YLE Uutiset kirjoittaa:
Suomessa liikaa huonosti valmisteltuja lakeja
[…]
Ongelman takana on niin maailmalla kuin Suomessakin kiihtynyt sääntelykierre, ministeriöiden koneistot eivät aina pysy mukana yhä lisääntyvän lainsäädännön vaatimassa tahdissa.
Lainsäädännön on määrä lisääntynyt. Vuosittain säädetään 1200 – 2000 uutta säädöstä. Tekstinä määrä on 8 000 sivua.
Valtiontalouden tarkastusviraston pomolla on asiaan ratkaisu:
Pääjohtaja Pöystin mukaan yksi avain parempaan sääntelyyn olisi yksinkertaisesti lainvalmisteluun tarvittava työrauha, joka ministeriöiden virkamiehiltä nyt usein puuttuu.
o_O. Ongelmahan kumpuaa valtaosin siitä, että kun on kerran lähdetty jotain säätelemään, niin lähes aina huomataan jälkikäteen muutostarpeita, joko olosuhteiden muuttuessa tai jonkun toisen eturyhmän lobatessa itselleen poikkeusta sääntöön. Suuri osa laeista ja säädöksistähän on nimenomaan jollekin ryhmälle annettuja etuja muiden kustannuksella.
Eikö siis yksinkertaisin ratkaisu kasvavaan säädäntötarpeeseen ole purkaa ja yksinkertaistaa olemassaolevaa säätelyä? Itse asiassa ongelma poistuisi lähes kokonaan, jos purettaisiin kaikki eturyhmien tyydyttämiseen tähtäävä säätely ja tiivistettäisiin säädökset perusasioihin:
- Jokaisella on oikeus tehdä itsellään ja omaisuudellaan mitä tahansa, kunhan se ei loukkaa kenenkään muun vastaavaa oikeutta.
- Ergo, henkilökohtaisen koskemattomuuden raja on loukkaamaton.
- Ergo, yksityisomaisuuden suoja on loukkaamaton.
- Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen tai yksityisomaisuuden suojaan voidaan laillisesti puuttua ainoastaan silloin, kun joku on ensin jompaa kumpaa tai molempia rikkonut. Tällöinkin oikeuksien loukkaus voi kohdistua ainoastaan kyseiseen rikkojaan.