaista tukea.

Tässä asiassa Jehovan todistajat ovat täysin oikeassa. Sen lisäksi, että uskonnot tulevat (niiden tulee tulla) toimeen omillaan, on valtiontuki uskonnoille myös eettisesti kyseenalainen. Vai onko esimerkiksi Tanja Saarela pätevä ihminen valitsemaan mitkä uskonnot ovat oikeutettuja tukeen ja mitkä eivät (eli mitkä uskonnot ovat oikeampia kuin toiset)? Jos valtio tukee yhtäkään uskontoa, sen tulisi tukea kaikkia, mukaanlukien mm. Lentävän spagettihirviön uskontoa. Ja siihenkö meidän verorahojamme muka tulisi käyttää?

(Meidän verorahojamme? Kyllä, vaikka yhteisöveroa maksavatkin vain lähinnä osakeyhtiöt, niin tuotteiden hinnoissa me maksamme nekin verot.)

Lisäys: J. Nieminen ehdotti blogissaan, että toteutuessaan tälle uudistukselle vastavetona on mahdollista perustaa 19 kaverin kanssa uskonnollinen yhdyskunta. Mihinkähän sitä alkaisi uskomaan sitten tarvittaessa… Tuo lentävä spagettimörkö on kuitenkin jo wanha, pitäisi keksiä joku oma juttu niinku. Ehkä näkymätön ja kaikkivoipainen voipaketti? Niin ja mikäli tulkitsin Wiki-artikkelin oikein, sama henkilö voi kuulua yhtä aikaa useaan yhdyskuntaan, joten miksi tyytyä perustamaan porukalla vain yksi uskonto?

Haatainen ei ole jäänyt Norjaan

Rakas tasa-arvoministerimme Tuula Haatainen (sd.) ei ole ilmeisesti aiemmista toiveistani huolimatta jäänyt tasa-arvotutkimusmatkalleen Norjaan, sillä jälleen kerran hän antaa kuulua itsestään samoissa vanhoissa merkeissä. Talentum/STT:

Naisia on yhä liian vähän yritysten johtotehtävissä. Tätä mieltä on tasa-arvoministeri Tuula Haatainen (sd.). Haataisen mukaan naisten mukanaolo johdossa hyödyttää yritysten taloutta.

Talousfoorumissa tiistaina puhunut Haatainen sanoi, että paine lainsäädännön käyttämiseen kasvaa, jos mitään ei tapahdu. Suomen 50 suurimmassa pörssiyhtiössä on naisten osuus hallitusten jäsenistä vain viidennes.

Finnmatkojen toimitusjohtajan Riitta Vehmaksen mukaan Suomessa ei ole pulaa pätevistä johtotason naisista. Hän arvioi, että ilman kiintiölakia naisten määrä johtotehtävissä ei juuri kasva.

Olen kirjoittanut Haataisesta sekä sukupuolikiintiöistä sen verran aikaisemmin, etten jaksa alkaa toistamaan itseäni tämän enempää. Toivottavasti Haataista ei kuitenkaan enää hallituksessa nähdä vaalien jälkeen. Eihän tuota yksinkertaisesti kestä kuunnella. Tässä linkit aiempiin kirjoituksiini aiheesta: Logiikka on pettämätön (12.7.2006), Kiintiöt saatava kaikkialle (12.7.2006) ja Kiintiökeskustelua (18.5.2006).

Miksi vapaus on parempi kuin sosialidemokratia

Jos pitää tärkeinä sellaisia arvoja kuin vapautta valita ja lähimmäisen rakastamista niin kuin itseään, niin valinta vapaan yhteiskunnan ja sosialidemokraattisen yhteiskunnan välillä on selvä. Valinnan on silloin oltava vapaa yhteiskunta.

Sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa on verrattain suuri julkinen sektori, joka tuottaa maksuttomia tai lähes maksuttomia palveluita kansalaisille. Nämä palvelut kustannetaan yhteisestä verovaroista, ja niitä on laidasta laitaan: mm. terveys-, koulutus-, kirjasto-, turvallisuus- ja sosiaalipalvelut. Verovarojen tarve on siten melkoinen ja palvelut kustannetaankin verrattain kireällä progressiivisella verotuksella. Sillä ei ole merkitystä käyttääkö yksilö julkisia palveluita vai ei, verot on silti maksettava täysimääräisenä. (Tietenkin jokainen yksilö käyttää automaattisesti esimerkiksi turvallisuuspalveluita eli nauttii puolustusvoimien takaamasta rauhasta, jne.)

Vapaassa yhteiskunnassa julkinen sektori on mahdollisimman pieni ja verovaroin kustannetaan vain välttämättömät ja kaikille yhteiset palvelut, kuten esimerkiksi turvallisuussektori, perustulo ja peruskoulutus. Periaatteessa valtaosa palveluista on yksityisen sektorin tuottamia, ja niitä käyttävät ne, jotka niitä kulloinkin tarvitsevat ja niistä maksavat.

Mikään ei kuitenkaan estä vapaassa yhteiskunnassa joukkoa yksilöitä perustamasta jonkinlaista yhteenliittymää tai kollektiivia, jolle he kukin maksavat veroja niin kuin maksaisivat valtiolle sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa. Kyseinen yhteenliittymä voi sitten näillä verovaroilla tuottaa yhteenliittymän jäsenille julkisia palveluita, jotka tosin ovat suljettuja niiltä, jotka eivät yhteenliittymään kuulu. (Tietenkin yhteenliittymä voi avata halutessaan palvelunsa myös muille, mikä olisi tosin varsin epätodennäköistä.)

Juuri tästä syystä vapaa yhteiskunta on luonnostaan parempi malli kuin sosialidemokraattinen yhteiskunta, koska siinä yksilö voi valita kuuluuko hän sosialidemokraattiseen yhteisöön vai ei, jos siis vapautta valita pidetään tärkeänä.

Lähimmäisten rakastamiseen tämä liittyy siten, että sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa ne, jotka valitsevat sosialidemokraattisen yhteisön mielellään, eivät kuitenkaan anna mahdollisesti toisinajatteleville lähimmäisilleen mahdollisuutta valintaan jäädä sosialidemokratian ulkopuolelle, eli toisin sanoen he pakottavat kaikki mukaan, aiheuttaen näin niille, jotka vapaassa yhteiskunnassa valitsisivat toisin, suoranaista haittaa. Se ei ole rakkautta.

Nyt on siis selvää, miksi vapaa yhteiskunta on luonnostaan parempi kuin sosialidemokraattinen. Mutta asiaa voidaan ajatella myös toisinpäin, miksi sosialidemokratia olisi luonnostaan huonompi kuin vapaa yhteiskunta? Vastaus siihen on erittäin selvä jatkamalla ylläolevan esimerkin ajatusketjua hieman pidemmälle. Se on myös syy sille, miksi sosialidemokraattisen yhteiskunnan kaatuminen on ennen pitkää väistämätöntä.

Lisäys 26.1.: Linkitetäänpä tähän eräs vanha (lähes tarkalleen vuosi sitten julkaistu) blogipostaus, jonka juuri muistin, koska se liittyy aiheeseen läheisesti: Oppitunti sosialidemokratiaan. Onhan se wanha, mutta ah edelleen yhtä loistava. 🙂

Vaalilain remontti

Aina silloin tällöin kuulen kritiikkiä siitä, että keskityn tässä blogissa demareista valittamiseen enkä koskaan sano heistä hyvää sanaa, saati sitten että haukkuisin välillä oikeistolaisiakin. (Terkut isille.:)) Tehdään tähän asiaan nyt ainakin pieni korjaus. Nimittäin sosialidemokraattinen oikeusministerimme Leena Luhtanen ehdottaa Hesarissa vaalilain remonttia. Ihan kuin Luhtanen olisi käynyt lukemassa vaaliteesejäni

Oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) haluaa seuraavaan hallitusohjelmaan selkeän kirjauksen vaalilainsäädännön uudistamisesta. Hän on varma, että jolleivät puolueet avoimesti sitoudu muutokseen, se ei myöskään toteudu.

Luhtasen mielestä on täysin epädemokraattista, etteivät pienet puolueet voi pienissä vaalipiireissä saada ehdokastaan läpi ilman vaaliliittoja. Vaaliliittojen kautta taas koko järjestelmä hämärtyy, kun äänestäjä ei voi tietää, mihin hänen äänensä lopulta päätyy. Usein vaaliliittokaan ei tuo pienille puolueille edustajaa eduskuntaan.

Luhtanen vaati muutosta lainsäädäntöön esitellessään tiistaina Helsingissä hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman saavutuksia kuluneella hallituskaudella. Hän myönsi, että lainsäädännön muutos ei ole helppo tehtävä. Tunnetusti etenkin suuret puolueet eivät ole olleet järin innostuneita lainsäädännön uudistamiseen.

Tässä Luhtanen on aivan oikeassa. Vaalijärjestelmä on todellakin epädemokraattinen. Esimerkiksi täällä Keski-Suomessa viime eduskuntavaaleissa viimeinen eduskuntapaikka meni Kristillisdemokraateille noin kymmenellä tuhannella äänellä. Siinä on vaikkapa valitsijayhdistyksen ehdokkaan aika hankala lähteä kampittamaan puolueita, kun viimeksi ainoana yli kymmenen tuhatta henkilökohtaista ääntä sai Keskustan Mauri Pekkarinen (12164 ääntä). Seuraavaksi sijoittunut Susanna Huovinen (sd.) ei ollut lähelläkään rajaa 8400 äänellään.

Suhteellinen vaalitapa on tietysti parempi kuin suora henkilövaali, koska se antaa jonkin verran sijaa erilaisille näkemyksille. Jos esimerkki otetaan taas Keski-Suomesta ja viime vaaleista, niin suoralla henkilövaalilla esimerkiksi Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät olisi viimeksi saaneet yhtään ehdokasta läpi. Suhteellinen vaalitapa toi kuitenkin molemmille puolueille yhden paikan ja Kokoomuksella toinenkin paikka jäi vain noin 800 äänen päähän.

Molempia mainittuja malleja parempi olisi kuitenkin siirtoäänivaali. Siinä kansalaiset voivat äänestää useampaa ehdokasta mieluisuusjärjestyksessä siten, että “käyttämättömät” äänet siirtyvät järjestyksen mukaan seuraaville. Käyttämättömillä äänillä tarkoitetaan sellaisia, jotka jäävät valituilta ehdokkailta yli läpipääsyn jälkeen tai valitsematta jääneiden ehdokkaiden kaikkia ääniä. Tällöin kansalaiset voivat äänestää kätevästi yli puoluerajojen ilman pelkoa siitä, että oma ääni menee hukkaan.

Liberaalien tavoiteohjelmassa siirtoäänivaalista kerrotaan näin:

Nykyisessä vaalijärjestelmässä puolueet tekevät ehdokkaistaan vaalilistoja. Äänestäjän äänestäessä ehdokastaan ääni menee koko listan hyödyksi.

Koska äänestäjä ei voi vaikuttaa siihen, keitä muita ehdokkaita hänen suosikkiehdokkaansa listalla on, saattaa käydä niin, että hänen äänensä auttaakin epämieluisan ehdokkaan läpimenoa. Listavaalissa myös yksittäinen suosittu ehdokas voi vetää perässään eduskuntaan erittäin epäsuosittujakin ehdokkaita samalta listalta.

STV (Single Transferable Vote) eli siirtoäänivaali on vaalijärjestelmä, jossa puolueiden sijaan äänestäjä itse valitsee, kenelle hänen äänensä todella menee. STV:ssä äänestäjä voi asettaa useamman ehdokkaan paremmuusjärjestykseen. Jos ensisijainen ehdokas ei tule valituksi, ääni lasketaan listan seuraavan ehdokkaan hyväksi. Jos tämäkään ei pääse läpi, menee ääni listan seuraavalle ja niin edelleen, kunnes joku tulee valituksi tai listalta loppuvat nimet.

Näin on mahdollista äänestää myös vähemmän tunnettuja ehdokkaita ilman pelkoa siitä, että ääni menisi hukkaan. Vastaavasti, jos ehdokas saa ääniä enemmän kuin hän tarvitsee tullakseen valituksi, ylijäämäosa siirtyy äänestäjän seuraavaksi parhaana pitämälle ehdokkaalle jne. Niinpä äänestäjän ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi asettaa ehdokkaita aidosti paremmuusjärjestykseen. Tällainen järjestelmä on jo käytössä mm. Irlannissa ja osin Australiassa.

Valitettavasti täytyy kuitenkin olla vaalitavan uudistamisen suhteen pessimisti. Elleivät pienet puolueet saa merkittävää vaalivoittoa tulevissa vaaleissa, suuret puolueet takuulla hautaavat ajatuksen ainakin seuraavaksi vaalikaudeksi omistakin riveistään tulevista rohkeista soraäänistä huolimatta. Propsit joka tapauksessa Luhtaselle asian esille nostamisesta.

Maailman pienin poliittinen testi

Maailman pienimmän poliittisen testin tuloskaavio

Teinpä äsken taas yhden poliittisen testin netistä. Tällä kertaa kyseessä oli The Advocates for Self-Government -järjestön jo kuuluisakin World’s Smallest Political Quiz, joka sisältää vain kymmenen kysymystä. Näiden perusteella sitten jakaudutaan poliittiseen kenttään, jonka kärjet ovat libertaari, vasemmistoliberaali, konservatiivi ja “statisti” (eli suuren julkisen sektorin kannattajat). Kaikkien keskellä puolestaan ovat keskustalaiset.

Itse luonnollisesti päädyin libertaarikategoriaan. Pisteet olivat 60% henkilökohtaisista vapauksista (amerikkalaisille tärkeä, mutta meille eurooppalaisille epäolennainen henkilökorttikysymys verotti raskaasti) ja 90% taloudellisista vapauksista. Tulokset näkyvät kaaviona ohessa. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Tässä kaikki kymmenen kysymystä suomennettuna, jos joku haluaa tehdä testin, mutta ei pähkäillä kaikkien sanojen merkityksiä. Vastausvaihtoehdot ovat A: samaa mieltä, M: ehkä, D: eri mieltä. On myös huomattava, että kysymysten painotukset ovat varsin amerikkalaisia. Huom! Väärinkäsitysten poistamiseksi: En ole itse täysin samaa mieltä näiden kaikkien kysymysten kanssa, kuten yltäkin selviää!

  • Henkilökohtaiset asiat (Personal issues)
    • Valtion ei tulisi sensuroida puhetta, lehdistöä, mediaa tai Internetiä
    • Asepalveluksen tulisi olla vapaaehtoista. Yleistä asevelvollisuutta ei tulisi olla.
    • Ei pitäisi olla lakeja, jotka koskevat vapaaehtoisten aikuisten välistä seksiä.
    • Aikuisten huumeiden hallussapidon ja käytön kieltävät lait on kumottava.
    • (Pakollista) kansallista henkilökorttia ei tulisi olla.
  • Taloudelliset asiat (Economic Issues)
    • Loppu “yhtiöiden sosiaaliturvalle.” Valtion ei pidä tukea yrityksiä.
    • Valtion esteet kansainväliselle vapaalle kaupalle on purettava.
    • Ihmisten on saatava hallita omaa eläkettään; sosiaaliturva on yksityistettävä.
    • Valtion sosiaalituet on korvattava yksityisellä hyväntekeväisyydellä.
    • Veroja ja valtion menoja on leikattava 50% tai enemmän.

Tuomioja vaihteeksi irti todellisuudesta

Ulkoministeri Erkki Tuomioja on jälleen kerran täysin pihalla. Nyt hän tyrmää valtionvarainministeriön kehittämän julkisen hallinnon tuottavuusohjelman. En ole ohjelmaa lukenut, joten en kommentoi sitä, mutta Tuomioja kommentoi sitä HS:n mukaan mm. näin: “Hän suomii tavoitteena olevan, että kaikki yksityisen sektorin työpaikkavitsaukset pätkätöistä eläketurvattomuuteen ja keskinäisestä kyräilystä optioihin olisi tuotava myös julkiselle sektorille.” Korjatkaa vain jos olen väärässä, mutta eikö juurikin julkinen sektori ole Suomen suurin pätkätyöllistäjä? Kysyä voi vaikka lähimmältä sairaanhoitajalta. Tai eikö juurikin yksi valtion suurimmista yhtiöistä Fortum ole vastuussa eniten kansalaisia ärsyttäneistä optioista? Erkki hei haloo!

Uusvasemmistolaisuuden ydin: kuinka kärpäsestä tehdään härkänen

Kun köyhyys vähenee huimaa vauhtia niin kotona kuin maailmallakin, alkavat uusvasemmistolaisilta ikivalittajilta loppua olkiukot. On hankala valittaa jostain, mikä ei todellisuudessa päde. (Ei se mahdotonta tietenkään ole, valitushan jatkuu aina vain.) Välillä on kuitenkin ilmeisesti keksittävä uusia ongelmia, onhan myllyyn aina lisättävä vettä. Ilmeisesti siksi talouskasvusta saadaan tällä kertaa ongelma otsikoimalla raflaavasti Suhteellinen köyhyys kasvanut. Jos köyhyys ei sinänsä kasva, niin suhteellinen köyhyys ainakin kasvaa! Jipii!

Sanonko minä mitä pitäisi laittaa täysremonttiin

“Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.) kannattaa sosiaaliturvajärjestelmän kattavaa uudistusta,” kertoo YLE. Varsinaiset muutosesitykset – sikäli kun niitä on – ovat kuitenkin lähinnä kosmeettisia, kuten vähimmäisturvan indeksisuojan vahvistaminen. (Mikä tietenkin sinänsä on ihan selviö, ei sosiaaliturvan heikentymisessä vuosi vuodelta inflaation tahdissa ole järkeä.) Seuraava kohta on kuitenkin mielenkiintoisempi.

Hyssälä ihmettelee myös sitä, että sosiaaliturvajärjestelmä ei kannusta vieläkään työn vastaan ottamiseen. Kelan pääjohtajan Jorma Huuhtasen esittämä uudistus olisi Hyssälän mukaan jo paikallaan.

Hyssälä ihmettelee hyvin, tuo nimittäin on yksi nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän suurimpia epäkohtia. Tuloloukut ja muut yksityiskohdat tekevät monesti työttömyyskortissa laiskottelun kannattavammaksi ja vieläkin useammin ainakin houkuttelevammaksi kuin työnteon. Siksi meillä on pieni mutta kasvava vapaaehtoisesti syrjäytyvien joukko. Esimerkiksi moni nuori ei varmasti osaa sitä niin ajatella, mutta jos joskus haluaisikin työllistyä vuosien vapaaehtoisen lekottelun jälkeen, niin ei se sapattikausi välttämättä hirveän hyvältä ansioluettelossa näytä. Toisinsanoen, kylläpäs alkoi kiinnostamaan tämä Huuhtasen uudistusesitys. Millainenhan se mahtaa olla…

Huuhtanen ehdotti sunnuntaina sosiaaliturvajärjestelmän uudistushanketta. Uudistushankkeessa pitää Huuhtasen mielestä ottaa huomioon myös eri toimenpiteiden yhteensopivuus, verotus sekä kannustus työntekoon sen sijaan, että tarkasteltaisiin pelkästään sosiaaliturvan tasoa.

Hyvältä näyttää, kyllä järjestelmän pitäisi nykyistä paremmin kannustaa työntekoon… Vai sunnuntaina tätä on ehdotettu, siksi taisinkin sen missata, kun olin viettämässä vuodenajalle ominaisia juhlapäiviä.

Kelan pääjohtajan mukaan seuraavan hallituksen tulisi varata 500 miljoonaa euroa kiireellisimpiin muutoksiin, joita ovat työmarkkinatuen nostaminen ja toimeentuloetuuksien verotuksen keventäminen.

Tähän väliin sopisikin sitten se ääniefekti, joka tulee kun olet peliautomaatilla tuplaamassa, jännitys tiivistyy ja sitten kosahtaa. Siis Jorma hei?! Kop kop! Työmarkkinatuen nostaminen ja toimeentuloetuuksien verotuksen keventäminen eivät kannusta työntekoon vaan päinvastoin korottavat ja laajentavat tuloloukkuja sekä tekevät työttömyyden entistäkin houkuttelevammaksi ja kannattavammaksi kuin pienipalkkaisen työn!

Jos otetaan lähtökohdaksi vaikkapa tuo 500 miljoonaa euroa ja kannustaminen työntekoon, niin paljon tärkeämpi ja kiireellisempi toimenpide olisi keventää alimpien tuloluokkien tuloverotusta mokomalla puolella miljardilla. Toinen mokoma siihen tarkoitukseen saataisiin, kun leikattaisiin työmarkkinatukea ja toimeentuloetuuksia saman verran. Tuloksena pienipalkkaisista töistä jäisi (hiukan) enemmän käteen ja kortistossa hieman vähemmän. Joku voisi silläkin olla työntekoon kannustavan vaikutuksen.

Ongelmana tässä tietysti on se, että nykyisen hyvinvointivaltion rahoittavat hyvin pitkälle alimmat ja keskimmäiset tuloluokat siitä yksinkertaisesta syystä, että he muodostavat suurimman osan verotettavasta väestöstä. Tästä syystä alimpien tuloluokkien verotuksen keventäminen muuten kuin marginaalisesti on poliittisesti vaikeaa, koska sen pelätään alentavan verotuloja liikaa, jolloin palveluista jouduttaisiin karsimaan entistä kovemmalla kädellä. Kirjoitan toiste miksi tämä pelko on aiheeton.