Demareiden piirissä vastakkainasettelun aika elää voimakkaasti. Heidän vaalimainontansa punainen lanka tuntuu olevan yksilön ja yhteisön etujen asettaminen vastakkain, ja materiaaleissa puhutaan jopa punaisesta totuudesta ja sinisestä totuudesta. On punainen “Me.” ja sininen “Minä!”
Siis oikeasti, voiko enää vanhanaikaisemmin ajatella? Onhan näitä yhteiskuntia nähty, joissa yhteinen etu asetetaan joka suhteessa yksilöiden edun edelle. Siinä vaan on aina käynyt niin, että “meidän” etumme onkin oikeasti vain valtaeliitin etu, eikä kenenkään muun.
Yhteisöt muodostuvat yksilöistä, ja kun jokainen yksilö pääsee vaikuttamaan itse siihen, että hänen oma etunsa yhteisössä otetaan huomioon, eikä tarvitse sokeasti luottaa siihen, että toverit muistavat ja osaavat ottaa kaikkien yhteisen edun huomioon, niin koko yhteisö menestyy paremmin.
Kun jokaisella on oma lehmä konkreettisesti ojassa, jokainen myös panostaa asiaan tosissaan ja tuottaa ylimääräistä etua niin itselleen kuin muillekin. Kun taas demareiden mallin mukaan kenenkään ei tarvitse ottaa omasta panoksestaan ja omasta elämästään vastuuta, koska “Me pidämme ääntä puolestasi,” niin luonnollisesti tarve tehdä asioiden eteen itse jotain vähenee.
Minua pelottaa aina, kun joku muu pitää ääntä puolestani. Hän (tai he) ei kuitenkaan tiedä mitä minä oikeasti haluan ja mitä minä oikeasti tarvitsen, vaan toimii sen mukaan mitä hän itse haluaa ja mitä hän itse tarvitsee, ja ehkä vähän myös mitä luulee minun tarvitsevan. Minä itse olen paras henkilö puhumaan omasta puolestani. Sama pätee sinuun. Siksi kansanedustajana minä en ajaisi omaa asiaani, vaan ajaisin jokaiselle enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan omaan elämäänsä itse.
PS. SDP:n vaalisivuilla on mahdollisuus tehdä omia vaalijulisteita. Oheinen kerrassaan loistava juliste on netistä löytynyt jonkun minulle tuntemattoman henkilön tekemä juliste. Tuosta on hankala pistää paremmaksi. 🙂
