Tag: Israel

Sodanpysäyttäjät

Pysäyttäkää sota -verkoston edustajat “yllättäen” kiistävät Ilta-Sanomien artikkelin tiedot, joiden mukaan verkoston mielenosoituksessa olisi käyttäydytty kaikkea muuta kuin rauhanomaisesti. Ilta-Sanomat kirjoittaa:

Israelin ja Libanonin sotaa vastustavan mielenosoituksen osanottajia kävi illalla Helsingin ydinkeskustassa vastamielenosoituksen pitäneen Suomi Jeesukselle -ryhmän kimppuun.

Tapaus johtaa poliisitutkintaan. Tavaroiden heittely tallentui usealle videolle. Räjähdysaltis tilanne oli karata poliisin käsistä.

Pysäyttäkää sota -ryhmän rauhanmarssi eteni iltakuuden jälkeen Forumin kauppakeskuksen luo Lasipalatsin viereen. Siellä oli pysäköitynä Jeesus-bussi, jonka väki piti paikalla kahvilaa.

Satojen marssijoiden saapuessa kohdalle nousi bussin katolle vastamielenosoittajia. Heidän kaksi julistettaan mm. siteerasivat Raamattua Israelin siunaamisesta.

Rauhanmarssin väkijoukosta alettiin heitellä bussin väkeä kananmunilla, kukkaruukuilla, tomaateilla, pulloilla ja julistekepeillä. Kohteina olleiden mukaan oli ihme, että kukaan ei loukkaantunut.

Mielenosoittajat huusivat arabiaksi “kuolema Israelille” ja heiluttivat Hizbollahin lippuja, jotka olivat aiemmin olleet piilossa.

Tunnelma provosoitui räjähdyspisteeseen.

– Meinasi lähteä mopo käsistä, eräs sodanvastustajien mielenosoittaja toteaa.

Väliin tuli lopulta jopa parikymmentä poliisia. He käskivät bussia siirtymään välittömästi.

Verkoston mielestä väkivaltaisesti käyttäytyneet “mielenosoittajat olivat Pysäyttäkää sota -verkoston aktiiveille entuudestaan tuntemattomia.” He lisäävät, että “muuten mielenosoitus sujui rauhallisesti sodanvastaisten tunnusten, rauhanlippujen heiluessa ja «Oikeutta – ei pommeja» -huutojen raikuessa.”

Tottakai, näinhän sen on täytynyt mennä. Katsastellaanpas verkoston omaan kuvagalleriaan, miltä siellä näyttää. (Pikkukuvat alla linkittävät suoraan Pysäyttäkää sota -verkoston sivuilla oleviin isompiin kuviin.)

1000816.JPG

Kyllä vain, sateenkaaren värisiä rauhanlippuja PACE-tekstillä varustettuna heti ensimmäisessä kuvassa, hyvä hyvä.

1000822.JPG

Heti seuraava kuva, ja oho, onkos tuossa…

1000896.JPG

Hizbollahin lippu, kyllä vain!

1000855.JPG

Useita Hizbollahin lippuja jopa. Rauhanjärjestökö? Ne Katjusha-raketit varmaan ovatkin koko ajan pitäneet sisällään vain ja ainoastaan ystävällisiä terveisiä.

DSCN4551.JPG

Voi kuinka söpöä, lapsetkin päässeet mukaan mielenosoitukseen, hienojen kylttien kera tietenkin.

Tarkkasilmäinen löytää Hizbollahin tunnukset myös verkoston aiemmista mielenosoituksista otetuista kuvista. Mutta entä sitten? Pysäyttäkää sota -verkosto ei missään vaiheessa näytä tuominneen Hizbollahin toimia. Ainoastaan Israelin harjoittama niinsanottu “valtioterrorismi” on ilmeisesti tuomittavaa. En ymmärrä miten sota voi loppua, jos toinen osapuoli yksipuolisesti lakkaa sotimasta, kuten nämä ihmiset ilmeisesti haluavat. Siinä käy vain niin, että pidättäytyvä osapuoli häviää ja se tuhotaan. Sitäkö tässä nyt sitten haetaan?

Lukija muuten huomatkoon, etten yhdistä Hizbollahin tunnusten kantajia Jeesus-bussilaisia esineillä heitelleisiin tai arabiaksi kuolemaa Israelille toivoneisiin tahoihin, jotka oikeasti saattoivat verkoston väitteen mukaisesti olla aivan eri ihmisiä kuin verkoston omat mielenosoittajat. Hizbollahin itsensä ilmoittama tavoite tietenkin on Israelin tuhoaminen, mutta eivät sen kannattajat välttämättä niin ajattele. Eivätkä heitä tomaatteja saati sitten että ampuisivat raketteja. En ollut paikalla, joten en voi tietää.

Lisäys 9.8. 19:06: Sodanvastustajien etusivulla on ennen ja jälkeen -kuvat Etelä-Beirutin pommitetuista alueista. Ne ovat ilmeisesti peräisin New York Timesin kuvista, joskin 90° oikealle käännettynä ja huomattavasti rajattuina. Tyylilleen uskollisina sodanvastustajat unohtavat mainita NYT:n kuvatekstin kyseiseltä alueelta: “Main area of Hezbollah offices (before attacks, this area was fenced off and surrounded by guards).” Rajatuista kuvista ei myöskään näy, että lähistöllä sijaitsevat koulut, sairaalat ja muut siviilikohteet ovat käytännössä koskemattomia. Luovasti rajattuja kuvia siis. 🙂

Sodan keinot ja traumat

Ulkoministeri Erkki Tuomioja kirjoittaa nettikolumnissaan 30.7. muunmuassa sodan traumatisoivasta vaikutuksesta: (Valitettavasti Tuomiojan sivusto ei tue pysyväislinkkejä.)

Kavin viime viikolla nopealla Lahi-idan matkallani myos Haifas­sa, josta kymmenet tuhannet ihmiset ovat lahteneet etelaan Hiz­bollahin jo kymmenia kuolonuhreja aiheuttaneita raketti-iskuja pakoon. Kavin myos Haifan suurimmassa sairaalassa, jossa hoide­taan iskussa loukkaantuneita. Haavoittuneiden lisaksi hoitoa ovat tarvinneet myos shokeista traumatisoituneet. Israelin ter­veydenhuolto on kuitenkin korkeatasoista – tamankin sairaalan palveluksessa on kaksi laaketieteen nobelistia – ja selviytyy haasteistaan patevasti.

Antaumuksella ja patevyydella tehtaviaan hoitavat myos ulkoises­ti paljon vaikeammissa oloissa toimivan Gazan suurimman sairaalan laakarit ja henkilokunta, vaikka heidan palkanmaksunsa on ollut keskeytyksissa jo kuukausien ajan. Siella ei tosin hoideta trau­matisoituneita, koska koko Gazan vaesto on saanut jo pitkaan elaa erilaisten iskujen pelossa.

Tahtoisinpa kysyä herra ministeriltä, että eivätkö muka sitten israelilaiset ole saaneet jo pitkään elää erilaisten iskujen pelossa? Eikö se ole juurikin Israel, jossa saattaa räjähtää milloin vain, missä vain, mitä vain, ja tietenkin ilman ennakkovaroitusta? Ja eivätkö puolestaan Israelin iskut kuitenkin ole kohdistuneet vain terroristijärjestöjä vastaan, sekä ainoastaan niitä siviilejä vastaan, jotka kyseiset terroristijärjestöt ovat saattaneet vaaraan leiriytymällä heidän lähelleen?

Toisaalla, “sekä Hizbollah että Hamas vannoivat kostavansa Qanan tapahtumat. Hamasin edustaja Mushir al-Masri sanoi, että kaikki keinot ovat nyt sallittuja.” Siis tuota mitä häh? Mitä “keinoja” Hamas ei muka ole vielä käyttänyt? Ilmeisesti itsemurhapommitukset, siviilien ja sotilaiden kaappaamiset ja teloitukset, sekä omien siviilien käyttö ihmiskilpinä eivät vielä ole aivan äärimmäisiä keinoja?

Qanan murhenäytelmä tässä konfliktissa on tietenkin omaa luokkaansa, ja erittäin tuomittava sellainen. Siviilien, ja erityisesti naisten ja lasten, tappaminen ei ole mitenkään hyväksyttävää. Sitäkin tuomittavampaa ja säälittävämpää on siviilien, erityisesti naisten ja lasten, uhraaminen tarkoituksella. Toivon lukijoiden huomaavan, että olen syvästi pahoillani tästä tragediasta enkä sano seuraavaa vain Israelia puolustaakseni – Israelkin on tässä virheisiin syyllistynyt.

Hizbollahin aiempien saavutusten valossa en pitäisi mitenkään epätodennäköisenä sitä, että eräänkin qanalaisen kolmikerroksisen talon (ja/tai sen naapuritalojen) katolle olisi kiivennyt kourallinen kunniakkaita sotureita Katjusha-raketinheittimien kera täysin tietoisina alemmissa kerroksissa majailevista tulevista marttyyreista. Kuten on jo selvää, Hizbollah on muiden vastaavien terroristijärjestöjen tavoin taitava käyttämään länsimediaa hyväkseen, ja kaikki keinot ovat siihen heille sallittuja.

Aivan irrallisena pohdiskeluna heräsin miettimään sitä, että jos reilut kuusikymmentä vuotta sitten oltaisiin oltu näin vainoharhaisia sodan siviiliuhrien suhteen, ja muunmuassa Saksa olisi välttynyt liittoutuneiden pommitusten aiheuttamilta 305000-600000 siviiliuhrilta (joista yksin 35000-135000 Dresdenissä), niin mahtaisimmeko edes olla tässä pohdiskelemassa syntyjä syviä, ja jos kyllä, niin pohdiskelisimmeko ne saksaksi, ja mahtaisimmeko päättää jokaisen kirjoituksen sanoihin Kauan eläköön Führer!

Näkökulmaa Libanonin tilanteeseen

Yksi suosikkibloggaajistani, Michael J. Totten, kirjoittaa tuoreimmassa kirjoituksessaan otsikolla Lebanon’s Premature Liberalism mielestäni varsin osuvasti nykytilanteesta, sekä sen taustoista ja mahdollisesta jatkosta. Ehdottomasti suositeltavaa luettavaa.

Kirjoituksen kommenteissa puolestaan nimimerkki Freedom Now (11. kommentti) tiivistää hyvin:

For Israel it is time to fight. For the Lebanese it is time to fully establish the sovereignty of their nation.

Israel muka kohtuuton? BS.

Elämme synkkiä päiviä. Lähi-idän tuoreimman konfliktin kiihtyessä myös ensimmäinen suomalainen sotilas on ilmeisesti saanut surmansa harhautuneesta Israelin pommista joidenkin muiden YK-tarkkailijoiden ohella. Ennenkuin jatkan, tahdon esittää omasta puolestani osanottoni kyseisen sotilaan omaisille. Vaikka hänen kuolemansa olikin tarpeeton, hän kaatui itselleen varmastikin mieluisassa ja tärkeänä pitämässään tehtävässä isänmaansa edustajana. Voitte olla hänestä ylpeitä.

Sitten asiaan. Olen viime aikoina keskustellut Lähi-idän tilanteesta useaan otteeseen, ja olen kohdannut hyvin paljon sellaista käsitystä, että Israelin vastaus parin sotilaansa kaappaamiseen olisi jotenkin kohtuuton ja aiheuttaisi turhaan liikaa tuhoa siviileille. Tässä kirjoituksessa aion kyseenalaistaa tämän näkökulman.

Uutistoimiston haastattelussa Hizbollahin poliittisen siiven varajohtaja Mahmoud Komati kertoo Hizbollahin yllättyneen Israelin voimakkaasta vastauksesta. (Korostus omani.)

A senior Hezbollah official said Tuesday the guerrillas did not expect Israel to react with an all-out offensive after the capture of two soldiers, the first acknowledgment by the group that it had miscalculated the consequences of the raid two weeks ago.

“The truth is – let me say this clearly – we didn’t even expect (this) response … that (Israel) would exploit this operation for this big war against us,” said Komati.

He said Hezbollah had expected “the usual, limited response” from Israel after the two soldiers were seized by guerrillas on Israel’s side of the border on July 12.

In the past, he said, Israeli responses to Hezbollah actions included sending commandos into Lebanon, seizing Hezbollah officials and briefly targeting specific strongholds in southern Lebanon.

Komati said his group had anticipated negotiations to swap the Israeli soldiers for three Lebanese held in Israeli jails, with Germany acting as a mediator as it has in past prisoner exchanges.

Hizbollah oli siis odottanut, että Israel vastaa kaappaukseen muutamalla rajoitetulla iskulla ja yrittää ehkä kaapata Hizbollahin johtajia, ja että lopulta he saavat vaihtaa vankinsa Israelin vangitsemiin Hizbollahin taistelijoihin Saksan välityksellä, aivan kuten ennenkin.

Tämän pitäisi kertoa jotain teille, jotka kannatatte diplomatiaa vielä sittenkin kun se on osoittanut tehottomuutensa: terroristit ovat kuin niitä lastentarhan koviksia ja kiusaajia, jotka eivät lopeta kiusaamistaan niin kauan kuin heitä hyssytellään ja rangaistukset ovat lieviä tai olemattomia. He jatkavat ilkeitä temppujaan, koska kokevat niistä saadun hyödyn suuremmaksi kuin mahdolliset haitat. Lastentarhan pikkuterroristit saavat mieleisensä lelut ja kokevat vallan tunnetta, ja Hizbollahin isommat terroristit saavat takaisin rikoksista vangitut toverinsa ja kokevat vallan tunnetta. Ja molemmille vastataan, että jopas oli tuhmasti tehty, noin ei saa enää tehdä. Vaan kuinka käykään viikon päästä?

Lastentarhan hoitotätien ei pidä tietenkään alkaa pommittamaan edes pahimpia pukareita. Lasten kurin on tultava kotoa. Oikeat terroristit ovat kuitenkin (ainakin näennäisesti) aikuisia, ja heidän pitäisi tietää paremmin. Jos ja kun toruminen ja lievä voimankäyttö eivät ole heihin tehonneet vuosikymmenienkään yrittämisen jälkeen, pitäisikö sillä linjalla vain kärsivällisesti jatkaa edelleen? Milloin tulee vastaan se raja, että väkivaltaan voidaan vastata väkivallalla? Odotetaanko kunnes Israel on ajettu Välimereen?

Minä en vastaavassa tilanteessa odottaisi, eikä odota Israelkaan. Itsenäisellä valtiolla on oikeus puolustaa itseään ja kansalaisiaan. Se meidän suomalaistenkin tulisi tietää. Sellaisen terroristijärjestön, joka surutta käyttää ihmiskilpinä juuri heitä, joita väittää puolustavansa,
ja ampuu myös raketeilla “omiaan,” tuhoamista on turha surra.

Siviiliuhrit ovat tietenkin valitettavia, ja myötätuntoni on myös heidän omaistensa puolella, mutta niihin ei voi pitää syyllisenä itseään puolustavaa Israelia, vaan Hizbollahia, joka Syyrian ja Iranin käsikassarana tietää mitä tekee hyökätessään Israelia vastaan ja kätkeytyessään siviilien joukkoon.

Mitä muuten tulee siviiliuhreihin ja Israelin joukkojen aiheuttamaan tuhoon yleensäkin, kannatanee suhtautua mediaraportteihin lievällä varauksella. Varsinkin eurooppalainen media on tunnetusti Israelin vastaista, ja raportit sen mukaisia, mutta kyllä amerikkalaisetkin osaavat: CNN:n reportteri Nic Robertson, joka viime viikolla näytti Beirutin “siviilikohteiden” tuhoja Hizbollahin tiedotusupseerin Hussein Nabulsin opastamana (!), myönsi tällä viikolla, ettei hänen hyvin Israelin-vastainen raportointinsa ehkä ollut objektiivista ja puolueetonta, ja ettei hän ehtinyt kiireessä tarkastaa tiedotusupseerin väitteitä tämän esittelemistä kohteista, ja että Hizbollah käytännössä kontrolloi hänen raporttiaan (video nähtävissä täällä). Voi siis olla, että CNN-kanavaa käytettiin Hizbollahin propagandavälineenä. Burn.

Lisäys 27.06.: Myös Foreign Dispatches kirjoittaa varsin osuvasti sodankäynnin “kohtuullisuudesta.”

Odotellessa iskua Teheraniin

Make no mistake about it. The current war in Gaza and Lebanon is between Iran and Israel. It may appear to be between Israel on one side and Hamas and Hezbollah on the other, with Syria as a covert belligerent. This is a shallow perspective. Hamas is aided by Iran, and Hezbollah and Syria are the fingers of Iran’s right hand—just as they were in the terrorist violence leading up to war.

Näin alustaa emeritusprofessori R.J. Rummel blogissaan tiivistelmäänsä iranilaislähtöisten Boroumandin muslimisiskosten Ladanin ja Royan historiallisesta Irania koskevasta tutkimuksesta. Rummelin tiivistelmäkin on kohtuupitkä, joten otetaan tähän parit pääpointit. (Käännökset omiani.)

Rummelin mukaan sisarukset tuovat esiin mm.

  • islamismin marxist-leninistiset sekä fasistiset taustat,
  • näistä johtuvan islamismin totalitaristisen luonteen,
  • että islamismi ja sen terrorismi ovat selkeästi eri asia kuin islam, ja
  • että Iran on islamismin ja siihen liittyvän terrorismin kotipesä.

Rummel summaa, että strateginen nuoli osoittaa Iraniin. Hänen mukaansa tämä tarkoittaa, että demokratioiden ei tule antaa tämän islamistisen terroristiryhmittymän johtajan saada käsiinsä ydinaseita, mikä ei ole konditionaali, vaan ehdottomuus terrorisminvastaiselle sodalle ja länsimaiden turvallisuudelle.

Mikäli löysää aikaa löytyy vartin verran, kannattaa Rummelin tiivistelmä käydä lukemassa. Hyviä perusteita sille, miksi Yhdysvaltain (ja Israelin) tulisi seuraavaksi hyökätä Iraniin ja tehdä selvää sen teokraattisesta hallinnosta, sekä antaa Iranin demokraattisen opposition ottaa valta kansalle.

Nimimerkki Callimachus (joka on varmaankin viittaus tähän Callimachukseen) puolestaan pohtii olemmeko parhaillaan myöhemmästä historiallisesta näkökulmasta keskellä kolmatta vai jopa neljättä maailmansotaa. Entinen Yhdysvaltain senaatin puhemies Newt Gingrichän sanoo suoraan kolmannen maailmansodan olevan käynnissä.

Tämä pohdiskelu perustuu sille, että kaikki entisetkin sodat ja maailmansodat on nimetty pääasiassa niiden päättymisen jälkeen historioitsijoiden toimesta. Callimachuksen esimerkki on Satavuotinen sota: Nobody back in 1337 came home from work, clicked on CNN, and said, “Oh, no, the Hundred Years War has begun.”

Ehkä onkin niin, että myöhemmät historioitsijat kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä pitävät nykyisiä tapahtumia muunmuassa juurikin Gazassa ja Hizbollah-landiassa osana suurempaa maailmansotaa, jossa vastapuolina ovat “Länsi” ja islamismi (vaan ei suinkaan välttämättä islam). Itse en ota tässä kantaa siihen, kuinka mones maailmansota se olisikaan.