Torstaina 4.2.2010
6:00 Herätys. Töihin pitäisi pian kampeutua. Yöunet jäivät vajaiksi. Viljo-vauvan (2kk) yölliset tohinat katkaisivat unen normaaliin tapaan pari kertaa, mutta enemmän unta söi illan tv-esiintymisestä johtuva jännitys. Pyyntö mennä A-talkiin kun tuli puoliltapäivin keskiviikkona, joskin valmiutta siihen oli tiedusteltu jo maanantaina ja tiistaina. Aiempina päivinä ohjelman toimittajat myös kyselivät taustatietoja asiasta.
7:10 Aamutoimet on hoidettu, tavarat pakattu ja Jyväskylän Liikenne on toimittanut miehen työpaikalleen. Näinhän ne työpäivät alkaa aina, paitsi pukupussi on harvemmin mukana. Vajaa pari tuntia aikaa tehdä töitä ennen yhdeksältä alkavaa koulutusta. Jännittää ilta aika kovasti, työteho varmaan hieman normaalia alhaisempi.
14:00 Joudun poistumaan mielenkiintoisesta koulutuksesta hieman etuajassa ehtiäkseni Vihreiden Rautateiden klo 14:25 lähtevään kyytiin. Tekninen koulutus lievitti jännitystä jonkin verran. Taksilla ehtii hyvin ja Matkakeskuksen Hesburgerista tarttui mukaan pari tarjouksessa ollutta juustohampurilaista välipalaksi.
14:25 Juna lähtee. Läppäri syliin ja kännykän kautta nettiyhteys Bluetoothin yli. Nettiselailu on hidasta kuin mikä ja katkoo monta kertaa, mutta ehdin ennen kännykän akun hyytymistä huomata myöhemmin illalla noloksi virheeksi päätyvän ”tiedon”.
17:24 Perillä. Tampereella piti vaihtaa InterCity2 Pendolinoon, mutta yllättäen aikataulussa pysyttiin. Valitsin aiemman junan, koska seuraavalla vuorolla aikaa junan saapumisen ja tv-studiolla olemisen määräajan väliin olisi jäänyt alle puoli tuntia, VR:n tuntien oli pelattava varman päälle. Mutta ei se mitään, joukko liberaalikavereita tuli asemalle vastaan. Kävimme syömässä (jo toisen kerran samana päivänä Hesessä, jotain rajaa…) ja keräsimme joukolla Liberaalien kannattajakortteja. Oma saaliini oli viisi korttia. Suurin pettymys oli se, että en saanut erään tv-viihdeohjelman juontajalta ”nimmaria”. Suurin yllätys puolestaan oli se, että eräs kohde olikin Ylen radiotoimittaja, joka haastatteli minua lennosta paikallisradioon Liberaalien korttikeräyksen ja liberalismin tiimoilta. Vähän yllättävää lämmittelyä A-talkia varten!
20:15 Perillä Ylen tv-tuotantotalossa. Noa antoi kyydin, joten ehdin minuutilleen sovittuun aikaan, vaikka radiohaastattelu meinasi vetää homman pitkäksi. Pikaisesti farkkuja ja puuvillapaitaa siistimmät vaatteet päälle ja sitten kahvittelemaan odotellessa omaa vuoroa maskeeraukseen. Eipä ole ennen ollut samanlaista meikkivoidemäärää kasvoilla! Ja ihan hyvä, sillä ärsyttävä ylipitkäksi venähtäneen murrosiän merkki, jättimäinen finni poskessa, saatiin lähes näkymättömäksi. Miten niitä tuleekin aina huonoimpaan mahdolliseen aikaan…
20:50 Tv-studioon. Mikrofonit paikalleen, äänitarkistus, lyhyt harjoittelu, pientä väkinäistä rupattelua.
21:05 Elämäni nopeimmin kuluneet 45 minuuttia. Ohjelman päättyessä tuntui kuin se olisi vasta päässyt alkuun. Aika loppui kesken, monta asiaa jäi sanomatta, jotkut kohdat meni hyvin, toiset huonommin. Kaiken kaikkiaan jännittävä kokemus kyllä. Palaan itse ohjelman sisältöön myöhemmin.
22:10 Sokos Hotel Pasila. Tavarat ja päällysvaatteet huoneeseen, sitten hotellin ravintolaan yömyssylle. Neljä senttiä Laphroaigia maistui mainiolle ohjelmaa seuranneita lukuisia tekstiviestejä ja sähköposteja lukiessa sekä tietenkin vaimon ja isän kanssa puhelimessa puhuessa. Roope-poika (3,5v) oli kuulemma hieman hämmentynyt nähtyään iskän telkkarissa…
23:00 Nukkuma-aika. Vihdoinkin. Iltapesulla meikkejä sai hangata naamasta saippuan kanssa. Tosin ei se uni ihan heti silmään tullut tänäkään yönä. Jälkijännitystä tai jotain.
Perjantai 05.02.2010
03:15 Herätys. Suihku piristi hetkeksi, respan sedän ystävällisesti keittämä kahvi oli myös mukava hetkellinen piriste.
04:15 Linja-auto Jyväskylään lähtee Kampista. Tien päällä ei enää nukuta, joten mietiskelen asioita. Harmittelen ExxonMobil-kommenttia, ajatellen tarkistavani sen töissä, ja suunnittelen tätä blogausta.
08:51 Linja-auto on viisi minuuttia myöhässä aikataulusta perillä. Äkkiä taksiin. Töissä olevan kurssin kolmas ja viimeinen päivä alkaa tasan yhdeksältä, kiire.
09:00 Työpaikan aulassa. Muutaman minuutin myöhästyn koulutuksesta, menee linja-auton myöhästymisen piikkiin.
14:20 Ehdin kahvitauolla tarkistaa ExxonMobil-asian Googlella. Metsäänhän se meni, joten julkaisin siitä samantien tiedon Ilmastofoorumin blogissa ja omassani.
15:30 Paikallisbussilla kotiin, vaikka joutuikin hyödyntämään hieman liukuvaa työaikaa. Vaimo ja lapset olivat samassa täydessä bussissa, kiva nähdä taas. Varsinkin Roope oli innoissaan isin näkemisestä, vaikka täydessä bussissa ei heti päästykään vierekkäin. Roope reippaana ja puheliaana poikana nauratti muita matkustajia.
Onnellinen olo!
(Tässä kirjoituksessa mainitut yritykset ja tuotteet eivät tukeneet kirjoittajaa millään tavoin. Matkat ja majoitus Ylen piikkiin.)