Category: Vaalit’08

Työ jatkuu

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 28.10.2008.)

Aivan aluksi haluan kiittää vielä kerran kaikkia äänestäjiä, tukijoita ja muita kampanjan yhteydessä kohtaamiani ihmisiä! Teimme upean kampanjan, ja vaikka se ei aivan riittänytkään tällä kertaa, kyseessä oli ilmiselvästi torjuntavoitto. Huonomminkin olisi voinut mennä.

Itse sain 57 ääntä. Lisäksi Sofia sai 32 ja Jani 30 ääntä. Yhteensä 119 ääntä Liberaaleille ei olisi omallakaan listalla riittänyt mihinkään, mutta kyllä siitä voidaan jatkaa eteenpäin. Neljän vuoden päästä on uudet kuntavaalit. Näihin vaaleihin valmistauduin (lähinnä henkisesti) reilun vuoden, seuraaviin voinee alkaa tehdä töitä jo nyt.

Seuraava tavoite on Keski-Suomen Liberaalit ry:n jäsenmäärän kasvattaminen. Esimerkiksi noin 10-20% tämänkertaisista äänestäjistämme olisi hyvä saada mukaan. Sillä määrällä voi jo paremmin järjestää tilaisuuksia ja muita tempauksia, sekä edelleen parantaa näkyvyyttä. Neljän vuoden päästä meillä on oltava Jyväskylässä oma lista ja siinä ainakin kymmenen ehdokasta, joista ainakin yksi tulee valituksi. Tule sinäkin mukaan!

Vastuun ulkoistaminen yhteiskunnalle on tuhonnut lähimmäisenrakkauden

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 23.10.2008.)

Suomalainen yhteiskunta on sairas. Sadat tuhannet, elleivät jopa miljoonat, kansalaiset kärsivät jonkin asteisesta henkisestä pahoinvoinnista tai jopa mielenterveysongelmista. Elämä kohtelee kurjasti, mikään ei onnistu, ei ole ystäviä, olo on irrallinen ja syrjäytynyt, ja niin edelleen. Ongelmat kasautuvat, kunnes pato murtuu ja paha olo tulee ulos tavalla tai toisella. Liian usein seuraa murhenäytelmä.

Syitä asialle on varmasti lukemattomia, mutta mielestäni yksi merkittävä tekijä on jätetty täysin huomiotta. Tai ei oikeastaan, vaan sitä itse asiassa tarjotaan ratkaisuna ongelmaan. Continue reading Vastuun ulkoistaminen yhteiskunnalle on tuhonnut lähimmäisenrakkauden

Äänestäminen ei kannata?

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 17.10.2008.)

Valtion (ja kuntien) kaikki toiminta perustuu aina viime kädessä valtion alueelliseen väkivaltamonopoliin. Esimerkiksi veronkanto eri muodoissaan onnistuu vain, koska valtio on ottanut oikeudekseen pakottaa ihmiset maksamaan rangaistuksen uhalla. Erilaisilla verotuloilla puolestaan maksetaan valtion menot. Koska myös väkivallalla uhkaaminen on nonaggressioperiaatteen (NAP) vastaista, libertaareille – kuten minullekin – tuottaa omantunnon tuskaa osallistua valtion toimintaan – kuten esimerkiksi politiikkaan – millään tavoin. Jopa äänestäminen on vaikeaa.

Olisikin parempi, jos kukaan ei äänestäisi. Tällöin ei valittaisi päättäjiä eikä valtio tai kunnat voisi tehdä mitään, koska kansa tuskin sallisi päätösvallan siirtyvän virkamiehille. Ihmisten olisi yht’äkkiä pakko hoitaa omat asiansa ihan itse, ilman valtion ja kuntien ohjausta ja holhousta.

Äänestys on jo kuitenkin käynnissä ja jo 270000 kansalaista on äänestänyt kuntavaaleissa. Jos kukaan ei enää äänestä, se tarkoittaa jo äänestäneiden päätökseen tyytymistä. Jos äänestäjien enemmistön päätös on millään tavoin ennakoitavissa, niin kuin se tietysti on, on äänestämättä jättäminen hiljainen ääni enemmistön kannan puolesta. Äänestämättä jättäminen tekee kaikkien äänestäneiden äänet aivan pikkuriikkisen arvokkaammiksi.

Jos siis ehdokkaana on libertaareja, jotka ajavat valtion ja kuntien ihmisten asioihin puuttumisen vähentämistä, muuttuu libertaarin päätös jättää äänestämättä (libertaaria) tueksi valtiolle ja siten periaatteessa NAP:n vastaiseksi, joskaan passiivisuus ei sinänsä ole NAP:n vastaista.

Mistä sitten tiedät oletko libertaari? Libertarismi on laaja ajatusmaailma, mutta NAP-testi (animaatio englanniksi) on yksinkertainen tapa todeta se: jos mielestäsi ei ole oikeutettua 1) aloittaa väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan tai 2) kannustaa kolmatta osapuolta (muut ihmiset tai valtio) aloittamaan väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan, niin olet libertaari. Nimenomaan väkivallan (tai sillä uhkaamisen) aloittaminen on kiellettyä: jos joku muu aloittaa väkivallan käytön, muilla on oikeus käyttää väkivaltaa kyseistä henkilöä kohtaan puolustautuakseen, puolustaakseen muita ja lopettaakseen väkivallan käytön.

Lopuksi kuriositeetti siitä, kuinka pienellä oikeutuksella nykyiset päättäjämme toimivat. Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n muodostama hallitus sai eduskuntavaaleissa 2007 taakseen 58,5% kaikista annetuista äänistä. Koska äänestysprosentti oli 67,9%, kaikista äänestäjistä vain 39,72% äänesti hallituspuolueita. Äänioikeutetuista 32,1% ei siis äänestänyt eli käytännössä useampi valitsi “ei mikään annetuista vaihtoehdoista” kuin minkään yksittäisen puolueen.

Lisäksi koska vain 77% väestöstä on äänioikeutettuja, koko väestöstä vain 30,59% osoitti viime vaaleissa tukeaan nykyisille vallanpitäjille! Toki, esimerkiksi vauvojen kohdalla äänioikeus voisi muutenkin jäädä käyttämättä ja olisi hyödytön, mutta muutoin ikäraja on keinotekoinen konstruktio. Ei ihminen maagisesti muutu jotenkin päätöskykyisemmäksi juuri sinä päivänä, kun hän täyttää 18 vuotta.

Suomi on puoliksi kommunistinen :-(

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 8.10.2008.)

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 160 vuotta Karl Marxin Kommunistisen Manifestin (wiki) julkaisemisesta. Valitettavasti se on edelleen varsin ajankohtainen asiakirja. Itse asiassa nykyisen talouskriisinkin ainekset on siihen kirjattu.

Aloitetaan kuitenkin kevyesti. Manifestin tunnetuin kohta lienee sen toisen osan lopussa oleva kymmenen kohdan kommunistinen ohjelma. Tutkitaanpas sitä hieman, ja pisteytetään nyky-yhteiskunta sen mukaan siten, että jos kohta on toteutunut, siitä tulee 10 pistettä, osittaisesta toteutumisesta 5 pistettä, muutoin nolla. Koska kohtia on kymmenen, maksimipistemäärä on tällöin 100. Täysillä pisteillä yhteiskunta olisi siis 100% kommunistinen. (Ao. kohdat Wikipediasta.) Continue reading Suomi on puoliksi kommunistinen 🙁

Pankkitörppöilyä

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 4.10.2008.)

Rapakon takaa kuului onnettomia uutisia, kun Yhdysvallat käytännössä kansallisti suuren osan koko finanssisektoristaan roskapankkilailla. Jo aiemmin sosialisoinnin kohteeksi joutui valtaosa maan asuntokannasta. Vuosi 1776 on enää muisto vain, perustuslaki vessapaperia ja Perustajien tomut pyörinevät haudoissaan. Jos joku vielä tämän jälkeen erehtyy käyttämään “Amerikkahan on liberalismin mallimaa” -olkiukkoa, niin minulta saa vastaukseksi kovin vihaisen katseen.

Samaan aikaan tällä puolen Atlanttia jotkut jo esittävät talletussuojan nostamista. Joissakin maissa se on jo tehtykin, Irlannissa työnnettiin pää syvimmälle rööriin. Julkinen talletussuoja on kerrassaan omituinen asia. Se on viime kädessä tulonsiirto köyhiltä ja alemmalta keskiluokalta ylemmälle keskiluokalle, sillä vähävaraisilla ei ole edes kahdenkymmenen viiden tuhannen euron talletuksia, saati enemmän, mutta talletussuoja maksetaan joko veroilla tai uusrahalla (rahakannan inflaatio), joita maksavat kaikki. Silti sitä perustellaan nimenomaan tavallisten ihmisten ja heikko-osaisten omaisuuden suojaamisella. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka kyseiset ryhmät itse suhtautuvat talletussuojan ylärajan nostamiseen.

Toinen, vakavampi ongelma talletussuojassa on vastuun sosialisoiminen valtiolle. Kun valtio takaa pankkitalletukset mihin tahansa rajaan asti, pankkien riskinottokynnys alenee entisestään ja pankkien talletusasiakkaat eivät itse vaadi pankeilta talletusten säilymistä. Ilman talletussuojaa pankkien oma kyky taata talletukset olisi niiden yksi kilpailukeino ja niiden riskinottokynnys olisi siten huomattavasti korkeampi. Jonkin pankin vastuuton tai muuten löysä luotonanto kantautuisi varmasti myös tallettajien korviin ja aiheuttaisi epäilemättä talletusten ainakin osittaisen siirtymisen muihin pankkeihin. Se taas johtaisi kyseisen pankin kassavarannon pienenemiseen ja pakottaisi sen irtisanomaan antamiaan luottoja.

(Mikään ei tietenkään estäisi pankkia vakuuttamasta itse talletuksia johonkin rajaan asti, mutta silloin vakuutusyhtiö todennäköisesti vaatisi pankilta vastuullista toimintaa. Lisäksi vakuutusyhtiöt saattaisivat tarjota tallettajille erilaisia talletusvakuutuksia itse kunkin omaan riskinotto- ja maksukykyynsopivasti.)

Tästä näemme, että talletussuoja suojaa nimenomaan pankkien mahdollisuutta ottaa liian suuria riskejä ja käyttäytyä vastuuttomasti. Se on mielestäni yksi keskeinen tekijä nousu- ja laskukausien kierteessä (taloussykli, business cycle) pankkien osittaiskassavarantovelvoitteen ja fiat-rahan ohella. Koska nousukaudet hyödyttävät eniten jo muutenkin hyväosaisia ja laskukaudet (lamat) sattuvat eniten juuri heikko-osaisiin ja vähävaraisiin, niin talletussuojasta muodostuu sen kannattajien väitteiden vastaisesti nimenomaan haitta heikko-osaisille ja sen hyödyt kohdistuvat hyväosaisiin ja pankkisektoriin. Kyseessä on siis puhtaasti vain tulonsiirto köyhiltä varakkaille.

Mielipidekirjoitus: Vastaus Lahtiselle

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 19.9.08.)

Edellinen Jyväskylän paikallisliikennettä koskeva mielipidekirjoitukseni kirvoitti vaihtelevan tasoista keskustelua Keskisuomalaisen kommenttiosastolle sekä yhden painetunkin vastineen. Tämän päivän Keppanassa puolestaan julkaistiin minun vastineeni tuohon Lahtisen kirjoitukseen. Tässä taltiointi omasta kirjoituksestani. Ilmeisesti vain otsikkoa on lehtiversiossa paranneltu.

Vastaus Anne-Helena Lahtiselle

Anne-Helena Lahtinen kritisoi näkemyksiäni Keskisuomalaisessa 17.9. Hän ihmetteli mistä olen saanut sen käsityksen, että paikallisliikenne toimii Jyväskylässä huonosti. Tämän toteamiseen riittää se, että pitää omat silmät auki. Muidenkin kuuloaistin käyttö auttaa, sillä sen verran paljon puhutaan paikallisliikenteen kehittämisestä, että onhan siinä kehittämisen varaa oltava.

Aikataulujen luotettavuudessa ei ongelmia ole, mutta kyllä jossain on vikaa, jos suuren bussin matkustajat mahtuisivat helposti henkilöautoonkin. Ruuhka-aikojen ulkopuolellakin päivällä ajetaan monella linjalla kolme vuoroa tunnissa, vaikka auto ei täyttyisi edes yhdellä vuorolla tunnissa. Vaikka bussissa ei olisi matkustajia, se tarvitsee kuljettajan, polttoainetta, huoltoa, yms., sekä tuottaa päästöjä. Vapaassa kilpailussa välttämättä tapahtuva turhien vuorojen karsiminen olisi siis hyväksi sekä lippujen hinnoille että ympäristölle.

Ruuhka-aikoina puolestaan ilmenee ainakin itse käyttämälläni linjalla hyvinkin usein ylitäyttöä. Tilanpuutteessa tuulilasiin nojaava matkustaja on selvä merkki liikenneturvallisuusongelmista, niin matkustajien kuin muidenkin tielläliikkujien osalta.

Mitä tulee Lahtisen käsitykseen liberalismista, markkinataloudesta ja Yhdysvalloista, niin valitettavasti täytyy olla eri mieltä. Liberalismi ei ensinnäkään todellakaan tarkoita valtion kukkaron kasvattamista, pikemminkin päinvastoin. On myös surullista jälleen kerran nähdä Yhdysvallat mainittavan liberalismin mallimaana. Sitä se saattoi olla vielä 1800-luvulla, mutta viimeisen 150 vuoden aikana Yhdysvalloissa tapahtunut ja erityisesti Bushin toimikausien aikana korostunut kehitys on ollut paljolti hyvin epäliberaalia, ehkä lähinnä joitakin Reaganin korjaustoimenpiteitä lukuunottamatta.

USA:n talous horjuu juuri siksi, että liittovaltio on jatkuvasti kasvattanut sekaantumistaan ihmisten ja markkinoiden toimintaan, puhumattakaan jo lähes imperialistisesta ulkopolitiikasta. On vaikea nähdä asiassa mitään liberaalia, vaikka markkinatalousretoriikka on puheissa säilynyt silmänlumeena. Omaa viiteryhmääni amerikkalaisessa politiikassa edustaa Ludwig von Mises -instituutti, jonka mukaan likimain kaikki USA:n nykypolitiikassa tehdään väärin. On siis varsin asiantuntematonta käyttää “Amerikan mallia” lyömäaseena allekirjoittanutta vastaan.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit
Kuntavaaliehdokas (Kok., sit.)
Jyväskylä

Jos joku blogini säännöllinen lukija sattuu löytämään puutteita ylläolevasta Yhdysvaltain taloushistorian kehitystä koskevasta tiivistelmästäni, niin kannattaa muistaa, mikä on mielipidekirjoituksen kohderyhmä. 🙂 Lisäksi tekstin pitäminen lyhyenä oli vaikeaa, varsinkin kun piti käsitellä kahta eri asiaa.

Mielipidekirjoitus: Paikallisliikenteestä

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 14.9.08.)

(Lähetetty alunperin Keskisuomalaisen yleisönosastolle 5.9.08, jossa julkaistu 15.9.08.)

Paikallisliikenteestä

Paikallisliikennekeskustelu näyttää taas virinneen näin kuntavaalien alla ja äänestäjille luvataan suunnasta jos toisestakin parempaa, monipuolisempaa ja halvempaa joukkoliikennepalvelua. Pääkaupunkitason älyttömyyksiin eli “ilmaisen” joukkoliikenteen lupaamiseen ei ole kuitenkaan kukaan tainnut täällä Jyväskylässä sortua, ainakaan vielä.

Olemme jo käytännössä nähneet miten kaupungin säätelemä ja tukema monopolimuotoinen paikallisliikenne toimii. Kyytimaksujen hinnat laukkaavat ylöspäin kovemmin kuin hinnat keskimäärin ja samalla ajetaan sekä tupaten täysiä että tyhjyyttään ammottavia vuoroja autoilla, jotka jäävät entistä useammin tien varteen. Mutta onhan niissä hienot aikataulunäytöt, jotka toimivat ainakin välillä, puhumattakaan Vapaudenkadun entistä upeammista pysäkeistä.

Kaupunkivetoinen systeemi, riippumatta siitä onko se kaupungin omistuksessa vai ei, keskittyy siihen mikä näyttää ja tuntuu hienolta. Itse palvelu on sivuseikka. Eihän sen parantamisesta enää edes voisi tehdä vaalilupauksia, mikäli se toimisi hyvin!

Minusta paikallisliikenteen muoto on yhdentekevää, siis ajetaanko sitä busseilla, lähijunilla, minibusseilla, takseilla tai näiden yhdistelmällä. Tärkeää on se, että paikallisliikenne vastaa mahdollisimman hyvin käyttäjiensä tarpeisiin eikä mihinkään muuhun, kuten vaikkapa poliitikkojen unelmiin paremmasta maailmasta.

Tämä lopputulos on saavutettavissa vain vapaiden ja kilpailtujen markkinoiden kautta, jolloin kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisee palvelutason ja hinnat. Jos tiettyjä ryhmiä, kuten opiskelijoita tai lapsia, halutaan tukea julkisista varoista, se tulee hoitaa tukena kyseisille ryhmille (esim. palvelusetelit) eikä työntämällä verovaroja suoraan yrityksille.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit
Kuntavaaliehdokas (Kok., sit.)
Jyväskylä

Sitoutumattomana Kokoomuksen listalle

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 4.9.08.)

Tämän vaaliblogin ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, etten vielä tiennyt mille listalle olen lähdössä ehdokkaaksi. Tuolloin realistisia vaihtoehtoja oli kaksi: valitsijayhdistyksen ja niiden yhteislistan muodostaminen muiden liberaalien kanssa tai Kokoomuksen listalle lähteminen sitoutumattomana, jota meille oli tarjottu pari päivää aikaisemmin.

Molempia vaihtoehtoja pohdittiin kovasti, erityisesti viime perjantaina pitämässämme kokouksessa, ja lopulta päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kuten asiasta tehty tiedotekin kertoo, minun lisäkseni sitoutumattomina Kokoomuksen listalle lähtevät Liberaaleista FM Jani Korhonen ja kasv.yo Sofia Valta.

Näillä siis mennään ja yritetään Kokoomuksen listalla olemisesta huolimatta näkyä nimenomaan Liberaaleina. Toivottavasti hyvällä vaalityöllä pääsemme onnistuneeseen lopputulokseen ja saamme yksi tai jopa kaksi valtuustopaikkaa. Siihen on nyt ainakin realistinen mahdollisuus.

Jyrkkä EI terveydenhuollon ammattilaisten tietojen julkistamiselle!

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 29.8.08.)

Hallitus aikoo ilmeisen vaivihkaa julkistaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedot Internetissä. Kyseessä on törkeä yksityisyydensuojan loukkaus! Hallitus on kuitenkin hyväksynyt lakimuutosesityksen 21.8. ja eduskunta käsittelee sen lähes ensi töikseen palattuaan kesälomalta syyskuun toisella viikolla.

Asiasta ei ole kovin kauheasti julkisesti keskusteltu. Ainoa löytämäni uutinen on useiden välineiden julkaisema STT:n juttu, esimerkiksi Ksml:n sivuilla. Kyseessä on kuitenkin Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan 335 000 suomalaisen nimet, rekisteröintinumerot, syntymäajat, ammattipätevyys sekä tiedot mahdollisista erikoisoikeuksista ja pätevyyden rajoituksista.

Viranomaisten jo nykyisin ylläpitämään, mutta toistaiseksi ei julkiseen, rekisteriin sisältyy “tiedot kaikista terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen saaneista henkilöistä.” Ilmeisesti tämä tarkoittaa myös muille aloille siirtyneiden tietojen julkistamista. Nykyisen lain (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559) mukaan nimittäin “tiedot poistetaan rekisteristä kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun terveydenhuollon oikeusturvakeskus on saanut tiedon rekisteröidyn kuolemasta.”

Nykyisin viranomaiset käyttävät rekisterin tietoja sen varmistamiseen, että alalla olevat ammatinharjoittajat omaavat riittävän pätevyyden työhönsä. Vaikka vieroksunkin kaikenlaista ihmisten rekisteröimistä valtion toimesta, tuo lienee jotenkin hyväksyttävissä. Rekisterin tietojen julkaisemisesta sen sijaan ei voi kovin merkittävää hyötyä olla, mutta kuten sanottua, se loukkaa asianomaisten yksityisyydensuojaa ja lisäksi altistaa heidät riskeille: MTV3: Hoitajat häirinnän uhreina (3.4.2005).

Eduskunnan syysistuntokausi alkaa pian, tiistaina 9.9.08. Toivottavasti tästä aiheesta saadaan siihen mennessä aikaiseksi riittävän voimakas julkinen keskustelu, jotta eduskunta ei toimi hallituksen kumileimasimena ja kaikessa hiljaisuudessa hyväksy lakimuutosta.