Tag: islam

Islam vs. Islamismi

Nimimerkki lionsiion kävi taannoin jättämässä aiemman kirjoitukseni kommentteihin linkin Pekka Sartolan kolumniin, jossa käsitellään Lähi-idän tilannetta. Sartola ei ehkä hänen taustansa huomioiden ole täysin puolueeton asiassa, ja kommentoijan nimimerkki antaa aiheen olettaa ettei ole hänkään. Mutta Sartolan kolumni pitää silti sisällään joitakin mielenkiintoisia ja hyviä pointteja, ja taustoihin on kyllä paneuduttu. Valitettavasti on vaikea suhteutua tekstiin, joka on selkeästi kirjoitettu uskonnollisen agendan kanssa.

Mutta itse asiaan. Ajattelin selvennykseksi mainita hieman Islam-näkemyksistäni, jottei Israelin nykyisten sotatoimien tukeminen näyttäisi osaltani aivan niin pahasti Islamin vastaisuutena, sillä sitä se ei todellakaan ole. En pysty sulattamaan Hizbollahia, Hamasia, Syyrian Baath-hallintoa tai Iranin teokraattista hallintoa, joitakin mainitakseni, mutta en näe näitä niinkään Islamin edustajina vaan pikemminkin osina islamistista internationaalia. Esimerkiksi Hizbollah on nimestään huolimatta yhtä vähän Allahin puolue kuin Kongon Demokraattinen Tasavalta on demokraattinen.

Islamismi, vai pitäisikö sanoa paremminkin islamofasismi, on eri asia kuin Islam. Jos kohta sen uskonnollinen retoriikka perustuukin Islamiin, on se kuitenkin enemmän poliittinen ideologia kuin uskonto, ottaen oppinsa fasismista ja kommunismista. Se on totalitaristinen järjestelmä, jossa johtajat vievät ja kansa vikisee.

Sääli niitä kansoja, sillä uskoisin heidän olevan enemmänkin tavallisia muslimeja kuin raivoavia islamisteja. (Joskin varsinkin Syyriassa islamismin kannatus näyttäisi suurelta väestönkin keskuudessa.) Tavalliset muslimit kuitenkin ovat käsittääkseni rauhaarakastavaa poppoota, jotka mieluiten tekisivät töitä, viettäisivät aikaa perheen kanssa, kävisivät kauppaa, jne., tavallisia asioita. En ehkä yhtyisi Jaakko Hämeen-Anttilan syleileviin tulkintoihin Islamista, mutta jotain sen suuntaista ainakin haluaisin uskoa. Saapi syyttää naiiviudesta, jos haluaa. 🙂

Mutta kuten sanottua, islamisteja en siedä, kuten en heidän aateveljiäänkään. Mutta toisaalta, kuten alla oleva video osoittaa, fasismihan on kivaa. (Loppukevennys.)

Hyvästi, Ruotsi!

Ruotsin demokratiasta vastaava ministeri Jens Orback loihe taannoin radiossa lausumahan, että “Meidän [ruotsalaisten] tulee olla avoimia ja suvaitsevaisia Islamia ja muslimeja kohtaan, koska kun meistä tulee vähemmistö, he tulevat olemaan sellaisia meitä kohtaan.” (Käännös omani, alkup.: “Vi måste vara öppna och toleranta mot islam och muslimerna för när vi blir i minoritet kommer de att vara det mot oss.”) [Lähteet: Reflecting Light, Gates of Vienna, Sverige i Centrum; via Sixteen Volts]

Ilmeisesti Ruotsissa siis jo hallituksenkin tasolta tiedostetaan, että ruotsalaisista tulee ennen pitkää vähemmistö Ruotsissa. Hyvähyvä, tämä kehityshän ei olekaan ollut ilmeistä vielä kovin pitkään. </sarkasmi> Mikään ongelmahan tuo kehitys ei sinänsä olisi, ellei tuleva valtaväestö olisi niin huonosti integroitunut ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Kun valtaväestön ja vähemmistön välillä on suuri kuilu, vähemmistön asema ei tule asemien vaihduttuakaan olemaan hyvä, huolimatta tulevan valtaväestön mahdollisesta suvaitsevaisuudesta.

Suvaitsevaisuus on vähän hassu käsite, se venyy ja paukkuu tarpeeseen kuin tarpeeseen, hieman kuin purukumi Angus MacGyverin käsissä. Jos joku suvaitsee jotain toista ja tämän tekoja, se voi tarkoittaa likipitäen kaikkea varauksettoman hyväksymisen ja pakon edessä sietämisen välillä.

Myös dhimmeille kuuluu suvaitsevaisuuden armo. Näin ollen ruotsalaisministeri on varmaankin oikeassa, ruotsalaiset tulevat vähemmistönäkin saamaan osakseen suvaitsevaisuutta. Dhimmiyden kohdalla suvaitsevaisuuden määritelmä kuitenkin liikkunee lähempänä sietämistä kuin hyväksyntää, kuten itsekukin voi allaolevasta Wikipedia-määritelmästä päätellä. Miksi minusta kuitenkin tuntuu, että Orbackin ja hänen kaltaistensa mielestä nykyisen valtaväestön tulisi ymmärtää suvaitsevaisuus hyväksymisenä ja vastaanottamisena?

Dhimmi on nimitys islamilaisessa valtiossa asuvalle suvaitun uskon jäsenelle, erityisesti kristitylle tai juutalaiselle, joka alistuu islamin määräämään asemaan. Sana tarkoittaa suojeltua.

Dhimmeillä on vähemmän oikeuksia ja velvotteita kuin muslimilla ja he elävät usein alistetussa asemassa.

Odotellessa iskua Teheraniin

Make no mistake about it. The current war in Gaza and Lebanon is between Iran and Israel. It may appear to be between Israel on one side and Hamas and Hezbollah on the other, with Syria as a covert belligerent. This is a shallow perspective. Hamas is aided by Iran, and Hezbollah and Syria are the fingers of Iran’s right hand—just as they were in the terrorist violence leading up to war.

Näin alustaa emeritusprofessori R.J. Rummel blogissaan tiivistelmäänsä iranilaislähtöisten Boroumandin muslimisiskosten Ladanin ja Royan historiallisesta Irania koskevasta tutkimuksesta. Rummelin tiivistelmäkin on kohtuupitkä, joten otetaan tähän parit pääpointit. (Käännökset omiani.)

Rummelin mukaan sisarukset tuovat esiin mm.

  • islamismin marxist-leninistiset sekä fasistiset taustat,
  • näistä johtuvan islamismin totalitaristisen luonteen,
  • että islamismi ja sen terrorismi ovat selkeästi eri asia kuin islam, ja
  • että Iran on islamismin ja siihen liittyvän terrorismin kotipesä.

Rummel summaa, että strateginen nuoli osoittaa Iraniin. Hänen mukaansa tämä tarkoittaa, että demokratioiden ei tule antaa tämän islamistisen terroristiryhmittymän johtajan saada käsiinsä ydinaseita, mikä ei ole konditionaali, vaan ehdottomuus terrorisminvastaiselle sodalle ja länsimaiden turvallisuudelle.

Mikäli löysää aikaa löytyy vartin verran, kannattaa Rummelin tiivistelmä käydä lukemassa. Hyviä perusteita sille, miksi Yhdysvaltain (ja Israelin) tulisi seuraavaksi hyökätä Iraniin ja tehdä selvää sen teokraattisesta hallinnosta, sekä antaa Iranin demokraattisen opposition ottaa valta kansalle.

Nimimerkki Callimachus (joka on varmaankin viittaus tähän Callimachukseen) puolestaan pohtii olemmeko parhaillaan myöhemmästä historiallisesta näkökulmasta keskellä kolmatta vai jopa neljättä maailmansotaa. Entinen Yhdysvaltain senaatin puhemies Newt Gingrichän sanoo suoraan kolmannen maailmansodan olevan käynnissä.

Tämä pohdiskelu perustuu sille, että kaikki entisetkin sodat ja maailmansodat on nimetty pääasiassa niiden päättymisen jälkeen historioitsijoiden toimesta. Callimachuksen esimerkki on Satavuotinen sota: Nobody back in 1337 came home from work, clicked on CNN, and said, “Oh, no, the Hundred Years War has begun.”

Ehkä onkin niin, että myöhemmät historioitsijat kymmenen, kahdenkymmenen vuoden päästä pitävät nykyisiä tapahtumia muunmuassa juurikin Gazassa ja Hizbollah-landiassa osana suurempaa maailmansotaa, jossa vastapuolina ovat “Länsi” ja islamismi (vaan ei suinkaan välttämättä islam). Itse en ota tässä kantaa siihen, kuinka mones maailmansota se olisikaan.

Kaltio-lehden Muhammed-sarjakuva

Luin aamupäivällä Kaltio-lehden Muhammed-sarjakuvan lehden omalta kaltio.fi -sivustolta. Harmittaa vieläkin, kun olin niin tyhmä, etten tajunnut ottaa sarjakuvaa talteen, sillä oululaisen kulttuurilehden Kaltion (levikki 1100kpl) hallitus erotti päätoimittajansa ja tyhjensi nettisivustonsa! Olisihan se pitänyt arvata, ja onneksi joku muu arvasikin. Sarjikset ovat luettavissa Finland for Thoughtin kautta sekä “Pahan suojelupoliisin” sivuilta, jossa niistä on myös englanninnos. Terveisiä Kaltion hallitukselle, arsehesta olette.