Suomessa on hyvä elää ja asua – jos on varaa

Eurostatin vertailun mukaan Suomessa asuminen on EU:n kalleimmasta päästä, raportoi Hesari.

“Aletaan olla sillä rajalla, että tavallisella palkansaajalla ei ole enää varaa asua pääkaupunkiseudulla. Nyt pitäisi pohtia kysymystä ihmisten toimeentulosta”, Asuntosäätiön toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen huomauttaa.

Tutkimuspäällikkö Pekka Pajakkala VTT:stä arvioi, että suurin syy Suomen kalleuteen on pula tonttimaasta ja ongelmat kaavoituksessa.

“Tonttien hintakehitys pitäisi saada kuriin”, Pajakkala painottaa.

Vaikka Pajakkala painottaakin tonttien hintakehitystä, tulee hän maininneeksi myös mielestäni tärkeimmän asuntojen hintojen nousuun johtaneen syyn eli ongelmat kaavoituksessa. En lähde veikkaamaan mitä Pajakkala sillä tarkoittaa, mutta ainakin se on selvää, että kaavoituksesta päättävillä kuntien valtuutetuilla sekä virkamiehillä on kaavoitusasioissa usein oma lehmä ojassa: omien asuntojen arvoa ei haluta laskea lisäämällä asuinalueiden asuntotarjontaa merkittävästi.

Jotta päättäjien asuntojen arvot säilyisivät tai jopa mielellään nousisivat, pidetään asuntorakentaminen kaavoituksella tiukasti kurissa. Arvostetuille alueille ei juuri rakenneta lisää, varsinkaan kerrostaloja, ja muutenkin uusia rakennuksia ripotellaan sinne tänne. Ainoastaan uusille asuinalueille, joilla kenenkään omistusedut eivät ole uhattuna, rakennetaan vähänkään massiivisemmin. Suomi on ehkä maailman vähiten korruptoitunut maa, mutta tämä on ehdottomasti eräänlaista piilokorruptiota, kun päättäjät hakevat omaa taloudellista etuaan poliittisilla päätöksillä muiden kustannuksella.

Ratkaisu asuntojen hintojen nousuun ei ole asuntojen eikä tonttien hinta- tai vuokrasäännöstely, mikä aiheuttaisi puolestaan lisää ongelmia ja sääntöjen systemaattista kiertämistä, kuten Helsingin hitas-asuntojen kohdalla on selvästi nähty. Sen sijaan kaavoittamista tulee vapauttaa reilusti. Oikeastaan kunnille voisi rakentamisen suhteen jättää vain ohjaus- ja valvontatyyppisiä tehtäviä, jotta alueiden yleisilmeet olisivat kutakuinkin yhteensopivia ja rakennukset luonnollisesti rakennusmääräysten mukaisia.

Minun ojassa oleva lehmäni: olemme juuri ostaneet kerrostalo-osakkeen. Mikäli asuntomme arvo kuitenkin laskisi nimenomaan kaavoittamisen vapauttamisen seurauksena, en olisi asiasta kovin pahoillani, vaikka rahanmenetys tietenkin varmasti harmittaisi.

Mielipidekirjoitus: Korruptiosta ja demokratiasta

Lähetetty 9.11.06 Keskisuomalaiseen:

Nimimerkki “Scatman Laukaa” (Ksml 9.11.06) kiinnitti aivan oikein huomiota siihen, että korruptiota ei juuri ole niissä maissa, joissa naisilla on äänioikeus. Selitys on huomattavasti parempi kuin korruptiotutkimuksen tekijöiden tekemä korruption yhdistäminen köyhyyteen, joskin silti hieman puutteellinen. Yleisemmin voidaan sanoa, että edistynyt demokratia vähentää korruption todennäköisyyttä. Tutkijoiden virheen voi ymmärtää, sillä epädemokraattisuus lisää korruption ohella köyhyyden todennäköisyyttä.

Havaijilainen emeritusprofessori R.J. Rummel on pitkään tehnyt ansiokasta tutkimusta demokratian vaikutuksista. Hänen mukaansa demokraattiset valtiot eivät ainoastaan ole rikkaimpia ja vähiten korruptoituneita, ne myös käyvät vähiten sotia. Keskenään demokraattiset valtiot eivät käytännössä sodi lainkaan! Prof. Rummel pitää tutkimuksistaan aktiivisesti blogia osoitteessa http://freedomspeace.blogspot.com/, jossa hän myös ottaa kantaa aihetta sivuaviin ajankohtaisiin tapahtumiin, kuten juuri äskettäin tähän korruptiotutkimukseen.

Demokratian ja tasa-arvon edistäminen kehittyvissä maissa pitäisi näin ollen olla tärkeimpiä prioriteettejamme. Köyhyyden ja korruption ongelmia voidaan yrittää lievittää, mutta ne eivät poistu ennenkuin niiden taustalla piilevät perusongelmat on ratkaistu. Esimerkiksi korruptiota ei poista rikastuminen, jos esimerkiksi yrityksen perustaakseen on täytettävä sata lomaketta ja tavattava lähes yhtä monta viranomaista. Tällöin ainoastaan lahjukset nousevat, mikä entisestään heikentää köyhimpien asemaa.

Lisäys 13.11.: Kirjoitus julkaistu sunnuntain Keskisuomalaisessa, joskin toimitus on katsonut aiheelliseksi poistaa linkin Rummelin blogiin. Muuten, Johan Norberg julkaisi eilen blogissaan Christine Bowersin tekemän käppyrän, joka sopivasti vahvistaa yo. kirjoitukseni kaksi viimeistä lausetta:

Corruption, Doing Business