verotus – Page 4

Liberalismi näyttää jälleen voimansa

On tunnettu tosiasia, että liberalisointi saa aikaan suurenmoista sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Suomessa suurimmat yksittäiset liberalismin voitot, kuten poliittisten vapauksien kasvaminen 1900-luvun alussa, ovat jo niin kaukana, puhumattakaan viime aikojen takapakista, että on hyvä käyttää tuoreempia esimerkkejä. Aasian tiikereiden ja muiden vastaavien maiden hurja kasvu on jo sekin tuttu juttu, mutta viimeaikaisin kehitys Afrikassa lienee toistaiseksi vähemmän tunnettua. Puhukaamme siis Norsunluurannikosta.

BBC:n uutisen mukaan Norsunluurannikon taannoisen sisällissodan entisen kapinallisosapuolen hallitsema maan pohjoisosa, keskuksenaan maan toiseksi suurin kaupunki Bouake, on kasvanut kukoistukseensa lähes täyden vapauden vallitessa. Vuoden 2002 kapinan jälkeen pohjoisosa, n. 60% maan pinta-alasta, on ollut käytännössä itsenäinen eivätkä etelää hallitsevan keskushallinnon lait ole sinne ulottuneet. Tämä koskee kaikkia rajoituksia ja myös veroja.

Keskiverto demari luonnollisesti odottaa tästä seuraavan pelkkää kaaosta, työläisten riistoa, nälänhätää, valuvan veren täyttämiä katuojia ja niin edelleen. Todellisuus on kuitenkin sosialistien keksimää tarua ihmeellisempää. Pohjois-Norsunluurannikko — tai Soromaa, kuten sitä myös kutsutaan kapinaa johtaneen Guillaume Soron mukaan — on noussut nopeasti sisällissodan jälkeisestä hetkellisestä kaaoksesta.

Pohjoisen talous kukoistaa, kun verotusta ei ole juuri lainkaan, lähes ainoina poikkeuksina ovat kaakaon ja puuvillan tuottajilta kerättävät verot. Myöskään tullimaksuja ja sähkö- ja vesilaskuja ei tunneta. Tavarat ovat halvempia kuin etelässä, mistä on hyvänä osoituksena se, että erityisesti pohjoisen ja etelän välistä rajavyöhykettä valvovat etelän sotilaat tekevät ostoksensa pohjoisessa, puhumattakaan rajan lähellä asuvista eteläosan asukkaista. Sisällissodan aikana Bouaken takaisinvaltaamiseen pyrkineet sotilaat tekevät voittoa verottomalla shoppailulla. ”Kyllä, heistä on tullut ystäviä”, sanoo Hussein Doumbia, eräs Bouaken johtavista kauppiaista.

Sisällissodan aikana pohjoisessa työskennelleet valtion virkamiehet, mukaanlukien opettajat, pakenivat etelään. Paikalliset asukkaat eivät tästä kuitenkaan lannistuneet, vaan ryhtyivät itse opettamaan lapsia vapaaehtoisina, ilman koulutusta tai kokemusta. Alku oli hankalaa levottomissa olosuhteissa, uudet opettajat esimerkiksi pelkäsivät joidenkin oppilaiden kantamia aseita, mutta oppilaiden vanhempien tuella opettajat ja ad hoc koulut alkoivat pärjätä. Muutamassa vuodessa pohjoisen oppilaat pärjäsivät kansallisissa kokeissa jo paremmin kuin etelän oppilaat.

Muut vapaaehtoiset alkoivat täyttää muita karkuun lähteneen valtionhallinnon jättämiä aukkoja. Ihmiset perustivat postipalveluita, televisioasemia ja jopa vaatimattomia poliisipalveluja.

Vapaus — siis liberalismi, vaikka se ei varsinaisen poliittisen toiminnan seurausta olekaan — on sallinut Soromaan asukkaiden itse tehdä elämästään parempaa ja kukoistavampaa. Se on loistava esimerkki spontaanista organisoitumisesta. Jos ihmisten toimintaa ei väkivalloin estetä tai haitata, he organisoituvat luonnollisesti, vapaaehtoisesti ja tehokkaasti poistaakseen kokemansa epämukavuudet. Siihen ei tarvita väkivaltaista pakkoa. Lisäksi entisistä vihollisista on tullut ystäviä, kapitalismi on siis luonut myös rauhaa.

Huolia kuitenkin on, sillä pohjoinen ja etelä ovat jälleen yhdentymässä. Entinen kapinallisjohtaja on yhteishallituksen pääministeri. Pohjoisen asukkaat eivät kuitenkaan halua yhdentymistä, sillä he pelkäävät menettävänsä vapautensa. Esimerkiksi etelän lakien mukaan laittomien mopotaksien kuljettajat ovat perustaneet ammattiliiton puolustaakseen oikeuksiaan maan mahdollisesti yhdistyessä.

Kuten BBC:n artikkelikin päättyy, seitsemän vuotta ilman liikennevaloja, veroja ja sähkölaskuja synnyttävät tapoja, joista ei mielellään luovuta. Toivottavasti soromaalaisten ei tarvitsekaan, vaan saavat jatkaa elämäänsä vapaina valtion ikeestä.

(Kiitokset linkistä ja vinkistä Kultarahalle!)

Jyrki Kataisen mielestä valtio omistaa sinut

Valtiovarainministeri, puoluejohtaja Jyrki Katainen (kok.) on ”huolestunut Suomen syntyneestä ilmapiiristä, että on normaalia jäädä ennenaikaisesti pois töistä, vaikka olisi terve.” Hän sanoo, että ”Näin ei voi jatkua.” Mistä tämä vihamielisyys ihmisten omia elämänvalintoja kohtaan? Siitä, että Jyrki Kataisen mielestä päätös olla työelämässä tai sen ulkopuolella ei kuulu ihmisille itselleen vaan valtiolle.

Miksi sitten Jyrki Katainen, jota vastaan olen itsekin mitellyt vuoden 1999 eduskuntavaaleissa samassa vaalipiirissä (hävisin varsin selvästi), paheksuu ihmisten omia valintoja ja ilmeisesti aikoo tehdä jotain estääkseen ne? Eikös Kokoomuksen pitänyt olla yrittäjien ja vapaan valinnan puolue?

Ei tietenkään. Jyrki Katainen ja Kokoomus, kuten kaikki muutkin puolueet, uskovat, että ihmisillä on tiettyjä velvollisuuksia valtiota kohtaan. Heidän mielestään valtio ei ensisijaisesti ole kansalaisia varten, vaan valtio on itseisarvo sinänsä. Heidän mielestään ihmiset ovat paitsi velvollisia toimimaan valtion hyväksi, myös jossain määrin tai kokonaan jopa valtion omaisuutta.

Ihmisen eläkkeelle siirtyminen on jokaisen ihmisen oma asia. Jos ihminen kokee tehneensä tarpeeksi, säästäneensä riittävästi vanhuutensa varalle ja haluavansa viettää hieman laatuaikaa ennen kuin iän tuomat sairaudet kyykyttävät tai kuolema korjaa, tai mistä tahansa muusta syystä haluaa jäädä eläkkeelle, niin miksi ei saisi?

Eläkkeiden sääntely on lakkautettava. Jokainen päättäköön itse kuinka kauan haluaa tehdä töitä ja kuinka haluaa elää työelämästä pois jäätyään. Kansaneläkkeen korvaaminen perustulolla negatiivisen tuloveron mallin mukaan mahdollistaisi senkin, että halutessaan työtä voisi tehdä päätoimisesti, osa-aikaisesti tai epäsäännöllisesti myös ikämiehenä tai -naisena ilman että etuudet kärsivät tai verottaja rankaisee.

Nykyinen eläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Se tarkoittaa sitä, että vain osa eläkemaksuista menee säästöön ja suuri osa niistä käytetään suoraan nykyisten eläkkeiden maksuun. Väestörakenteen edelleen muuttuessa järjestelmän kannalta kestämättömämmäksi rahastoinnin osuus tulee pienenemään ja ennen pitkää kertyneet rahastotkin alkavat kulua eläkkeiden maksuun kiihtyvää tahtia.

Lopulta nykyiselle nuorisolle ja tuleville nuorille jää luu käteen: maksut on aikanaan maksettu, mutta jaettavaa ei enää ole. Nykyjärjestelmän luoneet ja siitä hyötyneet eivät vain silloin ole enää ottamassa vastaan palautetta asiasta. Siksi nykyisen eläkejärjestelmän asteittainen (eli nykyisiä eläkkeensaajia ja aivan lähiaikoina eläkettä saavia tarpeettomasti kurmoottamatta) purku on aloitettava mahdollisimman pian.

Tämän päivän jyrkikataiset eivät tästä välitä. Poliitikkojen eläkkeet on turvattu (kuten Janina Anderssonkin [vihr.] osoitti) ja mitäpä meistä tavan tallaajista välittämään. Mehän olemme vain valtion karjaa.

Valtio ja työttömyys

Kaikki varmaan tuntevat sanonnan, jonka mukaan rikkinäinenkin kello on kahdesti vuorokaudessa oikeassa. Nyt yksi sellainen on löytänyt sattumalta oikean vastauksen, joskin täysin väärillä perusteluilla. Usari nimittäin uutisoi Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiahon lausuneen, että ”Todellisuudessa valtio alkaa olla tässä maassa työttömyyden kasvun suurimpia syyllisiä.” Erittäin totta, varsinkin jos korvataan sanat alkaa olla sanalla on ja yliviivataan sana kasvun.

Yrttiahon mielestä valtio edesauttaa työttömyyden kasvua irtisanomalla omia työntekijöitään. No, totta sinänsä, jos se pitäisi paikkansa, mutta samalla yksityisen sektorin verorasituksen pitäisi laskea (ellei valtio käytä säästyneitä rahoja johonkin muuhun), jolloin yksityisen sektorin työllistämiskyky paranee (mikä ei välttämättä tietenkään kohdistu samoihin henkilöihin). Valtio kuitenkin aiheuttaa työttömyyttä muilla tavoin paljon enemmän ja on monessa tapauksessa ainoa syyllinen työttömyyteen. (Sivuhuomiona todettakoon, että Tilastokeskuksen mukaan syyskuussa valtio työllisti 12,6% enemmän ihmisiä kuin vuosi takaperin ja kunnat 2,5% enemmän, julkinen sektori kokonaisuudessaan siis 4,8% enemmän. Yrttiaho on siis väärässä myös perusteluissaan.)

Ilmeisin tekijä on verotus. Kun verotuksella (ja veroluonteisilla maksuilla, jotka lasken mukaan verotukseen) käytännössä tehdään yrittämisestä ja työntekemisestä vähemmän kannattavaa, se väistämättä johtaa työttömyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi pienyrityksen tuotto kasvaisi lisätyöntekijän palkkaamisesta 1500 euroa kuukaudessa (eli uuden työntekijän tuottavuus olisi 1500e/kk), mutta työntekijän palkka veroineen ja sivukuluineen maksaisi 2000 euroa, niin palkkaaminen jää tapahtumatta, koska siitä aiheutuisi tappiota yritykselle.

Tämä siitä huolimatta, että uusi työntekijä itse saisi nettona käteen vain tuhat euroa, joka on vähemmän kuin hänen tuottavuutensa. Jos verotusta ja sivukuluja ei olisi tai niitä olisi vähemmän kuin 500e/kk, niin yrityksen kannattaisikin palkata uusi työntekijä. Pk-yritysten kyky työllistää on erittäin tärkeää, sillä ne edustavat suurinta osaa yrityksistä ja työllistävät yli 60% yksityisen sektorin työntekijöistä.

On myös huomattava, että tällä laskelmalla valtion on tuhottava neljä yksityisen sektorin marginaalityöpaikkaa synnyttääkseen yhden julkisen sektorin työpaikan. Todellisuudessa suhdeluku ei varmaankaan ole neljä, mutta välttämättä suurempi kuin yksi. Julkinen sektori elää yksityisen sektorin siivellä. Julkinen sektori ei itse tuota mitään, vaan ainoastaan kuluttaa, joten se ei voi työllistää enemmän tai edes yhtä paljon, kuin mitä se estää yksityisellä sektorilla työllistymästä. Itse asiassa, jos oletetaan suhdeluvuksi niinkin pieni kuin 1,3 (eli työllistäessään yhden valtio tuhoaisi vain 1,3 yksityisen sektorin työpaikkaa), koko julkinen sektorin poistaminen rasittamasta yksityistä sektoria tarkoittaisi sitä, että meillä olisi faktisesti työvoimapula, olettaen että nykyisin työvoiman ulkopuolella olevat eivät haluaisi tai voisi siirtyä työvoimaan.

Toinen tärkeä tekijä on työehtosopimusten yleissitovuus. Sen vaikutus on sama kuin verotuksella, mutta koskee eri väestöryhmää. Siinä missä verotus ehkäisee ammattitaitoisten, ehkä hyväpalkkaistenkin työllistymistä, työehtosopimusten vähimmäispalkat ja muut työehdot ehkäisevät ammatti- ja kielitaidottomien tai muuten alentuneen tuottavuuden henkilöiden palkkaamista. Jos esimerkiksi työnhakijan tuottavuus on vaikkapa 500 euroa kuukaudessa ja vähimmäispalkka on 1000 euroa kuukaudessa, niin palkkaaminen jää tapahtumatta tai tehtävään valitaan joku tuottavampi hakija. Jos taas itse työtehtävän tuottavuus on alan vähimmäispalkkaa pienempi, työhön ei edes haeta ketään, vaan se joko jätetään tekemättä tai yritetään teettää muilla työntekijöillä lisä- tai ylitöinä.

Erityisen harmillinen tämä tilanne on sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka olisivat halukkaita tekemään töitä, mutta taitoja ei ole syystä tai toisesta hankittu etukäteen. Työssäolessa taidot voisivat karttua nopeasti, mutta yrityksellä ei välttämättä ole varaa palkata ketään opettelemaan, kun oppimisesta ei ole takeita, varsinkaan, jos oppimiseen voi mennä enemmän aikaa kuin mitä koeaika kestää.

On myös huomattava, että tässäkin asiassa valtio yrittää korjata aiheuttamiaan ongelmia uusilla virityksillä. Yksi esimerkki on nk. sosiaaliset yritykset, joihin palkataan alentuneen tuottavuuden työntekijöitä verovaroilla tuettuna. Nämä kuitenkin vääristävät kilpailua ja vaarantavat muiden yritysten kannattavuutta ja työllistämiskykyä, tai jos ne toimivat aloilla, joissa ei ole kilpailua, niin ei siellä välttämättä ole kysyntääkään, jolloin työ on mukatyötä.

Kolmas, joskin selvästi edellisiä vähemmän tärkeä tekijä, on työttömyysturva. On nimittäin ihmisiä, jotka arvostavat vapaa-aikaa enemmän kuin työtä. Tai no, melkein kaikki ihmiset taitavat arvostaa enemmän vapaa-aikaa kuin työtä. Joka tapauksessa, jos työttömänä saa rahasumman X, joka on esimerkiksi vain joitakin satoja euroja vähemmän kuin mahdollisesta työstä saatava palkka, niin käytännössä päivärahojen ja palkan erotus on se korvaus, jonka asianomainen saa menetetystä vapaa-ajasta. Kuka haluaa tehdä töitä kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, jos siitä saa vaikkapa parisataa euroa kuussa? Aika harva, jos ei osaa ajatella sitä työkokemuksen hankkimisena kohti parempia palkkoja. Puhumattakaan siitä, että muut lisätuet, kuten asumistuki, saattavat tehdä työllistymisestä täysin kannattamatonta, eli työtulot voivat olla jopa pienemmät kuin tuet.

Tällaiset ihmiset ovat työttömiä tavallaan omasta tahdostaan, mutta mikäli työttömyysturva olisi alhaisempi tai olematon, he varmasti etsisivät innokkaammin töitä. Korkea työttömyysturva siis kannustaa joutilaisuuteen.

Työttömyysturvan jäykät säännökset aiheuttavat myös työttömyysloukkuja. Syntyy tilanteita, joissa jotain työtä ei kannata ottaa vastaan, koska se aiheuttaisi tukien menettämisen ja taloudellisen riskin. Myöskin taitojen kartuttaminen eli opiskelu on tarpeettoman vaikeaa työttömänä, joskin tätä ollaan käsittääkseni jo ensi vuonna korjaamassa.

Liberaalien perustulomalli eli negatiivinen tulovero olisi huomattavasti joustavampi ratkaisu työttömyysturvaan. Satunnaisten töiden vastaanottaminen olisi helpompaa ja aina varmasti kannattavaa. Lisäksi byrokratia olisi huomattavasti vähäisempää, mikä vähentäisi julkisen sektorin menoja.

Yhteenvetona, julkisen sektorin menoja (eli sen yksityiseen sektoriin kohdistamaa rasitusta) tulisi muutenkin vähentää rajusti, mikä parantaisi yksityisen sektorin kykyä menestyä ja työllistää. Julkisen sektorin menot tuhoavat aina enemmän yksityisen sektorin työpaikkoja kuin luovat niitä julkiselle sektorille. Lisäksi työehtosopimusten säännökset estävät alemman tuottavuuden henkilöiden työllistymistä ja mahdollisuuksia kehittää taitojaan työelämässä.

Lisäksi suuri osa valtion muustakin sääntelystä aiheuttaa tavalla tai toisella työttömyyttä, mutta edellä mainitut olivat varmasti niitä tärkeimpiä tekijöitä. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että todellisuudessa valtio on tässä(kin) maassa työttömyyden suurin syyllinen.

***

Tässä yhteydessä voisin myös suositella paria muuta kirjoitusta. Jani Korhosen kirjoitus kapitalismin todellisesta luonteesta on ennakoidusti ymmärretty monelta suunnalta tieten tahtoen väärin. Hyvä kirjoitus joka tapauksessa, ja tärkeä, sillä erilaiset näkemykset termien tarkoituksesta aiheuttavat tarpeetonta turhautumista keskusteluissa. Liberaalien tuoreen puoluesihteerin Jari Metsälän kirjoitus eri poliittisten suuntausten taipumuksesta varastaa kansalaisilta ei puolestaan ole saanut ansaitsemaansa huomiota ainakaan kommenttien määrän perusteella. Sijainnilla lienee merkitystä.

Työllistäminen kannattavammaksi

Kotitalouksille ja ylipäätään yksittäisille ihmisille ulkopuolisten työllistäminen on nykyisin varsin raskasta. Vaikka muunmuassa ansioverotuksen kotitalousvähennys ja palkka.fi-palvelu lievittävät yksityisen työllistämisen ongelmia jonkin verran, tekevät työhön liittyvät verot ja maksut edelleen siitä kannattamatonta. Moni asia kannattaa tehdä mieluummin itse, vaikka joku muu olisi siinä parempi ja ulkopuolisen palkkaaminen vapauttaisi omaa aikaa parempaan käyttöön.

Käytännössä erilaiset verot ynnä muut pakolliset maksut aiheuttavat sen, että työntekijä tai yrittäjä saa työstä paljon vähemmän käteen, kuin mitä asiakas siitä joutuu maksamaan. Ansioverotuksen lisäksi on pakollisia eläkevakuutusmaksuja, työttömyysvakuutusmaksuja, sairausvakuutusmaksuja, arvonlisäveroa ja niin edelleen. Käytännössä nämä tekevät pieni- tai keskituloisille kotitalouksille, jotka itsekin elävät vastaavan verorasituksen alla, mahdottomaksi hankkia säännöllisesti ulkopuolista työvoimaa.

Verojen ja maksujen leikkaaminen on kuitenkin hyvin epätodennäköistä nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Kun vero on kerran saatu aikaan, siitä pidetään kiinni vaikka väkisin. Kaikkihan muistavat esimerkiksi väliaikaisen autoveron, joka taannoin täytti 50 vuotta. Myös jatkuvasti lisääntyvät energia- ja ilmastoverot tulevat olemaan ikuisia, vaikka osoittautuisivatkin myöhemmin aiheettomiksi.

Tästä syystä on keksittävä toinen lähestymistapa. Voidaankin ajatella, että verot ja maksut ovat jotain, mikä kuuluu valtiolle kaikesta tehdystä työstä. Lainsäätäjiltä on kuitenkin jäänyt huomiotta, että myös yksityisten ihmisten itselleen tekemä työ on kuin onkin työtä. Looginen askel olisi siis laittaa myös ihmisten omat kotityöt ja vastaavat verolle, aina tiskaamisesta ja siivoamisesta lähtien!

Tämä lopulta hyvin yksinkertainen toimenpide paitsi asettaisi kaiken työn tasavertaiseen asemaan, myös tekisi kannattavammaksi palkata ulkopuolisia tekijöitä. Olisihan oman työn ja ulkopuolisen työn kustannusero käytännössä enää vain se, minkä ulkopuolinen tekijä saa itse käteensä. Samalla siis vähentyisi huomattavasti se vastenmielisyys, jota ihminen tuntee, kun maksaa kovaa hintaa, mutta työntekijä saa siitä vain pienen osan.

Toki ratkaisuun sisältyy pieniä teknisiä ongelmia, mutta mihinpä valtion toimenpiteeseen ei sisältyisi.

Ensinnäkin, kuinka verot ja maksut määrätään itsetehdystä työstä, ihminen kun ei siitä palkkaa itselleen maksa, niin suhteellisia veroja on hankala määritellä. Valtion mittava tilastointitoimi tulee tässä luonnollisesti apuun ja itsetehtyä työtä voidaan verottaa vastaavan työn keskimääräisen ansion mukaan. Se kannustaisi myös kilpailuttamaan ulkopuolista palvelua, koska jokainen säästäisi hankkimalla keskimääräistä halvempaa palvelua.

Toinen ongelma on hieman suurempi. Ihmisethän yrittäisivät nimittäin tehdä kotitöitä ja vastaavia pimeästi, ilmoittamatta niitä viranomaisille. Nykyisinhän sellaista työtä voidaan pitää harmaan talouden suurimpana osana, kun se on vahingossa vielä jäänyt laittamatta verolle. Silti tähänkin ongelmaan on helppo ja, mikä tärkeintä, työllistävä ratkaisu, nimittäin valvonta.

Muiden muassa pian sivutyönsä menettävät tv-maksutarkastajat ja puolustusvoimista leikatut skapparit pääsisivät suorittamaan esimerkiksi käänteisiä TKS-tarkastuksia ovelta ovelle. Jos esimerkiksi pölyä ei löydy eikä kuittia siivouspalvelusta tai suoritetusta omatyöverosta, niin kansalainen on syyllistynyt kotinsa siivoukseen maksamatta asianmukaisia valtiolle kuuluvia veroja ja maksuja sekä työttömyyden aiheuttamiseen. Tällainen rikollisuus on tuomittava mitä kovimmin ja kyseiset verot on suoritettava vähintään kaksinkertaisina, eikä toistuvasta tai vakavasta toiminnasta voida sulkea vankeustuomiotakaan pois, mikä sekin muuten työllistäisi.

Yhteenvetona, tässä kirjoituksessa olen kuvannut joitakin rakenteellisen työttömyyden syitä sekä ratkaisuehdotusta, joka olisi loogisesti linjassa valtion nykyisen ja menneen toiminnan kanssa. Kaikki työ on työtä ja kaikesta työstä kuuluu osuus valtiolle. Työllistäminen muuttuu kannattavammaksi sekä eri töiden kohtelu muuttuu demokraattisemmaksi ja työttömyysongelma siten osittain ratkeaa, kun myös kansalaisten itse itselleen tekemä työ saatetaan verotuksen piiriin, varsinkin kun jo olemassaolevia veroja ja maksuja ei ole mahdollista leikata tai poistaa. Rohkeneeko joku olla eri mieltä? Keskustelua!

Lama ei ole ohi – pahin vielä edessä

Media ja poliitikot ovat jo alkaneet hehkuttaa laman olevan ohi, elvytyksen alkavan tehota ja uuden nousun alkavan viimeistään ensi vuonna. Mikä tahansa plussalla varustettu talousluku näyttää riittävän tälle perusteluksi, esimerkiksi pörssikurssien nousun väitetään olevan jopa varma merkki laman voittamisesta. Toiveajattelua. Lama ei ole vielä ohi ja pahin on vasta edessä.

Lamaan johtaneita ongelmia, eli halvan korkopolitiikan kannustamaa ylivelkaantumista ja massiivisia virheinvestointeja, ei ole vieläkään purettu. Valtiot ovat entisestään lisänneet velkaantumista ja kuluttamista, vaikka aiemmallekaan velalle ei ole katetta todellisuudessa. Alentamalla korkoja, kehumalla kilpaa omien toimiensa toimivuutta ja vähättelemällä ongelmaa valtiot keskuspankkeineen yrittävät saada myös kansalaiset velkaantumaan ja kuluttamaan lisää.

Älkää menkö halpaan! Velkakuplan on purkauduttava ja tehdyt virheet on korjattava ennen kuin talous on uudelleen vakaalla pohjalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että varsinkin pääomavaltaisten toimialojen on supistuttava merkittävästi palautuakseen kestävälle tasolleen. Toisin sanoen esimerkiksi rakennusteollisuudessa työpaikkojen määrä tulee jatkossa olemaan huomattavasti viime vuosia alhaisempi.

Myös pääomahyödykkeiden hinnoista on päästettävä ilmat pihalle. Valtiot yrittävät kaikin keinoin estää hintojen palautumisen oikealle tasolleen, koska se tarkoittaisi muun muassa äänestäjien velkarahoilla hankkimien asuntojen arvojen romahdusta. Mutta hintojen korjausliike tulee tapahtumaan, ennemmin tai myöhemmin. Jos poliitikot ja keskuspankkiirit onnistuvatkin joksikin aikaa puhaltamaan uutta ilmaa hintoihin puskemalla kahmalokaupalla uutta virtuaalirahaa talouteen, niin se ei tule kestämään loputtomasti. Asuntojen hinnoista tulee lähtemään kymmeniä prosentteja pois, kalliimmista asunnoista enemmän. Kestääkö sinun velkainen taloutesi sen? Ovatko asuntolainasi vakuudet enää riittävät, kun asuntosi arvo laskee vaikkapa 30 tai 40 prosenttia? Ota selvää.

Onko taloudessasi liikkumavaraa? Kestääkö taloutesi sen, että ruoan, sähkön, lämmön ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden hinnat nousevat tulevina vuosina 10-20% vuosivauhdilla? Tämä nousu johtuu talouteen työnnetystä lisärahasta, jonka täytyy mennä johonkin. Asuntojen hintoihin se ei mene, koska ihmiset eivät enää uskalla ottaa velkaa alhaisista koroista huolimatta, jolloin asuntojen hintojen on pakko laskea.

Tapiola Pankin tuoreen tutkimuksen (josta uutisoi ainakin Taloussanomat) mukaan joka kolmannessa suomalaisessa taloudessa liikkumavaraa on alle 300 euroa kuukaudessa, joka kymmenennessä alle 100 euroa. Ei tule riittämään, kuten kyseisen pankin varatoimarikin sanoo. Hälyttävää on kuitenkin se, että valtioon luotetaan aivan liikaa:

”Luotan siihen, että yhteiskunta hoitaa riittävän taloudellisen turvan tulevaisuuteni varalle.” Yli puolet haastatelluista vastasi olevansa vähintään melko samaa mieltä väittämän kanssa.

Jos sinulla onkin mielestäsi riittävästi liikkumavaraa omassa taloudessasi, ylläolevan pitäisi silti soittaa hälytyskelloja. Suuri osa suomalaisista ei ole varautunut riittävästi talouden tuleviin heilahteluihin, joten he myös tulevat tarvitsemaan ja vaatimaan lisää turvaa yhteiskunnalta. Se tarkoittaa lisää veroja ja veroluonteisia maksuja, jotka jo muutenkin ovat nousemassa. Viimeistään se kolauttaa sinunkin talouttasi. Et voi luottaa siihen, että oma tilanne näyttää hyvältä, kun valtio laittaa lopulta sinutkin maksamaan muiden huolettomuudesta.

Tapiola ennustaa työttömyyden yltävän pahimmillaan neljäänsataan tuhanteen. En tiedä mitä kaikkea tuohon lukuun on sisällytetty, mutta se tarkoittaisi n. 15% työttömyysastetta. Itse uskon, että ennen kuin lama on oikeasti ohi, kaikkien työttömien, tukityöllistettyjen, työllisyyskurssitettavien ja muuten työvoimaan normaalisti kuuluvien työvoiman ulkopuolelle (kuten opiskelemaan tai kotivanhemmaksi) siirtyneiden tai siirrettyjen määrä tulee kolkuttelemaan jopa viidennestä työvoimasta, ellei enemmänkin, eli 500-600 tuhatta ihmistä. Ja kova on vauhti sinnepäin, heinäkuussa työttömiä oli 46% enemmän viime vuoden heinäkuuhun nähden.

Miten tuohon sitten voi varautua? Hanki liikkumavaraa. Vähennä menoja, hanki lisätuloja. Lykkää epäoleellisia hankintoja. Osta halvempia tuotteita. Tarkkaile jätteitäsi, meneekö esimerkiksi ruokaa hukkaan? Osta vain se, minkä tarvitset. Maksa pois kulutusluotot, luottokortit ja muut vastaavat velat. Säästä, säästä ja säästä.

Jos yhteiskunnan turvaankaan ei voi luottaa, miten ensi talveen pitää sitten varautua?

[Tapiola Pankin vtj:n] vastaus on yksinkertainen: säästämällä. Hänen mukaansa 300 euron liikkumavara taloudessa ei riitä, ja suomalaisten on syytä alkaa metsästää säästökohteita.

– On tietysti parempi säästää kuin ottaa lainaa. Jos jää työttömäksi, lainansaantikin vaikeutuu.

Jos et ole jo aloittanut säästämistä, se on joka tapauksessa edessä. Edellisenkin laman jälkeen suomalaiset joutuivat pakkosäästämään ja keventämään velkakuormaansa. Olemalla liikkeellä hyvissä ajoin pärjäät paremmin.

Myös valtio ja kunnat joutuvat lopulta säästämään ja leikkaamaan, vaikka puheet ovatkin vielä kovat palveluiden säilyttämisen puolesta. Velkaantuminen ja kiristyvä verotus eivät voi jatkua loputtomiin. Sivukirjastoja suljetaan, kyläkouluja suljetaan lisää, koulujen luokkakoot kasvavat, terveydenhuollon jonot venyvät, ihmisiltä aletaan jopa evätä hoitoa, teiden ja muun infrastruktuurin kunnossapito kärsii, jne. Jopa sosiaalietuuksia aletaan leikata ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa rajoitetaan. Yleisradio tosin todennäköisesti hankkii lisää ulkomaisia viihdesarjoja kansalle näytettäväksi.

Miksi olen niin varma tästä kaikesta? Koska ainoa toimiva talousteoria, joka myös ainoana ennusti nykyisen kriisin, kuten kaikki aiemmatkin kriisit, niin ennustaa. Koska se on välttämätön seuraus siitä politiikasta, jota valtiot ja keskuspankit, omamme mukaanlukien, harjoittavat. Koska sijoittajat tietävät paremmin ja säästävät kultaan sekä pitkäaikaisiin velkakirjoihin. Kiinassa valtio kannustaa jopa kansalaisiaan ostamaan kultaa ja hopeaa, koska jopa Kiinan valtio tietää, että vielä rytisee. Ei tarvitse olla rakettitiedemies ymmärtääkseen ainakin sen, että kaikki ei ole niin hyvin kuin meille yritetään vakuutella.

Tv-maksulla maksetaan mainontaa

Ylioppilaskuntani uuden kalenterin sisätakakannessa on Mauri Antero jänispuvussa ja iso teksti ”TV-MAKSU PITÄÄ MAKSAA”. Tämä ei tietysti ole mitään uutta, vaan viranomaiset ovat kunnostautuneet tv-maksun mainostamisessa jo pitkään, mainoksia on likimain kaikissa aikakaus- ja sanomalehdissä sekä kaupallisilla tv-kanavilla. MusicTV:lläkin muistan joskus nähneeni tv-maksumainoksen.

Mitäpä jos niitä tv-maksutuloja ei käytettäisi tv-maksujen mainostamiseen, vaan siihen mihin ne on kerätty? Aika vallankumouksellinen idea varmasti, mutta aika monen tv-maksun maksajan maksut menevät nykyisin tuohon mainontaan.

Paitsi että tv-maksumainokset ovat typeriä ja ärsyttäviä, ja niihin kuluu tv-maksutuloja, joille olisi käyttöä varsinaisessakin toiminnassa, niin niistä on myös muutakin haittaa. Ne nimittäin nostavat lehti- ja tv-mainonnan kysyntää, jolloin mainosten hinnat nousevat muillekin mainostajille. Kärjistetysti voidaan siis sanoa, että tv-maksuilla rahoitettu tv-maksumainonta nostaa myös kaikkien muiden tuotteiden ja palveluiden hintoja! (Joskin varsin marginaalisesti, mutta kuitenkin.) Jotain rajaa.

Mistä inflaatio tulee?

Lähes jokaiselta löytynee kotoa Monopoli-lautapeli. On aika kaivaa se esiin ja tehdä pieni käytännön koe. Ensinnäkin, kerää kiva peliporukka, mitä enemmän pelaajia, sen hauskempaa tietenkin. Varatkaa aikaa ainakin kahdelle pelille.

Pelatkaa ensin yksi peli Monopolin oikeilla säännöillä. Jos Monopolia tulee pelattua usein ja pelin kulku on hyvin tuttu, tämän voi jättää väliin, muutoin se kannattaa ehdottomasti pelata ensin.

Toinen peli pelataan hieman muunnelluilla säännöillä. Kun pelin alkuvalmistelut on tehty, kaikki ylijääneet rahat siirretään syrjään. Peli pelataan muuten normaalisti, mutta pankissa (jota voinee kutsua tässä yhteydessä myös valtioksi) ei ole välttämättä aina rahaa, vaan sitä kertyy vasta maksetuista veroista, tonttien hinnoista, rakentamisesta, yms. Jos pankissa ei satu olemaan rahaa, kun kuljet lähtöruudun kautta tai saat jonkun muun palkkion, et saa kyseistä palkkiota, et nyt etkä myöhemmin, eli pankki ei jää sinulle velkaa.

Tämä toinen pelimuoto simuloi tilannetta, jossa valtio ei paina lisää rahaa vaan taloudessa kiertävän rahan määrä on vakio. Sivutuotteena se simuloi erityisen tehotonta tulonsiirtojärjestelmää, mutta sillä on vähemmän merkitystä.

Kuinka toinen peli eroaa ensimmäisestä? Halutessanne voitte pitää kirjaa kummankin pelin kulusta. Sellainen varoituksen sana, että toinen peli saattaa olla hieman pidempi, joten aikaa kannattaa varata hyvin. Jos omaat hyvän mielikuvituksen, mutta et itse peliä tai peliporukkaa, voit myös pohdiskella pelien eroja pelaamatta. Vastauksia kommentteihin.

Elämää ilman veroja

Huhtikuinen kirjoitukseni Millainen olisi minarkistinen Suomi? on tällä hetkellä blogini kolmanneksi luetuin artikkeli yli tuhannella sivulatauksella. Kirjoituksessa ehdotin, että verotus lakkautettaisiin ja korvattaisiin pienellä kansalaismaksulla, jolla kustannettaisiin vain ja ainoastaan oikeuden, järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito. Tämä kirjoitus, jossa pohdin verotonta Suomea, voidaan lukea tuon edellisen jatko-osaksi.

Mietitään ensin hetki, mitä ja miksi verotus on.

Verotus on joukko alueellisen väkivaltamonopolin eli valtion määräämiä maksuja, jotka kohdistuvat alueen asukkaisiin (kansalaisiin) ja/tai alueella toimiviin yrityksiin. Verot ovat useimmiten suhteellisia eli ne määritellään tiettynä osuutena jostakin suorituksesta kuten palkasta tai hinnasta. Määrällisiäkin veroja tosin on, kuten polttoainevero, joka on tietty summa tietystä määrästä polttoainetta, riippumatta polttoaineen myyntihinnasta.

Verotuksen tarkoitus on kattaa valtion (ja kuntien, mutta en käsittele niitä tässä erikseen) menot. Nykyisin valtio tekee paljon muutakin kuin ylläpitää oikeutta, järjestystä ja turvallisuutta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimi syö kolmanneksen valtion menoista (lisäksi tulevat kuntien valtavat sosiaali- ja terveysmenot). Tärkeää on huomata, että valtion toiminta on käytännössä täysin yksityisen sektorin (eli kansalaisten ja yritysten) toiminnan varassa, sillä ilman yksityistä sektoria ei voi olla verotuloilla rahoitettua julkista sektoria.

Tästä näemme, että valtio ei itse tuota mitään, vaan ainoastaan kuluttaa osan yksityisten sektorin tuotannosta. Koska valtio tekee kulutuspäätökset poliittisin perustein, se kuluttaa kyseiset varat väistämättä eri tavalla kuin yksityiset olisivat itse ne käyttäneet. Verotus eli valtio on siis rasite yksityiselle sektorille, ja nyt katsomme mitä se tarkoittaa käytännössä.

Oletetaan, että olet yksityisellä sektorilla palkkatyössä ja palkkasi on 2000 euroa kuukaudessa ja veroprosenttisi 18. Jos työnantajasi pääsee kaikissa kohdissa pienimpien maksuluokkien mukaan, Yrittäjien palkkalaskurin mukaan palkkasi lisäksi työnantajasi maksaa 401€/kk valtiolle erilaisia maksuja. Pahimmillaan nämä sivukulut voivat olla 658 euroa. Lisäksi saat kerran vuodessa tuhannen euron lomarahan. Itsellesi jää ennakonpidätyksen, eläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun jälkeen käteen 1550 euroa.

Jos nämä kaikki verot ja maksut poistettaisiin, sinulle ja työnantajallesi jäisi yhteensä 851-1108 euroa enemmän omia rahojanne. Mahdollisuuksia jakaa tämä potti olisi useita. Neljän sadan euron palkankorotus olisi mahdollinen, joskin epätodennäköinen vaihtoehto. Itse asiassa saattaisitte sopia työnantajan kanssa jopa parin sadan palkanalennuksesta ja silti sinulle jäisi entistä enemmän käteen. Jos koko summa menisi yrityksen kehittämiseen, se voisi tarkoittaa esimerkiksi 30-50% lisäystä yrityksen työllistämiin ihmisiin!

Koko summa ei menisi omistajille voittoina, sillä omistajien ei kannata nostaa yrityksistä liikaa voittoa, jotta yrityksen tuleva voitontekokyky ei vaarantuisi. Tosin omistajien kasvavat voitot kannustavat harjoittamaan lisää liiketoimintaa, mikä toki sekin näkyisi myönteisesti työllisyydessä.

Oletetaan kuitenkin, että palkkasi säilyy ennallaan eli 2000 euron bruttotulosi muuttuvat 2000 euron nettotuloiksi ja yritys käyttää vain sivukulujen summan yrityksen kehittämiseen ja omistajien voittoihin. Nettotulosi ovat parantuneet 22,5%, mutta riittääkö se mihinkään, kun nyt pitää maksaa terveyspalvelut ja lasten koulutus itse, monista muista asioista puhumattakaan?

Muistathan toki, että myös menosi ovat yht’äkkiä pienentyneet: ei enää arvonlisäveroa, valmisteveroja, yms. Itse asiassa, koska yritysten palkkamenot ovat pienentyneet, sääntelyn kustannukset poistuneet (valtio ei voi ylläpitää sääntelyä ilman verotusta) ja muutkin menot vähentyneet, niin rajoittamattomassa eli kiristyvässä kilpailussa kaikki hinnat laskevat enemmän kuin pelkkien niihin sisältyneiden verojen verran. Esimerkiksi viinien ja väkevien alkoholituotteiden (muista uusista tuotteista puhumattakaan) ilmestyminen päivittäistavarakauppojen hyllyille tekee niistä kauppojen katetuotteita, mikä entisestään auttaa laskemaan ruoan hintaa.

Voidaan spekuloida, että kotitaloutesi välttämättömät menot laskevat kulutusverojen poistumisen ja muiden relevanttien vaikutusten vuoksi helpostikin jopa 30-40%. Jos siis ennen käytit elämiseen (asuminen, lämmitys, ruoka ja muu kulutus) koko nettopalkkasi eikä mitään jäänyt säästöön, nyt saatat saada samat asiat noin tuhannella eurolla ja toinen puolikas palkastasi jää säästöön!
Verotuksen poistaminen siis muutti juuri peruselämiseesi riittäneet kahden tonnin bruttotulosi elämisen jälkeen ylimääräiseksi tuhanneksi euroksi, jolla voit hankkia valtion aiemmin poliittisin perustein tuottamia palveluita juuri siinä suhteessa kuin itse haluat ja tarvitset. Järkevinä ihmisinä sinä ja puolisosi toki alatte säästää esimerkiksi lasten koulutusta varten jo ennen näiden kouluikää (tai jopa ennen näiden tekemistä), ja se on onneksi nyt mahdollista.

Joihinkin elämän riskeihin varaudut oman valintasi mukaan säästämällä, toisia varten saatat ottaa vakuutuksen ja jotkin riskit saatat päättää kohdata sitten, jos ne realisoituvat. Sama riskienhallintamenetelmä (esimerkiksi pakollinen sairausvakuutusmaksu) ei ole välttämättä yhtä hyvä kaikille, toisille se voi olla riittämätön ja toisille tarpeeton. Jokainen itse on paras arvioimaan omat henkilökohtaiset riskinsä.

Tämä kirjoitus on tietenkin spekulaatiota. Tällaisia asioita on mahdotonta ennustaa tarkalleen, koska ihminen on luova ja innovatiivinen eläin. Todennäköisesti olen kuitenkin tässä suuresti aliarvioinut verotuksen poistamisen hyödyt, enkä suinkaan yliarvioinut. Tarkennuksia sitten kommenttiosiossa sitä mukaa kun niitä kysytään.

Rahaa painamalla ei päästä eroon verotuksesta

Nimimerkki G3org3 Orw3ll/Nimi on useammin kuin kerran tämän blogin kommenteissa ehdottanut, että verotus voitaisiin lopettaa, jos valtio ottaisi itselleen (keskuspankilta) oikeuden painaa rahaa ja kustantaisi julkiset palvelut painamillaan rahoilla. Olen samaa mieltä hänen kanssaan siinä, että nykyinen verotus vastaa Suomessa työväestöön kohdistuvaa noin miljoonan henkilötyövuoden orjuutta, mutta siirtyminen verotuksesta rahan painamiseen ei muuttaisi tätä asiaa ratkaisevasti.

Edelleen täytyy pitää mielessä se, mitä raha oikeasti on. Se on vain vaihdon väline, ei siis mikään itseisarvo tai päämäärä. Rahaa ei voi syödä eikä se ei pidä lämpimänä talvella. Rahalla voi kuitenkin ostaa ruokaa ja lämpöä. Tämä on kolikon yksi puoli.

Toinen puoli, vähintään yhtä tärkeä, on se, että rahaa saa tuottamalla markkinoille tuotteita ja palveluita. Toisin sanoen raha toimii vaihdonvälineenä molempiin suuntiin. Tämä tarkoittaa sitä, että voit hankkia muiden tuottamia tuotteita ja palveluita vain siksi, että olet myös itse tuottanut tuotteita ja palveluita muille. Jos esimerkiksi olet automekaanikko, raha vain helpottaa autonkorjauspalveluidesi vaihtamista vaikkapa ruokaan ja lämpöön, muista asioista puhumattakaan.

Jos taas olet valtio ja otat oikeudeksesi painaa lisää rahaa ja ostaa sillä tarvitsemiasi tuotteita ja palveluita, niin et tule antaneeksi vaihdossa mitään. Painokoneita pyörittävä ja painamansa rahan käyttämiseen pakottava valtio siis ottaa (ei osta, koska ostaminen on vaihtamista) käyttöönsä tuotteita ja palveluita. Vaikka tällaisen valtion ei tarvitsisi verottaa kansalaisiaan suoraan, vaikutus olisi käytännössä sama, sillä valtio edelleen käytännössä orjuuttaisi kansalaisiaan. Vaikutus voisi toki kohdistua eri ihmisiin eri tavalla kuin suora verotus. (Tämä myös havainnollistaa tehokkaasti, kuinka valtio ei koskaan tuota mitään, vaan ainoastaan kuluttaa.)

Itse asiassa (ja tämä on varmasti sekä ensimmäinen että viimeinen kerta, kun meikäpoika puolustelee verotusta!) verotus on todennäköisesti parempi tapa hoitaa kansalaisten orjuuttaminen. Ensinnäkin se on läpinäkyvämpi kuin valtion oma setelirahoitus, jonka kohdistumisesta kansalaisiin edes valtio itse ei varmasti pysyisi kärryillä. Toisekseen setelirahoitus käytännössä välttämättä aiheuttaisi inflaatiota, jolloin sen haittavaikutukset kohdistuisivat verotustakin pahemmin juuri heikoimpaan väestönosaan eli niihin, joille uusi raha kiertäisi viimeisenä.

Verotus on kyllä lopetettava, mutta huonoa ei kannata korvata huonommalla. Sen sijaan tien verotuksen leikkaamiseen on lähdettävä julkisten menojen leikkaamisesta. Valtion on yksinkertaisesti kulutettava vähemmän, jotta kansalaiset voisivat kuluttaa ja investoida enemmän.

Östermanin kanssa käydyn talousdemokratiakeskustelun päätös :)

Pyysin eilen lukijoita kommentoimaan Lars Östermanin blogikirjoitusta Erään Pasi Matilaisen pelleilystä. Ansiokkaita kommentteja nähtiinkin. Ukkonoa kommentoi Larsin blogiin seuraavasti:

Larsin mielestä Pasi on kultaintoilija vaikka Pasi itse sanoi ettei kyse ole siitä, itse olen Pasin kanssa samaa mieltä. Kysymys ei ole kullasta ei sen mahdollisesti tuottamasta voitosta.

Kysymys on väkivaltamonopolista. Tämän monopolin Lars haluaa oman eturyhmänsä käyttöön. Itse en näe että Larssin mafia(suonette kärjistyksen)on yhtään sen suojatumpi korruptiolta kuin meidän nykyinen mafia.

Kysymys minkä Pasi esitti:

”Miksi yhdenlaiset vaihtokaupat ovat ok ja toisenlaiset eivät? ”

ja Lars vastasi:

”Mutta kertokaas nyt hyvät ihmiset kaikille että MITÄ pitäisi muuttaa että mualima kelpaisi teille?

Minusta kaikki haiskahtaa kullanhimolta. Ahneudelta.”

Vastaus oli kaikkea muuta kuin selventävä, eikä täyttänyt yhtään rakentavan keskustelun merkkiä. Lisäksi Lars esitti itse kysymyksiä jonka jälkeen kielsi kommentoinin kyseiseen keskusteluun. Vaikuttaakin ettei Lars pysty käsittelemään objektiivisesti kritiikkiä.

Larsin ja libertaristi Jan Hefeldin haastateltavien väliltä löytyy yllättävän paljon yhteläisyyksiä, he suivaantuvat kysymyksistä eivätkä suostu jatkamaan haastattelua.

http://janhelfeld.com/video/
http://www.fdrurl.com/helfeld

Mikäli talousdemokratia on toimiva järjestelmä ei sen toteuttamiseen tarvita väkivaltaa.

Kultaraha laittoi myös hyvän kommenttinsa tähän blogiin. En tiedä laittoiko hän sitä Larsin blogiin, mutta ainakaan Lars ei sitä julkaissut, jos laittoi.

Lars kuitenkin vastasi Noalle näin:

Noa,

En ole puhunut sanallakaan väkivallasta. Joten suosittelen että pidättäydyt levittämästä epätotuuksia. Tuo on SINUN tulkintasi. Aivan ikiomasi. Vertailusi johonkin libertaristiin ontuu pahasti.

Enkä minä ole velvollinen käyttämään aikaa minusta täysin turhanpäivästen kysymysten vastaamiseen. Tuo ”miksi toiset valuutat ovat ok toiset ei”..oli lähinnä Matilaisen lonkalta heitto eikä kysymys minulle.

Matilainen voi kysyä tuollaisia vaikkapa Suomen Pankilta - kertokoon vaikka tänne mitä sai kuulla.
Lisäksi minä en ole kieltänyt mitään vaihtoehtoisia valuttoja - oudoksun lähinnä sitä että tästä minusta täysin epäolennaista kysymyksestä jankutetaan aina. Ja aina jankuttaja on se sama herra.

Käsittäkseni kukaan muu ei ole koko asiasta edes kiinnostunut.

Ja minusta jokainen voi ihan itse lukea kommenttiosiosta sen minkä haluaa - ei sinun erikseen tarvitse poimia siitä mitään.

Selitäpä minulla miksi se kulta aina nousee esiin ja miksi sama pieni piiri nostaa hirveen haloon joka kerta kun olen eri mieltä.

Kukaan ei ole vielä onnistunut selittämään miksi kultaa tarvitaan tai miksi yleensäkään tarvitaan toisia ”omia” valuuttoja.

Torniossa saa maksaa kruunuilla
Haparannassa euroilla.
K-kaupassa plussa-pisteillä.
Finnairilla lentomailella.
Nauvon kaljabaarilla vaikka tiskaamalla.
Joku vaihtaa perunoita polttopuihin.
Liikuntasetelit kelpaa uimahallissa.
Lounassetelit kelpaa baareissa.Etukortit kelpaa kaikkialla.
Tyhjillä pulloillakin maksetaan osa oluesta.

Tässähän on ”vaihtoehtoista” valuuttaa vaikka muille jakaa.
Miksi tästä jankutetaan jatkuvasti?

In english:Why is this an issue in the first place ?

Tämä oli sellainen vastaus, johon itsekin intouduin eilen illalla kommentoimaan. Minun kommenttiani Lars ei kuitenkaan syystä tai toisesta julkaissut, mutta tämän vuorokauden puolella tulleen samansisältöisen, mutta paremman kommentin nimimerkiltä ttl hän julkaisi (kursivoinnit alkuperäiset):

Enkä minä ole velvollinen käyttämään aikaa minusta täysin turhanpäivästen kysymysten vastaamiseen.

Et tietenkään, mutta useissa blogimerkinnöissäsi olet haastanut lukijoitasi niitä esittämään. Olet sekä vartavasten pyytänyt kommentteja, että lausunut truismeja, joissa lähdet siitä, että kun kukaan ei pysty väittämääsi virheelliseksi todistamaan, on asian oltava niinkuin sinä esität.

Tuo ”miksi toiset valuutat ovat ok toiset ei”..oli lähinnä Matilaisen lonkalta heitto eikä kysymys minulle.

Ei, kyllä se oli paitsi oleellinen kysymys, kohdistettu nimenomaan sinulle. Käännät systemaattisesti kaiken blogimerkintöjäsi koskevan kritiikin puheeseen kullasta. Tämä arvatenkin hämmentää lukijoitasi, ja meitä ihan oikeasti kiinnostaisi tietää missä se hyödykkeisiin liittyvä ”pahuuden akseli” kulkee. Kun kerran perunoita saa vaihtaa polttopuihin, mutta ei kultaan, niin Pasin kysymyksenasettelu on mielestäni perusteltu.

Tarpeen olisi nimittäin ymmärtää se, että mikä tekee joistakin hyödykkeistä ongelman. (Olethan aiemmin kirjoittanut, että ”kulta ei ole ratkaisu, kulta on ongelma”.)

Lisäksi minä en ole kieltänyt mitään vaihtoehtoisia valuttoja

Kirjoituksistasi saa sen käsityksen, että haluat säilyttää kaupankäynnin (mukaanluettua työsuoritukset) verotuksen. Tämä estää kilpailevat valuutat, koska kauppa pitää kirjanpitoa varten noteerata yhteisvaluutassa. Eli tilanne on sama kuin käytettäisiin fiat-euroja alunpitäenkin.

- oudoksun lähinnä sitä että tästä minusta täysin epäolennaista kysymyksestä jankutetaan aina. Ja aina jankuttaja on se sama herra.

Vaihtovälineiden vapauden puolesta on tämän blogin kommenteissa puhunut ainakin Lasse Pitkäniemi, Pasi Matilainen, muistaakseni nimimerkki Aragon, minä sekä ainakin kaksi Anonymous-nimimerkillä kirjoittavaa kommentoijaa. Tod. näk. moni muukin, en ole seurannut niin tarkkaan.

Käsittäkseni kukaan muu ei ole koko asiasta edes kiinnostunut.

Vapaus valita vaihdon väline on omistusoikeuden jälkeen koko taloudellisen vapauden perusta. Asiasta on kiinnostunut aika moni muukin kuin vain Pasi.

Selitäpä minulla miksi se kulta aina nousee esiin …

Vain sinä voit luotettavasti vastata tähän. Me muut voimme vain spekuloida.

Kukaan ei ole vielä onnistunut selittämään miksi kultaa tarvitaan …

Ei kultaa talousjärjestelmässä mihinkään tarvitakaan. (Elektroniikkateollisuudessa sitä ilmeisesti tarvitaan, mutta se ei liity tähän.)

… tai miksi yleensäkään tarvitaan toisia ”omia” valuuttoja.

Markkinakilpailu valuutoille on tarpeen siksi, että valta rahapolitiikassa saadaan palautettua oligarkeilta takaisin kansalaisille. Pakottamalla koko maa yhteisen fiat-valuutan taakse valtio (oligarkit) voi rahaa tyhjästä painamalla (= rahan arvoa inflatoimalla) näkymättömästi verottaa kansaa. Puhumattakaan kaikesta muusta vilungista, minkä järjestelmä mahdollistaa.

K-kaupassa plussa-pisteillä. Finnairilla lentomailella. Etukortit kelpaa kaikkialla.

Nämä eivät ole rahaa (vaihdon välineitä), vaan alennuskuponkeja.

Torniossa saa maksaa kruunuilla. Haparannassa euroilla. Liikuntasetelit kelpaa uimahallissa. Lounassetelit kelpaa baareissa.

Nuo setelit ovat sitä samaa yhteisvaluuttaa, vain käyttörajoitetussa muodossa.

Nauvon kaljabaarilla vaikka tiskaamalla. Joku vaihtaa perunoita polttopuihin.

Laajamittaisemmin käytettynä laki edellyttää, että nämä noteerataan euroissa ja kaupasta raportoidaan valtiolle (sekä maksetaan veroa).

Tyhjillä pulloillakin maksetaan osa oluesta.

Lainatavaran palautus. Arvo noteerataan euroissa.

Miksi tästä jankutetaan jatkuvasti?

Koska tämä on talousjärjestelmämme kannalta se kaikkein tärkein asia. No, itse asiassa kaupankäynnin verotuksen poistaminen on se kaikkien tärkein asia, mutta siitä seuraa vaihdonvälineiden vapautuminen kilpailulle.

In english:Why is this an issue in the first place?

Vastaus: Mitä valtio on tehnyt rahallemme?

Otin oman julkaisukelvottoman kommenttini tietenkin talteen, tässä sekin jälkipolvien ihmeteltäväksi:

Tuo kysymys ei ollut mikään heitto vaan nimenomaan kysymys sinulle ja talousdemokratialle. Minua ei kiinnosta Suomen Pankin vastaus, koska tiedän tasan tarkkaan, minkä takia nykyisin ei sallita vaihtoehtoisia valuuttoja.

Oletan, joskaan en tiedä, kun et vastannut, että esimerkiksi rauta olisi talousdemokratian kannalta sallittua tavaraa vaihtokaupassa.

Rauta (lat. ferrum) on siirtymämetallien ryhmään kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Fe. Suomen kielen sana rauta tulee muinaisruotsin sanasta raud, nykyruotsiksi röd, joka tarkoittaa alun perin järvimalmin punaista väriä. Rauta on painavin tähdissä nukleosynteesin kautta syntyvä alkuaine. Näin ollen se on yleisin raskasmetalli maailmankaikkeudessa. Jaksollisessa järjestelmässä rauta on 26. alkuaine.

Kulta puolestaan, joka ei jostain syystä ole sopiva, ja jonka tälläkin kertaa esiin nostit sinä, en minä, on minun nähdäkseni yksi metalli muiden joukossa. Toistan, minä en maininnut kultaa puolikkaallakaan sanalla, vaan peräänkuulutin ihmisten oikeutta vapaaseen valintaan rahansa suhteen. Ja sitten sinä haistoit kultaa ja päätit keskustelun.

Kulta (lat. aurum) on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa myös täysin puhtaassa muodossa. Jalometallina se kuuluu samaan joukkoon hopean ja platinan kanssa. Kullan kemiallinen merkki Au tulee sen latinankielisestä nimestä Aurum. Jaksollisessa järjestelmässä kulta on 79. alkuaine.

Mitä niin erikoista siinä kullassa oikein on, että sitä ei voisi käyttää vaihtokaupassa välineenä, verrattuna esimerkiksi rautaan, joka oletettavasti olisi kelvollista/sallittua? Kulta on toki harvinaisempaa ja raskaampaa kuin rauta ja sitä esiintyy luonnossa puhtaana, mutta eivät ainakaan nuo asiat tee siitä minun mielestäni mitenkään kelvotonta vaihdon välinettä.

Joten jospa vastaisit kysymykseen, johon alunperin vastaamalla olisit välttänyt tämänkin väittelyn jatkumisen: ”Miksi yhdenlaiset vaihtokaupat ovat ok ja toisenlaiset eivät? Miksi toiset vaihdokit ovat erilaisia kuin toiset?”

Mitä tulee noihin mainitsemiisi vaihtoehtoisiin vaihdonvälineisiin, niin:

- kruunu on Ruotsin valtiollinen raha, ei siis vaihtoehtoinen
- euro on useiden Euroopan maiden valtiollinen/valtiosopimuksellinen raha, ei siis vaihtoehtoinen
- plussapisteitä saa käyttämällä K-ketjun liikkeissä tietyn määrän euroja ja niillä saa tiettyä euromäärää vastaavan alennuksen, ne ovat siis vain tietyissä liikkeissä käyviä eurojen korvikkeita eivätkä mitään vaihtoehtoista
- lentomaileja ansaitsee ostamalla euroilla ja muilla valtiollisilla rahoilla tietyn määrän lentomatkoja ja niillä saa tietyn määrän maksuttomia lentoja, ne ovat siis vain tietyssä lentoyhtiössä käyviä eurojen/muiden rahojen korvikkeita eivätkä mitään vaihtoehtoista
- tiskaaminen kaljabaarissa on työtä, josta työehtosopimusten mukaisesti on maksettava rahapalkkaa eikä annettava maksutonta alkoholijuomaa, työnteko ei siis ole nykyjärjestelmässä vaihtoehto rahalle — sillä voi kyllä ansaita sitä rahaa, mutta työnantaja ja työntekijä eivät saa keskenään sopia käyttävänsä jotain vaihtoehtoista rahaa kuten vaikkapa olutta!
- perunoita voi vaihtaa polttopuihin ja se on hyvä se, mutta se onnistuu vain niin kauan, kuin toiminta on niin pienimuotoista, että valtio ja verottaja eivät siitä kiinnostu. perunat voisivat olla oikein hyvä valinta vaihtoehtoiseksi rahaksi tietynlaisissa kaupoissa, mutta nykyvaltio ei sitä tule sallimaan laajassa mittakaavassa — kysymys kuuluu, sallisiko talousdemokratia?
- liikuntasetelit eivät myöskään ole vaihtoehtoinen raha, vaan lailla luotu keino työnantajille tarjota työsuhde-etuna mahdollisuus harrastaa liikuntaa maksutta tai edullisesti. Liikuntasetelien käyttö tarkoittaa kuitenkin sitä, että eurot vaihtavat omistajaa, vaikka setelin käyttäjä ei niitä näekään. - Lounasseteleissä on sama homma, eurojen korvikkeita.
- Etukortit eivät ole vaihtoehtoista rahaa vaan kauppaketjujen keino seurata asiakkaiden ostokäyttäytymistä, mistä hyvästä ne antavat pienen alennuksen, joka on jo valmiiksi siirretty hintoihin.
- Tyhjistä pulloista saatava pantti on euromääräinen ja se on itse maksettu täyttä pulloa ostaessa. Panttipullo ei ole vaihtoehtoinen raha vaan panttipulloja vastaanottavissa liikkeissä käyvä euron korvike.

Et mahtanut olla ihan tosissasi näiden esimerkkien kanssa?

Vastaan sinulle minkä takia tästä jankutetaan jatkuvasti, kunhan olet vastannut miksi toiset asiat käyvät rahaksi ja toiset eivät.

No, Lars ei tietenkään osannut vastata ttl:n erinomaiseen viestiin, joten ttl:n väitteistä tuli ”mielipiteitä, eikä faktoja” ja ttl:stä tuli minun ”aseenkantajani ja nöyrä palvelijani”. Lisäksi Lassesta tuli ”ylipappi”. Sitten keskustelu päättyi, varmastikin viimeisen kerran. Näin:

ttl,

Esität pelkkiä MIELIPITEITÄ et mitään faktoja. Oletko nykyään Matilasen aseenkantaja ja nöyrä palvelija?

Olen edelleen sitä mieltä että Matilaisen kysymys oli retoorinen.

(tyyppiä: Miksi minulle aina käy näin? Eli kysymys johon kukaan ei osaa eikä edes välitä vastata)

Enkä edelleenkään tarvitse mitään ”kilpailevia valuuttoja”. Minusta tämä haiskahtaa nyt siltä kuin että arvon herrat ovat käyneet Ylipappi Pitkäniemen sivuilla lukemassa jotain liirumlaarumia joka on perusteltu akateemisella hölynpölyn kommervenkeillä ja saatu kuulostamaan hyvältä. Tämä ”kilpailevat valuutat” ajatus on sitten nostettu joksikin pyhäksi Pitkäniemen Sanaksi.

Minä en tarvitse kilpailevia valuuttoja ja olen varma että kukaa muukaan tuntemani ei tarvitse niitä.

Koko tätä keskustelu on pelkkä distraktio, harhautus jolla viedään huomio epäolennaisuuksiin ja pois isoista tärkeistä asioista.

Olen käyttänyt tähän ihan jo liikaa aikaa enkä aio osallistua tähän enää. Enkä halua että tämän blogin lukijat joutuvat tällaista turhapäiväistä hedelmätöntä aihetta seuraamaan.

Levittäkää sitä ”kilpailvat valuutat” evankeliumia muualla.

Kokeilkaas sitä vaikka Keskustalaisten ja Kokoomuslaisten blogeilla.

Vaikka Lars ei minun kommenttiani julkaissutkaan, hän on sen moderointijonossa varmasti nähnyt, ja siitä käy aika selvästi ilmi, että kysymykseni ei ollut ”retoorinen”. Mutta onhan sen sellaiseksi väittäminen jälleen yksi tapa välttyä siihen vastaamasta.

Ja tokihan se on niin, että jos Lars ei jotain asiaa tarvitse, niin silloin ei vaan voi tarvita kukaan muukaan! Tässä Lars demonstroi esimerkillisesti sosialistista ajatusmallia, josta mm. Ludwig von Mises aikoinaan puhui:

Ihmiset hyväksyvät sosialismin heidän omien ajatustensa näkökulmasta. He ovat täysin vakuuttuneita, että sosialistinen järjestelmä tulee etenemään juuri sillä tavalla kuin he itse haluaisivat sen edetä. He ovat täysin vakuuttuneita, että kaikki ihmiset pakotettaisiin omaksumaan tämä järjestelmä, jota he tietysti itse pitävät parhaana ja ainoana mahdollisena järjestelmänä. Kun puhumme sosialismista, oletamme, jos olemme sen puolesta, että sosialistinen järjestelmä tulee toimimaan juuri niin kuin yksilöllinen sosialisti haluaa sen toimivan. Oletamme tämän järjestelmän, tämän menetelmän, aikaansaavan tarkalleen ne vaikutukset ja tilanteet, jotka tämä yksilöllinen sosialistisen ajatuksen tukija haluaa saavuttaa.

Yksittäinen sosialisti tietysti erehtyy ja pettyy kerta toisensa jälkeen. Sosialismi ei koskaan, ei koskaan toimi niin kuin hän villeissä fantasioissaan on sen kuvitellut toimivan, ei edes silloin, jos hän on se sosialisti, joka sillä kertaa pääsee päättämään asioiden kulusta. Myös Larsilla on sosialistinen fantasia, mutta sekin on niin epäjohdonmukainen ja kestämätön, ettei se toimisi, vaikka Lars saisi täysivaltaisesti ohjailla tämän maan tai koko maailman asioita fantasiansa mukaisiksi.

Muuten, Larsin syy kieltäytyä vastaamasta yksinkertaiseen kysymykseen on toki selvä: jos vaihtoehtoiset, hyödykepohjaiset rahat olisivat sallittuja ja ihmiset saisivat valita rahansa itse, hyvin pian ihmiset alkaisivat käyttää jalometalleja kuten kultaa ja hopeaa rahoina, koska valtiolliseen rahaan ei voi luottaa. Hyödykeraha säilyttää arvonsa, valtiollinen raha menettää sitä. Erityisesti talousdemokraattinen raha menettäisi huimaa vauhtia arvoaan, kun sitä painettaisiin villisti lisää.

Vaihtoehtoinen raha syrjäyttäisi tällöin valtion rahan alta aikayksikön, mikä ei luonnollisesti ole talousdemokraateille mieleen. Vaihtoehtoisesti vaihtoehtoisten hyödykepohjaisten rahojen salliminen pakottaisi valtion pitämään oman rahansa luotettavana, mikä sekään ei olisi talousdemokraateille (tai nykyisille vallanpitäjille) mieleen, koska se veisi valtion omalta rahalta siitä saatavan poliittisen hyödyn.

Täältä tähän. Ensi kerralla jotain ihan muuta sitten.