Yksi suosikkibloggaajistani, Michael J. Totten, kirjoittaa tuoreimmassa kirjoituksessaan otsikolla Lebanon’s Premature Liberalism mielestäni varsin osuvasti nykytilanteesta, sekä sen taustoista ja mahdollisesta jatkosta. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa.
Kirjoituksen kommenteissa puolestaan nimimerkki Freedom Now (11. kommentti) tiivistää hyvin:
For Israel it is time to fight. For the Lebanese it is time to fully establish the sovereignty of their nation.
Elämme synkkiä päiviä. Lähi-idän tuoreimman konfliktin kiihtyessä myös ensimmäinen suomalainen sotilas on ilmeisesti saanut surmansa harhautuneesta Israelin pommista joidenkin muiden YK-tarkkailijoiden ohella. Ennenkuin jatkan, tahdon esittää omasta puolestani osanottoni kyseisen sotilaan omaisille. Vaikka hänen kuolemansa olikin tarpeeton, hän kaatui itselleen varmastikin mieluisassa ja tärkeänä pitämässään tehtävässä isänmaansa edustajana. Voitte olla hänestä ylpeitä.
Sitten asiaan. Olen viime aikoina keskustellut Lähi-idän tilanteesta useaan otteeseen, ja olen kohdannut hyvin paljon sellaista käsitystä, että Israelin vastaus parin sotilaansa kaappaamiseen olisi jotenkin kohtuuton ja aiheuttaisi turhaan liikaa tuhoa siviileille. Tässä kirjoituksessa aion kyseenalaistaa tämän näkökulman.
Uutistoimiston haastattelussa Hizbollahin poliittisen siiven varajohtaja Mahmoud Komati kertoo Hizbollahin yllättyneen Israelin voimakkaasta vastauksesta. (Korostus omani.)
A senior Hezbollah official said Tuesday the guerrillas did not expect Israel to react with an all-out offensive after the capture of two soldiers, the first acknowledgment by the group that it had miscalculated the consequences of the raid two weeks ago.
“The truth is – let me say this clearly – we didn’t even expect (this) response … that (Israel) would exploit this operation for this big war against us,” said Komati.
He said Hezbollah had expected “the usual, limited response” from Israel after the two soldiers were seized by guerrillas on Israel’s side of the border on July 12.
In the past, he said, Israeli responses to Hezbollah actions included sending commandos into Lebanon, seizing Hezbollah officials and briefly targeting specific strongholds in southern Lebanon.
Komati said his group had anticipated negotiations to swap the Israeli soldiers for three Lebanese held in Israeli jails, with Germany acting as a mediator as it has in past prisoner exchanges.
Hizbollah oli siis odottanut, että Israel vastaa kaappaukseen muutamalla rajoitetulla iskulla ja yrittää ehkä kaapata Hizbollahin johtajia, ja että lopulta he saavat vaihtaa vankinsa Israelin vangitsemiin Hizbollahin taistelijoihin Saksan välityksellä, aivan kuten ennenkin.
Tämän pitäisi kertoa jotain teille, jotka kannatatte diplomatiaa vielä sittenkin kun se on osoittanut tehottomuutensa: terroristit ovat kuin niitä lastentarhan koviksia ja kiusaajia, jotka eivät lopeta kiusaamistaan niin kauan kuin heitä hyssytellään ja rangaistukset ovat lieviä tai olemattomia. He jatkavat ilkeitä temppujaan, koska kokevat niistä saadun hyödyn suuremmaksi kuin mahdolliset haitat. Lastentarhan pikkuterroristit saavat mieleisensä lelut ja kokevat vallan tunnetta, ja Hizbollahin isommat terroristit saavat takaisin rikoksista vangitut toverinsa ja kokevat vallan tunnetta. Ja molemmille vastataan, että jopas oli tuhmasti tehty, noin ei saa enää tehdä. Vaan kuinka käykään viikon päästä?
Lastentarhan hoitotätien ei pidä tietenkään alkaa pommittamaan edes pahimpia pukareita. Lasten kurin on tultava kotoa. Oikeat terroristit ovat kuitenkin (ainakin näennäisesti) aikuisia, ja heidän pitäisi tietää paremmin. Jos ja kun toruminen ja lievä voimankäyttö eivät ole heihin tehonneet vuosikymmenienkään yrittämisen jälkeen, pitäisikö sillä linjalla vain kärsivällisesti jatkaa edelleen? Milloin tulee vastaan se raja, että väkivaltaan voidaan vastata väkivallalla? Odotetaanko kunnes Israel on ajettu Välimereen?
Minä en vastaavassa tilanteessa odottaisi, eikä odota Israelkaan. Itsenäisellä valtiolla on oikeus puolustaa itseään ja kansalaisiaan. Se meidän suomalaistenkin tulisi tietää. Sellaisen terroristijärjestön, joka surutta käyttää ihmiskilpinä juuri heitä, joita väittää puolustavansa,
ja ampuu myös raketeilla “omiaan,” tuhoamista on turha surra.
Siviiliuhrit ovat tietenkin valitettavia, ja myötätuntoni on myös heidän omaistensa puolella, mutta niihin ei voi pitää syyllisenä itseään puolustavaa Israelia, vaan Hizbollahia, joka Syyrian ja Iranin käsikassarana tietää mitä tekee hyökätessään Israelia vastaan ja kätkeytyessään siviilien joukkoon.
Mitä muuten tulee siviiliuhreihin ja Israelin joukkojen aiheuttamaan tuhoon yleensäkin, kannatanee suhtautua mediaraportteihin lievällä varauksella. Varsinkin eurooppalainen media on tunnetusti Israelin vastaista, ja raportit sen mukaisia, mutta kyllä amerikkalaisetkin osaavat: CNN:n reportteri Nic Robertson, joka viime viikolla näytti Beirutin “siviilikohteiden” tuhoja Hizbollahin tiedotusupseerin Hussein Nabulsin opastamana (!), myönsi tällä viikolla, ettei hänen hyvin Israelin-vastainen raportointinsa ehkä ollut objektiivista ja puolueetonta, ja ettei hän ehtinyt kiireessä tarkastaa tiedotusupseerin väitteitä tämän esittelemistä kohteista, ja että Hizbollah käytännössä kontrolloi hänen raporttiaan (video nähtävissä täällä). Voi siis olla, että CNN-kanavaa käytettiin Hizbollahin propagandavälineenä. Burn.
Lisäys 27.06.: Myös Foreign Dispatches kirjoittaa varsin osuvasti sodankäynnin “kohtuullisuudesta.”