Vaalipelin avaus

Avasin tänään vaaliblogin UusiSuomi.fi:n vaaliblogipalveluun. Uskoisin sitä kautta löytyvän näkyvyyttä, jota täältä omasta blogista on hankala tavoittaa. Sieltä löytyvät myös alustavat vaaliteemani. Kopioin vaaliblogitekstini myös tänne, jotta ne säilyvät tallessa myös vaalien jälkeenkin. Alla onkin siis jo ensimmäinen vaaliblogaukseni.

Asuntojen hintakehityksestä ja kaavoittamisesta.

Taas on kovasti julkisuudessa päivitelty asuntojen hintakehitystä mm. Aamulehden ja Helsingin Sanomien juttujen innoittamina. Esimerkiksi Osmo Soininvaara on toisaalla tässä vaaliblogipalvelussa “täysin vakuuttunut, että isojenkin asuntojen kohdalla markkinahinta ylittää reippaasti rakentamiskustannukset.” Näin varmasti on, mutta Soininvaara onnistuu jotenkin syyllistämään rakennusyhtiöitä tilanteesta, ne kun muka keinottelevat pitääkseen hintatason ylhäällä. Toki yritykset pyrkivät pitämään katteensa mahdollisimman korkeina, mutta asuntojen hintojen nousuun ne eivät ole syyllisiä. Oikeat syypäät istuvat nimittäin kuntien valtuustoissa.

Continue reading Vaalipelin avaus

Suomessa on hyvä elää ja asua – jos on varaa

Eurostatin vertailun mukaan Suomessa asuminen on EU:n kalleimmasta päästä, raportoi Hesari.

“Aletaan olla sillä rajalla, että tavallisella palkansaajalla ei ole enää varaa asua pääkaupunkiseudulla. Nyt pitäisi pohtia kysymystä ihmisten toimeentulosta”, Asuntosäätiön toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen huomauttaa.

Tutkimuspäällikkö Pekka Pajakkala VTT:stä arvioi, että suurin syy Suomen kalleuteen on pula tonttimaasta ja ongelmat kaavoituksessa.

“Tonttien hintakehitys pitäisi saada kuriin”, Pajakkala painottaa.

Vaikka Pajakkala painottaakin tonttien hintakehitystä, tulee hän maininneeksi myös mielestäni tärkeimmän asuntojen hintojen nousuun johtaneen syyn eli ongelmat kaavoituksessa. En lähde veikkaamaan mitä Pajakkala sillä tarkoittaa, mutta ainakin se on selvää, että kaavoituksesta päättävillä kuntien valtuutetuilla sekä virkamiehillä on kaavoitusasioissa usein oma lehmä ojassa: omien asuntojen arvoa ei haluta laskea lisäämällä asuinalueiden asuntotarjontaa merkittävästi.

Jotta päättäjien asuntojen arvot säilyisivät tai jopa mielellään nousisivat, pidetään asuntorakentaminen kaavoituksella tiukasti kurissa. Arvostetuille alueille ei juuri rakenneta lisää, varsinkaan kerrostaloja, ja muutenkin uusia rakennuksia ripotellaan sinne tänne. Ainoastaan uusille asuinalueille, joilla kenenkään omistusedut eivät ole uhattuna, rakennetaan vähänkään massiivisemmin. Suomi on ehkä maailman vähiten korruptoitunut maa, mutta tämä on ehdottomasti eräänlaista piilokorruptiota, kun päättäjät hakevat omaa taloudellista etuaan poliittisilla päätöksillä muiden kustannuksella.

Ratkaisu asuntojen hintojen nousuun ei ole asuntojen eikä tonttien hinta- tai vuokrasäännöstely, mikä aiheuttaisi puolestaan lisää ongelmia ja sääntöjen systemaattista kiertämistä, kuten Helsingin hitas-asuntojen kohdalla on selvästi nähty. Sen sijaan kaavoittamista tulee vapauttaa reilusti. Oikeastaan kunnille voisi rakentamisen suhteen jättää vain ohjaus- ja valvontatyyppisiä tehtäviä, jotta alueiden yleisilmeet olisivat kutakuinkin yhteensopivia ja rakennukset luonnollisesti rakennusmääräysten mukaisia.

Minun ojassa oleva lehmäni: olemme juuri ostaneet kerrostalo-osakkeen. Mikäli asuntomme arvo kuitenkin laskisi nimenomaan kaavoittamisen vapauttamisen seurauksena, en olisi asiasta kovin pahoillani, vaikka rahanmenetys tietenkin varmasti harmittaisi.