Äänioikeus nuorillekin?

(Ao. kirjoitus julkaistu alunperin vaaliblogissa aiemmin tänään.)

Äänioikeusikärajan alentaminen 16 ikävuoteen on ilmeisesti nousemassa yhdeksi kunnallisvaaliaiheeksi, vaikka käsillä olevissa vaaleissa valitut eivät siihen millään tavoin voikaan vaikuttaa. Hyvän puheenvuoron omalla tahollaan tässä vaaliblogipalvelussa aiheesta käytti Teemu Lahtinen (PS) ja asiaa kommentoivat ainakin myös Kasvi (vihr.) ja Aaltonen (vihr.).

En ala toistamaan Lahtisen hyviä perusteluita äänioikeusikärajan alentamiselle, tyydyn vain toteamaan, että muutos on kannatettava. Sen sijaan kritisoin erästä yleisesti käytettyä perustelua ikärajan alentamiselle.

Itse asiassa koko ideahan lienee virinnyt siitä, että nuoret, siis jo nykyisin äänioikeutetut nuoret aikuiset, äänestävät poliittisten päättäjien mielestä liian vähän. Ikärajan laskua on ehdotettu keinoksi, jolla nuoret tottuvat äänestämään enemmän, kun saavat äänioikeuden nuorempina. Tähän en voi millään yhtyä.

Continue reading Äänioikeus nuorillekin?

Wincapita ja ilmastonmuutos

Wincapitasta (a.k.a. Winclub) on kirjoitettu jo paljon ja vieläkin enemmän. Esimerkiksi Octaviuksen ajatukset aiheesta (1, 2) ovat lukemisen arvoisia. Kaikista aiheesta nähdyistä kannanotoista huolimatta onnistuin silti keksimään jotain omaakin sanottavaa, löysin nimittäin yhteyden lempiaiheeseeni eli ilmastonmuutokseen.

Minuakin houkuteltiin mukaan. Luvattiin jopa lainata iso summa rahaa liittymismaksua varten, jos vain lähtisin. Täytyy myöntää, että houkutuksen tunne oli olemassa, vaikka järki sanoikin, että turpaan siinä tulisi, ja jollei tulisi, niin voitetut rahat olisivat ihan oikean rikollisen huijauksen tuloksena joltain muulta pois. Kyseessä oli siis lose-lose -tilanne, voit vain hävitä. (Paitsi tietysti jos rikoksella saatu hyöty ei tuota moraalisia dilemmoja.)

Sen “entäpä jos sittenkin” -tunteen voimaa ei tule väheksyä. Ymmärrän kyllä, jos joku sen tunteen paineen alla murtuu ja lähtee mukaan johonkin, josta järki sanoo ihan muuta. Järjen ääni vain häviää tällaisessa tilanteessa yhtä herkästi kuin pieru Saharaan.

Ihmisissä on sellainen valuvika, että kun todella tahdotaan jotain, niin ollaan helposti valmiita tarttumaan hentoisiinkin oljenkorsiin sen saavuttamiseksi. Meillä ei kuitenkaan ole Lelumaan Niksun Taikatiukua kertomassa meille mikä on väärin ja mikä ei. Meidän on vain opittava yrityksen ja erehdyksen kautta. Wincapitan tapauksessa ihmisten motiivina oli raha ja sillä saatavat asiat, ja useimmille ahneus kostautui ikävällä tavalla. Motiiveja voi olla myös muita, ja tästä pääsemmekin varsinaiseen asiaan.

Jotkut ihmiset pitävät ydinvoimaa ratkaisuna energiaongelmiin ja toivovat sen lisärakentamista. Toiset ovat vuosikymmeniä haikailleet Vuotoksen ja Kollajan altaiden perään. Kolmannet haluavat tuuli- ja aurinkovoiman laajamittaista käyttöönottoa. Neljännet vihaavat citymaastureita ja haluaisivat päästä niistä eroon. Viidensien mielestä tuloerot ovat vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka tulisi ehdottomasti ratkaista tulonsiirtoja lisäämällä. Varsin sekalainen seurakunta, eikö vain?

Kaikilla heillä on kuitenkin kaksi asiaa yhteistä. Ensimmäinen on vaikeasti saavutettavissa oleva tavoite, joka on usein verrattavissa winclubilaisen toiveeseen riskittömästä äkkirikastumisesta. Toinen on sama oljenkorsi, nimittäin ilmastonmuutos, ja vieläpä ihmisen aiheuttama sellainen. Se on täydellinen, jopa ihana tekosyy: mediaseksikkyyttä riittää enemmän kuin laki sallii, eikä vastakkaisia mielipiteitä hyväksytä. Se on kuin lahja taivaasta kaikille, joilla on mikä tahansa poliittinen agenda, jonka toteuttamiseen tarvitaan joko veronmaksajien rahoja tai valtiollista pakkokoneistoa.

Tästä syystä Suomen eduskunnasta ei löydy yhtään puoluetta, joka kyseenalaistaisi ilmastonmuutospropagandan. Jokainen puolue ottaa sen avosylin vastaan, koska se on paras saatavilla oleva keino saada omia tavoitteita läpi. Ei haittaa, vaikka muutkin puolueet voivat sen avulla ajaa omia tavoitteitaan. Tärkeintä on, että omille äänestäjille on tarjota yhä uudelleen uusia saavutuksia ja onnistumisia. Vallanpitäjille ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, oli se sitten totta tai ei, on win-win. Meille muille se on tie orjuuteen.

Teattereiden tukemisesta

Helsingin Sanomat uutisoi, että “Yhä useampi suomalainen kannattaa teattereiden julkisen tuen lisäämistä” perustuen Suomen Teatterit ry:n Taloustutkimuksella teettämään kyselytutkimukseen. Kuten odottaa saattaa, HS ei linkitä lisätietoihin (jopa Web 1.0 on siis edelleen hieman hakusessa), mutta tutkimuksen teettänyt yhdistys on sentään julkaissut tutkimuksen (pdf) nettisivuillaan. Ja mitäs sieltä selviääkään…

Continue reading Teattereiden tukemisesta

Perustuslakituomioistuinta odotellessa

Kirjoitin oheisen mielipidekirjoituksen ja lähetin sen Keskisuomalaisen yleisönosastolle. Päivitän tämän blogauksen yhteyteen myöhemmin tiedot mahdollisesta julkaisusta. Päivitys 12.11.: Keskisuomalaisessa ei ole näkynyt, mutta Hesarin keskustelupalstalle sentään meni läpi.

Continue reading Perustuslakituomioistuinta odotellessa

T3-vero

Taannoisessa vaalikampanjassani kannatin hiiliveroa, eli hiilidioksidipäästöjen verottamista tuotetun määrän mukaan. Nyt toinen Mannin lätkämailan upottaneista tutkijoista, kanadalainen ekonomisti Ross McKitrick, on kehittänyt hiiliveron ideaa pidemmälle ja esittää Financial Postissa sen sitomista trooppisen troposfäärin lämpötilaan.

McKitrick perustelee tätä T3-veroa sillä, että ilmastomallien ja YK:n ilmastopaneelin mukaan ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen näkyisi voimakkaimmin ja nopeimmin juurikin trooppisessa troposfäärissä, eli alimmassa 16-20km paksuisessa ilmakehän kerroksessa kaksikymmentä leveysastetta päiväntasaajan molemmin puolin. Jos siis ihminen kasvihuonekaasuillaan lämmittää ilmastoa niin paljon kuin väitetään, vero nousee pian hyvin korkeaksi. Jos taas ilmastomallit ja YK:n IPCC ovat väärässä, vero pysyy matalana tai ilmaston mahdollisesti viiletessä jopa laskee. Väittelyn molempien osapuolten pitäisi siis pystyä hyväksymään vero.

Lisähyötynä vero aikaansaisi merkittävän kannustimen parantaa yksityistä ilmastontutkimusta. Yrityksille olisi erittäin tärkeää pystyä ennustamaan veron määrä tulevaisuudessa, koska sillä olisi merkittävä vaikutus mm. suuriin investointeihin. Tämän vuoksi yritykset maksaisivat selvää rahaa entistä paremmista ilmastoennusteista. Puhumattakaan tietysti siitä, että jos ihmisen aiheuttama lämpeneminen osoittautuu todeksi (tai alkaa näyttää edes todennäköiseltä), niin yritykset luonnollisesti pyrkivät vähentämään CO2-päästöjään jo ennen veroasteen nousuun lähtöä.

Jos joku, jolla on jonkinlainen kanta ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen, ei jostain syystä halua tällaista uutta veroa, niin kuulisin mielelläni perusteluita. 🙂 Kannattaa tietenkin lukea koko McKitrickin artikkeli ensin. Keskustelua veroehdotuksesta löytyy mm. toisen lätkämailaa kumonneen tutkijan, Steve McIntyren, blogista sekä Mises.orgin blogista.

Lisäys 14:37: Myös pikkupoika odottaa innolla Puolueen reaktiota asiaan. Kyseisen KUV-blogin kommentteihin keksin myös mikä ehdotuksessa mättää: satelliittimittaukset, niistä kun ei eliitti tykkää, näyttävät “vääriä” tuloksia.

Eläköön pääoma!

Tänään on hyvä päivä kunnioittaa niitä yrittäjiä, sijoittajia ja innovaattoreita, jotka ovat riskeeranneet omaisuutensa ja elämänsä oman hyvinvointinsa ja samalla meidän kaikkien hyvinvoinnin eteen. Pääoma ja sen tavoittelu on kautta historian tehnyt maailmasta parempaa paikkaa, luoden vapautta, vaurautta ja elintasoa. Sillä vapaus tarkoittaa tuottoa, ja tuotto tarkoittaa työtä ja hyvinvointia!

Eläköön pääoma!

Porvareita oomme kaikki…

Varovaisesti ja salaa itsekseni odotin, että kun tähän maahan saadaan pitkästä aikaa porvarihallitus, niin politiikka järkeistyy edes jonkin verran. Joitakin hyviä ehdotuksia uusilta ministereiltä on jo tullutkin, mutta valitettavasti yksi iso järjettömyys lakaisee ne kaikki maton alle. Hävetkää.

Uusi päätös perustuu porvarihallituksen ohjelmaan, jossa luvataan puoluetukeen tasokorotus kuluvan vuoden heinäkuun alusta lukien. Tukeen käytetään lähes 2,8 miljoonaa euroa enemmän kuin kuluvan vuoden budjettiin on merkitty. Samalla erillinen vaalityön tukeminen loppuu.

Puoluetukea on tänä vuonna maksettu runsaat 62 000 euroa kansanedustajaa kohden. Sen päälle on tullut 12 500 euroa vaalivuoden tukea. Nyt tuki nousee 90 000 euroon edustajaa kohden.

Olen kirjoittanut puoluetuesta ennenkin. En siis lisää tähän enää mitään, paitsi syvän paheksuntani.

EU:n maataloustuet ovat tuottava sijoituskohde!

Oletko aina halunnut istua rennosti kaupunkiasunnossasi ja nauttia maataloustukien tipahtelusta tilillesi ilman että edes omistat maatilaa? Nyt sekin on mahdollista, kiitos EU:n nerokkaan tukijärjestelmän. Ja veronmaksaja maksaa, vai pitäisikö todeta Mikko Vasaran (KTP) sanoin, että sosialismi maksaa.

Homma perustuu Times-lehden mukaan siihen, että maataloustuotannon vähentämisestä (tai lopettamisesta) maksetaan nykyisin maataloustukia, eli annetaan maatilan omistajille ilmaista rahaa, etteivät nämä osallistuisi ylituotannon tekemiseen. Mutta koska tämä ei ilmeisesti vielä ole tarpeeksi älyvapaata, on tukioikeus erotettu maatilan omistajuudesta, minkä seurauksena sijoittaja voi ostaa maatilan omistajalta tukioikeuden ostamatta itse maatilaa, ja tällöin tukioikeudesta tulee tietysti kauppatavaraa.

Tukioikeuskaupasta onkin ainakin Britanniassa muodostunut jo bisnes ja tukioikeusvälittäjistä uusi ammattiryhmä. Tukioikeuksia huutokaupataan ja tällä hetkellä tyypillisesti hinta on kolminkertainen yhtenä vuonna saataviin tukiin nähden, eli neljäntenä vuonna tukioikeus alkaa tuottaa voittoa. Sijoituksen tuotto onkin kymmenkertainen korkotuottoihin verrattuna, joten tukioikeuksien kysyntä on viisi kertaa suurempaa kuin tarjonta.

Luonnollisesti tukioikeus on varsin riskitön sijoituskohde, sillä oikeastaan ainoa riski on se, että EU:n maataloustukijärjestelmää muutettaisiin paremmaksi, ja sen todennäköisyys lienee aika lähellä nollaa. Ja koska pääasiallinen riski on poliittinen, sitä on mahdollista ehkäistä lobbaamalla poliitikkoja, mihin kovimmat sijoittajat lienevät ainakin valmiita, elleivät jo täydessä touhussa.

Harmi kun tällaisella tavan pulliaisella ei ole pääomaa tukioikeuksien ostamiseen. Kyllähän sitä aina olisi mukava veronmaksajien rahoja ottaa vastaan. Nyt joudun kuitenkin tyytymään maksamaan niitä veroja, kuten aika moni muukin, ja vastaanottajina ovat röyhkeät kapitalistit ja uusliberalistit eivätkä köyhät, jotka todella niitä veroeurojani tarvitsisivat. Perkele sentään niitä riistäjiä ja lahtarisikoja.

Mielipidekirjoitus: Tasa-arvoa työelämään

Lähetin äsken Keskisuomalaiseen oheisen mielipidekirjoituksen vastineena Jenny Lindborgin tänään julkaistuun kirjoitukseen Feminismiä työelämään. Aiemmasta oppineena varmistin tällä kertaa mm. sen, että vastineeni on lyhyempi kuin alkuperäinen kirjoitus, tässä tapauksessa allekirjoitukset huomioiden yli sadalla kirjaimella. Ehkäpä sitä ei leikata niin paljon, jos se satuttaisiin vaikka julkaisemaan.

Continue reading Mielipidekirjoitus: Tasa-arvoa työelämään

Wallinilta pari korttia pakasta hukassa

Ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja Stefan Wallin täräyttää puolueensa olevan Suomen ainoa liberaalipuolue. Eipä ole tainnut kaveri hetkeen vilkaista virallista puoluerekisteriä, sieltä kun löytyy semmoinenkin kummajainen kuin Liberaalit r.p., joka on Suomen ainoa liberaalipuolue.

On kyllä totta, että Rkp:n valplattformissa [pdf] (kuten puolueen linjassa yleisemminkin) on monia liberaalisia elementtejä, mutta niin on monilla muillakin puolueilla: kokoomuksella on markkinaliberaaleja ominaisuuksia, ja vihreillä sekä muulla vasemmistolla arvoliberaaleja teemoja. Rkp tietysti poikkeaa näistä siten, että sen liberaalit teemat ovat monipuolisempia, mutta vastapainoksi Rkp:lla on myös useita liberalismin vastaisia kohtia listallaan, kielipolitiikka tietenkin ensimmäisenä. Rkp:tä voisi ehkä kutsua jossain määrin liberaaliksi puolueeksi, mutta ei missään tapauksessa liberaalipuolueeksi.

Mutta toisaalta, tietenkin näin liberaalipuolueen ehdokkaana se on imartelevaa, että pitkäaikainen hallituspuolue kokee liberaalipuolueen leiman niin hyvänä, että sitä kannattaa erityisesti painottaa. Siitä ehkä irtoaa pieni ripaus lisää uskottavuutta oikeallekin liberaalipuolueelle.

PS. Pahoitteluni, että viimeaikainen kirjoitteluni on ollut vähäistä. Muutimme viikonloppuna ja asunnossamme on myös remontintapainen päällä, joten aikaa on ollut varsin rajoitetusti. Eikä sekään auttanut, että Internet-palveluntarjoajamme teki oharit liittymämme siirrossa uuteen osoitteeseen lähes kuuden viikon ennakkotilauksesta huolimatta. Kirjoitan kuulumisista myöhemmin lisää, ja jotain viime torstain nuorisovaalipaneelistakin. 🙂