Ajatuskoe: Oletetaan, että jotenkin tietäisit ehdottoman varmasti, että vuosisadan päästä jokin tapahtuma tuhoaisi maapallon, tuhoten kaiken tuntemamme elämän. Oletetaan, että jotenkin tietäisit ehdottoman varmasti keinon, joka estäisi tuon kaiken elämän tuhoutumisen. Oletetaan kuitenkin, että tuon keinon hinta on miljardeja ihmishenkiä. Pelastaaksesi maailman, kuinka monen ihmisen tappamisen voisit oikeuttaa?
Etkö voisi perustella miljardien ihmisten tappamista ihmiskunnan ja kaiken muun elämän pelastamiseksi? Mikä moraalinen kanta tai mikä muu hyvä voisi painaa vaa'assa enemmän kuin kaikkien kuoleman estäminen? Tosiaankin, miljardien murhaamisesta kieltäytyminen olisi itsessään koko historian turhamaisin ja ilkein teko.
Tämä abstrakti ajatuskoe riippuu jostakin, mitä meillä todellisessa maailmassa ei koskaan ole: ehdoton varmuus. Todellisessa maailmassa ei ole mitään keinoa tietää ehdottoman varmasti, että miljardien tappaminen nyt pelastaisi kaiken elämän sadan vuoden päästä. Ilman tuota varmuutta tämän tyyppiset "tapa vähän pelastaaksesi paljon" -ajatuskokeet menettävät merkityksensä eivätkä tarjoa mitään moraalista opastusta tai näkemystä todelliseen maailmaan.
Sen sijaan tällaiset ajatuskokeet osoittavat kuinka ehdoton varmuus tekee helpoksi jokaiselle, riippumatta henkilön humaaniudesta ja myötätuntoisuudesta, rauhallisesti järkeistää miljardien kuoleman. Äärimmäisten tapahtumien ja niihin liittyvien moraalisten valintojen kohdalla päämäärät todellakin oikeuttavat keinot.
Tämän seurauksena voidaan päätellä, että ajatukset, jotka väittävät ennustavansa äärimmäisiä tapahtumia suurella varmuudella, luovat oikeutuksen vastaaville äärimmäisille toimenpiteille. Tällaiset ideat muuttavat abstraktit ajatuskokeet konkreettisiksi totuuksiksi, joiden edessä ihmiset tuntevat pakkoa tarttua toimeen.
Katastrofaalisen ihmisperäisen ilmastonlämpenemisen (Catastrophic Anthropogenic Global Warming, CAGW) ajatuksen puolestapuhujat ovat hyvin, hyvin varmoja siitä, että suuri tuhoisa tapahtuma tekee tuloaan maapallolle. He toistavat taukoamatta, että tiede on ehdottomasti todistanut, että tämä tulevaisuuden haitta tapahtuu, ellemme ryhdy merkittäviin toimenpiteisiin jo tänään sen torjumiseksi.
Heidän ehdoton varmuutensa CAGW:n suhteen herättää ilmeisen kysymyksen: estääkseen niin massiivisen ja ennennäkemättömän ehdottoman varman haitan, kuinka monta miljoonaa ihmistä he olisivat valmiita tappamaan tänään?
Siitä näkökulmasta CAGW-myönteiset propagandashokkivideot, joissa CAGW-teoriaa epäileviä ihmisiä murhataan rennosti ja verisesti, eivät yht'äkkiä näytäkään niin hauskoilta ja nuorekkailta.
Luonnollisesti CAGW:n kannattajat julistavat välittömästi, että koska heidän tarkoituksensa on puhdas ja epäitsekäs, heidän ajatuksensa eivät voi kehittyä oikeutukseksi joukkomurhalle.
Valitettavasti historia kertoo toista. Kunhan ajatus on saanut laajalti tunnustusta, kunhan sen on hyväksynyt riittävän monta ihmistä, ajatuksen liikkellepanijat eivät voi hallita sitä, millaisten tekojen oikeutuksena muut sitä käyttävät. Ihmiset, jotka luovat ajatuksia ehdottomasta varmuudesta, luovat hirviöitä, joita he eivät pysty hallitsemaan.
Ne varhaiset Ranskan vallankumouksen jäsenet, jotka synnyttivät Ranskan ihmisoikeuksien julistuksen, uskoivat että järki voisi ehdottomasti korvata perinteen. He eivät olisi koskaan voineet uskoa, että heidän ajatuksensa voisivat millään johtaa Suureen Terroriin, Keisarikuntaan ja maanosan laajuiseen sotaan.
Geenitutkijat, jotka loivat ajatuksen eugeniikasta, käyttivät parasta heidän aikanaan käytettävissä ollutta tiedettä. Hyväksyttynä tieteenä eugeniikasta tuli laajalti hyväksyttyä koulutettujen, sekulaarien henkilöiden keskuudessa yli poliittisten rajojen. Sitä pidettiin "vakiintuneena tieteenä". Yksikään eugeenikko ei ennakoinut, että heidän ajatustaan käytettäisiin perusteluna kaikkein suurimmalle sodalle ja holokaustille.
Marxistit kaikkialta maailmasta, jotka ryntäsivät liittymään vastaperustettuun Kommunistiseen Puolueeseen 1917, vilpittömästi uskoivat edistävänsä maailmaa, joka olisi vapaa haluista, tietämättömyydestä, sorrosta ja epätasa-arvoisuudesta. He eivät vähäisimmässäkään määrin kuvitelleet heidän kannattamiensa ajatusten synnyttävän totalitaarisia, massamurhaavia hallintoja, jotka puskisivat ihmiskunnan sukupuuton kynnykselle useammin kuin kerran.
Äärimmäiset toimenpiteet vaativat äärimmäisiä perusteluita äärimmäisellä varmuudella. Kääntäen, äärimmäisten tapahtumien varmuus tuottaa perusteluita äärimmäisille toimenpiteille. Opinkappaleet, jotka esittävät ehdottoman varmoja äärimmäisiä tulevaisuuksia, olivatpa ne hyviä tai pahoja, luovat oikeutuksia äärimmäisille toimenpiteille riippumatta ajatusten alkuperäisten kehittäjien tarkoitusperistä.
Kaukana historiassa uskonnolliset profetiat tuottivat varmuudet, joilla oikeutettiin äärimmäiset toimenpiteet. Modernissa maailmassa samaa virkaa toimittavat järkeillyt argumentit ja tiede. Tämän vuoksi kaikki 1900-luvun suuret pahat saapuivat käärittyinä pseudotieteellisiin perusteluihin.
Kommunismin pahuudet tapahtuivat, koska keskeinen marxistinen opinkappale synnytti varmuuden historiallisesta väistämättömyydestä. Marxismin mukaan oli ehdottoman varmaa, että luonnonvoimat ajoivat ihmisyhteisöjä etukäteen määritellyn evoluution kautta kohti yhtä vakaata kommunistista utopiaa. Ainoa asia mitä ihmiset voisivat tehdä oli joko hidastaa tai nopeuttaa tuota kehitystä. Marxistit väittivät että tämä kehityskulku utopiaan oli tieteellisessä varmuudessaan samaa luokkaa kuin fyysikoiden ennustukset planeettojen kiertoradoista.
Varmuus niistä suunnattomista hyödyistä, joita kirkkaana loistava tulevaisuus tarjoaisi, salli kommunistien järkeillen oikeuttaa minkä suuruisen tahansa valehtelemisen, manipuloinnin, orjuuttamisen, murhaamisen, jne., kunhan he uskoivat, että nuo pahuuden teot toisivat utopian käsille nopeammin. Kun kommunististen valtioiden hirmutekojen todisteet tuotiin heidän eteensä, vapaan maailman kommunistit totesivat, että kaikki se oli hyvin surullista mutta täysin välttämätöntä, aivan kuten raajojen amputaatio ennen nukutuslääkkeiden keksimistä. Marx oli todistanut tieteellisesti, että kaikki se täytyi tehdä.
Ajatus CAGW:sta epäilyksettä sopii historialliseen kuvioon ehdottoman varmuuden ajatuksista, joita ennen pitkää käytettiin oikeuttamaan äärimmäisiä tekoja.
Rinnastus CAGW:n ja kommunismin välillä on erityisen häiritsevä, kun otetaan huomioon, että monet niistä ihmisistä, jotka kokevat eniten varmuutta CAGW:sta, ovat kommunistien suoria ideologisia jälkeläisiä, heidän kanssamatkustajiaan tai puolustajiaan. On oletettavaa, että nämä ihmiset kääntäisivät katseensa pois ehdottaman varman CAGW-tuhon estämisen nimissä toteutetusta joukkomurhasta, aivan kuten heidän älylliset edeltäjänsä käänsivät katseensa pois Stalinin, Maon ja Pol Potin joukkomurhista.
Kun näet jonkun Mao- tai Che-t-paitaan pukeutuneen julistavan ehdotonta varmuutta CAGW:sta, sinulla on kaikki syyt olla todella huolissasi. Kyseessä on sama mielenlaatu, sama halu uskoa. Vain kostyymit ovat vaihtuneet. Loppujen lopuksi, jos joku nuorekas, muodikas kommunisti 1920-luvulla olisi tehnyt videoita, he olisivat hyvinkin saattaneet tehdä sellaisen, jossa ihmisille sanottiin, että heillä "ei ole paineita" hyväksyä marxismia yhteiskunnan kehittämiksi... hetkeä ennen kuin heidät tapettaisiin koomisesti.
Hah, hah.
Psykologit ovat pitkään olleet sitä mieltä, että vitsit paljastavat ylevöityjä himoja. Jotta tämä video edes vaikuttaisi hauskalta jonkun mielestä, tämän henkilön täytyy omata täysi, ehdoton usko CAGW:een ja siihen ehdotettuihin ratkaisuihin. Jotta vitsissä olisi mitään iskua, henkilön täytyy jollain tasolla uskoa, että CAGW:n uhka on niin varma, että väkivalta on oikeutettua. Sellainen uskomus on aihe huoleen, sillä historia viittaa siihen, että fantasiat väkivallasta johtavat sen muuttumiseen todelliseksi.
Useimmat CAGW:n puolestapuhujat eivät ymmärrä ilmastonlämpenemisen tiedettä, mutta sen sijaan yksinkertaisesti olettavan sen olevan ehdottoman varmaa, koska niin moni ihminen sanoo niin olevan. He unohtavat, että politiikka siittää sekä liioittelua että varmuutta. Maltillisina ja mahdollisina alkavat ongelmat kehittyvät poliittisessa paineessa ehdottoman varmoiksi elämän ja kuoleman kriiseiksi.
Politiikan paine on johtanut siihen, että CAGW:n kannattajat ovat ottaneet maltillisen ja järkeenkäyvän vaaran, joka vaatii seurantaa ja tutkimusta, ja mutatoineet sen massiiviseksi ja varmaksi uhaksi, joka vaatii mitä äärimmäisimpiä vastatoimenpiteitä. Jo nykyisin heidän käsityksensä tämän uhan laajuudesta ja varmuudesta on ajanut heidät näkemään kaiken epäilyksen niin mielikuvituksellisen vaarallisena, että se oikeuttaa julkisen pilkan, joukosta eristämisen ja työuran menettämisen. Näin tehdessään he luovat toisintoa marxismin kehityksestä stalinismiksi.
Tietämättään ehdottoman varman CAGW:n kannattajat ovat ottaneet abstraktin ajatuskokeen siitä, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään pelastaakseen elämän maapallolla, ja tehneet siitä konkreettisen todellisuuden monille. Kaikkia maailmassa, kymmenet miljoonat ihmiset, jotka uskovat CAGW:n ehdottomaan varmuuteen, joutuvat varmasti kysymään itseltään: "Kuinka pitkälle minun on mentävä estääkseni tämän ehdottoman varman megatuhon? Kuinka monta ihmistä saatan joutua tappamaan tänään estääkseni sen?" Jokainen, joka ottaa CAGW:n ehdottoman varmuuden vakavasti, joutuu ennen pitkää kysymään itseltään nuo kysymykset. He ovat tehneet ajatuskokeesta totta mielissään ja joutuvat toimimaan sen mukaan.
CAGW:ssä on kaikki tunnusmerkit sellaisesta ajatuksesta, joka tultuaan poliittiseksi doktriiniksi on mutatoitunut ehdottomaksi varmuudeksi, joka voi oikeuttaa äärimmäisimmät kuviteltavissa olevat toimet. Tässä historiallisessa kontekstissä nuo shokeeraavat videot eivät edusta markkinoinnin ylilyöntiä vaan pienenpientä hain selkäevän kärkeä rikkomassa meren pinnan.
Verenvuodatus seuraa perässä.
(Tämä artikkeli on vapaa käännös blogisti Shannon Loven artikkelista "To Save the World, How Many Would You Kill?", joka on julkaistu Chicago Boyz -blogissa 2.10.2010. Käännös on tehty ja julkaistu alkuperäisen kirjoittajan luvalla.)
