Tag: Pohjois-Korea

Vapaa maa, vapaa kansa?

Työpaikkani läheisyydessä erään alikulkutunnelin ulkoseinässä on graffiti, jonka näen lähes päivittäin. Graffiti muodostuu suuresta Palestiinan lipusta, suuresta vihreästä tekstistä "VAPAA" ja hieman pienemmästä mustasta tekstistä "PALESTIINA". Vapauttahan siinä siis korostetusti haetaan, mutta tänään aloin miettiä graffitia tarkemmin. Onko valtioiden vapaudella oikeastaan mitään väliä?

"Vapaa Palestiina" tarkoittanee sitä, että toivotaan itsenäisen, miehittämättömän Palestiinan valtion perustamista ja olemassaoloa. Niin, sellainen valtio on vapaa, ja vapaiden valtioiden välillä vallitsee periaatteessa anarkia, kun ei ole olemassa ylempää pakottavaa tahoa. Mutta mitä iloa valtion vapaudesta on sen kansalaisille?

Myös Pohjois-Korea on vapaa valtio, siinä mielessä, että se on täysin itsenäinen ja miehittämätön. Olisi kuitenkin mieletöntä väittää Pohjois-Korean kansalaisia vapaiksi, kun kuitenkin tiedämme maan olevan kommunistinen, totalitaristinen diktatuuri. Pohjois-Korean asukkailla on hyvin vähän liikkumavaraa päivittäisessä elämässään. He ovat kuin vankeja tai orjia.

Niin ikään Suomi on vapaa valtio, olemmehan ainakin periaatteessa täysin itsenäisiä ja miehittämättömiä, oltiin joistakin valtioliitoista ja kansainvälisistä sopimuksista sitten mitä mieltä tahansa. Mutta olemmeko me suomalaiset sitten vapaita, kun valtiomme kerran on? Emme ole. Meidänkin päivittäistä elämäämme säädellään vapaan valtiomme taholta monin tavoin, vaikka pohjoiskorealaisiin verrattuna vaikutammekin varmasti varsin vapailta.

Jos vertaamme valtioita kanaloihin, niin Pohjois-Korean (ja Israelin miehittämien palestiinalaisalueiden) voisi ajatella olevan häkkikanalan, jossa kanoilla on hyvin vähän liikkumatilaa ja muita vapauksia. Suomi puolestaan olisi vapaiden kanojen kanala, jossa kanat saavat käyskennellä varsin vapaasti ympäriinsä ja kuluttaa aikaansa munimisen ohessa ilman, että ollaan kylki kylkeä vasten muiden kanojen kanssa. Mutta vapaatkin kanat elävät aidattuina, kaikki niiden tuotokset viedään niiltä pois, eikä niillä ole vapautta edes paritella oma-aloitteisesti, kun kukot ovat muualla ja siitoskanalat on erikseen, ja syötävä on tasan sitä mitä annetaan.

Niin, olemme vapaampia kuin pohjoiskorealaiset, mutta emme todellakaan vapaita. Olemme orjia, joihin tosin luotetaan pohjoiskorealaisia kohtalotovereitamme enemmän ja joiden annetaan jopa vaihtaa farmia.

Mitä iloa siis palestiinalaisille olisi Vapaasta Palestiinasta? Aika vähän loppujen lopuksi. He ehkä eläisivät erinimisessä farmissa ja liikkumatilan määrä olisi erilainen (enemmän tai vähemmän!) kuin aiemmin. Vapaita heistä ei varmasti tulisi, sillä valtiohan se Palestiinakin olisi. Mutta onnea silti yritykseen...

Pohjois-Korean kansalaisten tukemisesta

Kuten tiedämme, Pohjois-Korealla on nyt testattu ydinasevalmius. Päättömien diktaattorien tapauksessa se on erityisen valitettavaa, koska vastapuolen ydinasepelote ei välttämättä estä hulluuden innoittamaa ydinaseen käyttöä. Nyt olisikin tärkeää saada ensisijassa kaadettua Pohjois-Korean diktatuuri, joskin se voi olla myöhäistä ulkopuolisten toimesta. (Ellei lähdetä prof. Rummelin linjalle ja salamurhata Kimiä.) Ratkaisun avaimet ovat siis tavallisten Pohjois-Korean kansalaisten käsissä.

Silmääni pistikin uutinen, jossa Human Rights Watch -järjestö varoittaa, ettei ydinkokeen tulisi johtaa tavallisten kansalaisten rankaisemiseen lopettamalla ruoka-apu.

– Maailman tulee tehdä ero Pohjois-Korean hallituksen ja sen kansalaisten välillä, järjestön Aasian apulaisjohtaja Sophie Richardson muistuttaa. Avustusten lopettaminen voisi tietää nälänhätää miljoonille pohjoiskorealaisille.

Tämä on kuitenkin vähän hankala asia. Seuraava saattaa kuulostaa julmalta, mutta miettikää hieman lukiessanne, ennen kuin tyrmäätte suoralta kädeltä.

Fakta on se, että Pohjois-Korean hallitus kehittää mieluummin ydinaseita ja varustaa armeijaansa kuin pitää huolta kansalaisistaan ja näiden hyvästä ravitsemuksesta. Maan talous on niin pahasti retuperällä, ettei siellä toimi oikein mikään. Paikallinen koululaitos taitaa kuitenkin jaksaa opettaa lapsia sosialismin ihanuudesta ja Yhdysvaltain pahuudesta.

Toinen fakta on se, että kansainvälinen ruoka-apu lievittää kansalaisten välitöntä kurjuutta, mikä on sinänsä positiivista. Välillisesti siitä kuitenkin seuraa se, että koska kansalaisten tulevat mitenkuten toimeen, he eivät rangaistuksen pelossa nouse valtiovaltaa vastaan. Tällä tavoin kansalaisten kurjuus ja kärsimys pitkittyy, kun diktatuuri pysyy pystyssä välillisesti ulkomaisen ruoka-avun turvin.

Ruoka-avun lopettaminen puolestaan lisää välitöntä kärsimystä ja samalla lisää yleistä tyytymättömyyttä diktatuuria kohtaan. Näinollen ihmisten on ennen pitkää noustava diktatuuria vastaan armeijaa ja poliisia uhmaten, eikä valinta väkivaltaisen kuoleman ja nälkäkuoleman välillä varmaan tunnu vaikealta. On myös vaikea kuvitella, että armeija ja poliisi – kansalaisia hekin – olisivat viimeiseen asti diktatuurin puolella, jos heidän ystävänsä ja sukulaiset ovat joukoittain nälkäkuoleman partaalla.

Vaikka nälänhätä on julmaa, varsinkin jos sitä voitaisiin avulla lievittää, on muistettava että syyllinen nälänhätään on Pohjois-Korean hallitus eikä kukaan muu. Niin kauan kuin diktatuuri kestää, kestää myös kansalaisten kärsimys. Niin kauan kuin annamme Pohjois-Koreaan ruoka-apua, tuemme välillisesti julmaa diktatuuria ja ydinaseiden kehittelyä. Niin kauan me olemme välillisesti vastuussa Pohjois-Korean kansalaisten kokemista vääryyksistä.

Lopetetaan ruoka-apu, lopetetaan diktatuuri! Poistetaan taudin aiheuttaja eikä vain lievitetä oireita!