Demareiden vaalimainonta

SDP - Kaktus perseessä

Demareiden piirissä vastakkainasettelun aika elää voimakkaasti. Heidän vaalimainontansa punainen lanka tuntuu olevan yksilön ja yhteisön etujen asettaminen vastakkain, ja materiaaleissa puhutaan jopa punaisesta totuudesta ja sinisestä totuudesta. On punainen “Me.” ja sininen “Minä!”

Siis oikeasti, voiko enää vanhanaikaisemmin ajatella? Onhan näitä yhteiskuntia nähty, joissa yhteinen etu asetetaan joka suhteessa yksilöiden edun edelle. Siinä vaan on aina käynyt niin, että “meidän” etumme onkin oikeasti vain valtaeliitin etu, eikä kenenkään muun.

Yhteisöt muodostuvat yksilöistä, ja kun jokainen yksilö pääsee vaikuttamaan itse siihen, että hänen oma etunsa yhteisössä otetaan huomioon, eikä tarvitse sokeasti luottaa siihen, että toverit muistavat ja osaavat ottaa kaikkien yhteisen edun huomioon, niin koko yhteisö menestyy paremmin.

Kun jokaisella on oma lehmä konkreettisesti ojassa, jokainen myös panostaa asiaan tosissaan ja tuottaa ylimääräistä etua niin itselleen kuin muillekin. Kun taas demareiden mallin mukaan kenenkään ei tarvitse ottaa omasta panoksestaan ja omasta elämästään vastuuta, koska “Me pidämme ääntä puolestasi,” niin luonnollisesti tarve tehdä asioiden eteen itse jotain vähenee.

Minua pelottaa aina, kun joku muu pitää ääntä puolestani. Hän (tai he) ei kuitenkaan tiedä mitä minä oikeasti haluan ja mitä minä oikeasti tarvitsen, vaan toimii sen mukaan mitä hän itse haluaa ja mitä hän itse tarvitsee, ja ehkä vähän myös mitä luulee minun tarvitsevan. Minä itse olen paras henkilö puhumaan omasta puolestani. Sama pätee sinuun. Siksi kansanedustajana minä en ajaisi omaa asiaani, vaan ajaisin jokaiselle enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa suoraan omaan elämäänsä itse.

PS. SDP:n vaalisivuilla on mahdollisuus tehdä omia vaalijulisteita. Oheinen kerrassaan loistava juliste on netistä löytynyt jonkun minulle tuntemattoman henkilön tekemä juliste. Tuosta on hankala pistää paremmaksi. 🙂

Haatainen ei ole jäänyt Norjaan

Rakas tasa-arvoministerimme Tuula Haatainen (sd.) ei ole ilmeisesti aiemmista toiveistani huolimatta jäänyt tasa-arvotutkimusmatkalleen Norjaan, sillä jälleen kerran hän antaa kuulua itsestään samoissa vanhoissa merkeissä. Talentum/STT:

Naisia on yhä liian vähän yritysten johtotehtävissä. Tätä mieltä on tasa-arvoministeri Tuula Haatainen (sd.). Haataisen mukaan naisten mukanaolo johdossa hyödyttää yritysten taloutta.

Talousfoorumissa tiistaina puhunut Haatainen sanoi, että paine lainsäädännön käyttämiseen kasvaa, jos mitään ei tapahdu. Suomen 50 suurimmassa pörssiyhtiössä on naisten osuus hallitusten jäsenistä vain viidennes.

Finnmatkojen toimitusjohtajan Riitta Vehmaksen mukaan Suomessa ei ole pulaa pätevistä johtotason naisista. Hän arvioi, että ilman kiintiölakia naisten määrä johtotehtävissä ei juuri kasva.

Olen kirjoittanut Haataisesta sekä sukupuolikiintiöistä sen verran aikaisemmin, etten jaksa alkaa toistamaan itseäni tämän enempää. Toivottavasti Haataista ei kuitenkaan enää hallituksessa nähdä vaalien jälkeen. Eihän tuota yksinkertaisesti kestä kuunnella. Tässä linkit aiempiin kirjoituksiini aiheesta: Logiikka on pettämätön (12.7.2006), Kiintiöt saatava kaikkialle (12.7.2006) ja Kiintiökeskustelua (18.5.2006).

Miksi vapaus on parempi kuin sosialidemokratia

Jos pitää tärkeinä sellaisia arvoja kuin vapautta valita ja lähimmäisen rakastamista niin kuin itseään, niin valinta vapaan yhteiskunnan ja sosialidemokraattisen yhteiskunnan välillä on selvä. Valinnan on silloin oltava vapaa yhteiskunta.

Sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa on verrattain suuri julkinen sektori, joka tuottaa maksuttomia tai lähes maksuttomia palveluita kansalaisille. Nämä palvelut kustannetaan yhteisestä verovaroista, ja niitä on laidasta laitaan: mm. terveys-, koulutus-, kirjasto-, turvallisuus- ja sosiaalipalvelut. Verovarojen tarve on siten melkoinen ja palvelut kustannetaankin verrattain kireällä progressiivisella verotuksella. Sillä ei ole merkitystä käyttääkö yksilö julkisia palveluita vai ei, verot on silti maksettava täysimääräisenä. (Tietenkin jokainen yksilö käyttää automaattisesti esimerkiksi turvallisuuspalveluita eli nauttii puolustusvoimien takaamasta rauhasta, jne.)

Vapaassa yhteiskunnassa julkinen sektori on mahdollisimman pieni ja verovaroin kustannetaan vain välttämättömät ja kaikille yhteiset palvelut, kuten esimerkiksi turvallisuussektori, perustulo ja peruskoulutus. Periaatteessa valtaosa palveluista on yksityisen sektorin tuottamia, ja niitä käyttävät ne, jotka niitä kulloinkin tarvitsevat ja niistä maksavat.

Mikään ei kuitenkaan estä vapaassa yhteiskunnassa joukkoa yksilöitä perustamasta jonkinlaista yhteenliittymää tai kollektiivia, jolle he kukin maksavat veroja niin kuin maksaisivat valtiolle sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa. Kyseinen yhteenliittymä voi sitten näillä verovaroilla tuottaa yhteenliittymän jäsenille julkisia palveluita, jotka tosin ovat suljettuja niiltä, jotka eivät yhteenliittymään kuulu. (Tietenkin yhteenliittymä voi avata halutessaan palvelunsa myös muille, mikä olisi tosin varsin epätodennäköistä.)

Juuri tästä syystä vapaa yhteiskunta on luonnostaan parempi malli kuin sosialidemokraattinen yhteiskunta, koska siinä yksilö voi valita kuuluuko hän sosialidemokraattiseen yhteisöön vai ei, jos siis vapautta valita pidetään tärkeänä.

Lähimmäisten rakastamiseen tämä liittyy siten, että sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa ne, jotka valitsevat sosialidemokraattisen yhteisön mielellään, eivät kuitenkaan anna mahdollisesti toisinajatteleville lähimmäisilleen mahdollisuutta valintaan jäädä sosialidemokratian ulkopuolelle, eli toisin sanoen he pakottavat kaikki mukaan, aiheuttaen näin niille, jotka vapaassa yhteiskunnassa valitsisivat toisin, suoranaista haittaa. Se ei ole rakkautta.

Nyt on siis selvää, miksi vapaa yhteiskunta on luonnostaan parempi kuin sosialidemokraattinen. Mutta asiaa voidaan ajatella myös toisinpäin, miksi sosialidemokratia olisi luonnostaan huonompi kuin vapaa yhteiskunta? Vastaus siihen on erittäin selvä jatkamalla ylläolevan esimerkin ajatusketjua hieman pidemmälle. Se on myös syy sille, miksi sosialidemokraattisen yhteiskunnan kaatuminen on ennen pitkää väistämätöntä.

Lisäys 26.1.: Linkitetäänpä tähän eräs vanha (lähes tarkalleen vuosi sitten julkaistu) blogipostaus, jonka juuri muistin, koska se liittyy aiheeseen läheisesti: Oppitunti sosialidemokratiaan. Onhan se wanha, mutta ah edelleen yhtä loistava. 🙂

Vaalilain remontti

Aina silloin tällöin kuulen kritiikkiä siitä, että keskityn tässä blogissa demareista valittamiseen enkä koskaan sano heistä hyvää sanaa, saati sitten että haukkuisin välillä oikeistolaisiakin. (Terkut isille.:)) Tehdään tähän asiaan nyt ainakin pieni korjaus. Nimittäin sosialidemokraattinen oikeusministerimme Leena Luhtanen ehdottaa Hesarissa vaalilain remonttia. Ihan kuin Luhtanen olisi käynyt lukemassa vaaliteesejäni

Oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) haluaa seuraavaan hallitusohjelmaan selkeän kirjauksen vaalilainsäädännön uudistamisesta. Hän on varma, että jolleivät puolueet avoimesti sitoudu muutokseen, se ei myöskään toteudu.

Luhtasen mielestä on täysin epädemokraattista, etteivät pienet puolueet voi pienissä vaalipiireissä saada ehdokastaan läpi ilman vaaliliittoja. Vaaliliittojen kautta taas koko järjestelmä hämärtyy, kun äänestäjä ei voi tietää, mihin hänen äänensä lopulta päätyy. Usein vaaliliittokaan ei tuo pienille puolueille edustajaa eduskuntaan.

Luhtanen vaati muutosta lainsäädäntöön esitellessään tiistaina Helsingissä hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman saavutuksia kuluneella hallituskaudella. Hän myönsi, että lainsäädännön muutos ei ole helppo tehtävä. Tunnetusti etenkin suuret puolueet eivät ole olleet järin innostuneita lainsäädännön uudistamiseen.

Tässä Luhtanen on aivan oikeassa. Vaalijärjestelmä on todellakin epädemokraattinen. Esimerkiksi täällä Keski-Suomessa viime eduskuntavaaleissa viimeinen eduskuntapaikka meni Kristillisdemokraateille noin kymmenellä tuhannella äänellä. Siinä on vaikkapa valitsijayhdistyksen ehdokkaan aika hankala lähteä kampittamaan puolueita, kun viimeksi ainoana yli kymmenen tuhatta henkilökohtaista ääntä sai Keskustan Mauri Pekkarinen (12164 ääntä). Seuraavaksi sijoittunut Susanna Huovinen (sd.) ei ollut lähelläkään rajaa 8400 äänellään.

Suhteellinen vaalitapa on tietysti parempi kuin suora henkilövaali, koska se antaa jonkin verran sijaa erilaisille näkemyksille. Jos esimerkki otetaan taas Keski-Suomesta ja viime vaaleista, niin suoralla henkilövaalilla esimerkiksi Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät olisi viimeksi saaneet yhtään ehdokasta läpi. Suhteellinen vaalitapa toi kuitenkin molemmille puolueille yhden paikan ja Kokoomuksella toinenkin paikka jäi vain noin 800 äänen päähän.

Molempia mainittuja malleja parempi olisi kuitenkin siirtoäänivaali. Siinä kansalaiset voivat äänestää useampaa ehdokasta mieluisuusjärjestyksessä siten, että “käyttämättömät” äänet siirtyvät järjestyksen mukaan seuraaville. Käyttämättömillä äänillä tarkoitetaan sellaisia, jotka jäävät valituilta ehdokkailta yli läpipääsyn jälkeen tai valitsematta jääneiden ehdokkaiden kaikkia ääniä. Tällöin kansalaiset voivat äänestää kätevästi yli puoluerajojen ilman pelkoa siitä, että oma ääni menee hukkaan.

Liberaalien tavoiteohjelmassa siirtoäänivaalista kerrotaan näin:

Nykyisessä vaalijärjestelmässä puolueet tekevät ehdokkaistaan vaalilistoja. Äänestäjän äänestäessä ehdokastaan ääni menee koko listan hyödyksi.

Koska äänestäjä ei voi vaikuttaa siihen, keitä muita ehdokkaita hänen suosikkiehdokkaansa listalla on, saattaa käydä niin, että hänen äänensä auttaakin epämieluisan ehdokkaan läpimenoa. Listavaalissa myös yksittäinen suosittu ehdokas voi vetää perässään eduskuntaan erittäin epäsuosittujakin ehdokkaita samalta listalta.

STV (Single Transferable Vote) eli siirtoäänivaali on vaalijärjestelmä, jossa puolueiden sijaan äänestäjä itse valitsee, kenelle hänen äänensä todella menee. STV:ssä äänestäjä voi asettaa useamman ehdokkaan paremmuusjärjestykseen. Jos ensisijainen ehdokas ei tule valituksi, ääni lasketaan listan seuraavan ehdokkaan hyväksi. Jos tämäkään ei pääse läpi, menee ääni listan seuraavalle ja niin edelleen, kunnes joku tulee valituksi tai listalta loppuvat nimet.

Näin on mahdollista äänestää myös vähemmän tunnettuja ehdokkaita ilman pelkoa siitä, että ääni menisi hukkaan. Vastaavasti, jos ehdokas saa ääniä enemmän kuin hän tarvitsee tullakseen valituksi, ylijäämäosa siirtyy äänestäjän seuraavaksi parhaana pitämälle ehdokkaalle jne. Niinpä äänestäjän ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi asettaa ehdokkaita aidosti paremmuusjärjestykseen. Tällainen järjestelmä on jo käytössä mm. Irlannissa ja osin Australiassa.

Valitettavasti täytyy kuitenkin olla vaalitavan uudistamisen suhteen pessimisti. Elleivät pienet puolueet saa merkittävää vaalivoittoa tulevissa vaaleissa, suuret puolueet takuulla hautaavat ajatuksen ainakin seuraavaksi vaalikaudeksi omistakin riveistään tulevista rohkeista soraäänistä huolimatta. Propsit joka tapauksessa Luhtaselle asian esille nostamisesta.

Suomessa on hyvä elää ja asua – jos on varaa

Eurostatin vertailun mukaan Suomessa asuminen on EU:n kalleimmasta päästä, raportoi Hesari.

“Aletaan olla sillä rajalla, että tavallisella palkansaajalla ei ole enää varaa asua pääkaupunkiseudulla. Nyt pitäisi pohtia kysymystä ihmisten toimeentulosta”, Asuntosäätiön toimitusjohtaja Anja Mäkeläinen huomauttaa.

Tutkimuspäällikkö Pekka Pajakkala VTT:stä arvioi, että suurin syy Suomen kalleuteen on pula tonttimaasta ja ongelmat kaavoituksessa.

“Tonttien hintakehitys pitäisi saada kuriin”, Pajakkala painottaa.

Vaikka Pajakkala painottaakin tonttien hintakehitystä, tulee hän maininneeksi myös mielestäni tärkeimmän asuntojen hintojen nousuun johtaneen syyn eli ongelmat kaavoituksessa. En lähde veikkaamaan mitä Pajakkala sillä tarkoittaa, mutta ainakin se on selvää, että kaavoituksesta päättävillä kuntien valtuutetuilla sekä virkamiehillä on kaavoitusasioissa usein oma lehmä ojassa: omien asuntojen arvoa ei haluta laskea lisäämällä asuinalueiden asuntotarjontaa merkittävästi.

Jotta päättäjien asuntojen arvot säilyisivät tai jopa mielellään nousisivat, pidetään asuntorakentaminen kaavoituksella tiukasti kurissa. Arvostetuille alueille ei juuri rakenneta lisää, varsinkaan kerrostaloja, ja muutenkin uusia rakennuksia ripotellaan sinne tänne. Ainoastaan uusille asuinalueille, joilla kenenkään omistusedut eivät ole uhattuna, rakennetaan vähänkään massiivisemmin. Suomi on ehkä maailman vähiten korruptoitunut maa, mutta tämä on ehdottomasti eräänlaista piilokorruptiota, kun päättäjät hakevat omaa taloudellista etuaan poliittisilla päätöksillä muiden kustannuksella.

Ratkaisu asuntojen hintojen nousuun ei ole asuntojen eikä tonttien hinta- tai vuokrasäännöstely, mikä aiheuttaisi puolestaan lisää ongelmia ja sääntöjen systemaattista kiertämistä, kuten Helsingin hitas-asuntojen kohdalla on selvästi nähty. Sen sijaan kaavoittamista tulee vapauttaa reilusti. Oikeastaan kunnille voisi rakentamisen suhteen jättää vain ohjaus- ja valvontatyyppisiä tehtäviä, jotta alueiden yleisilmeet olisivat kutakuinkin yhteensopivia ja rakennukset luonnollisesti rakennusmääräysten mukaisia.

Minun ojassa oleva lehmäni: olemme juuri ostaneet kerrostalo-osakkeen. Mikäli asuntomme arvo kuitenkin laskisi nimenomaan kaavoittamisen vapauttamisen seurauksena, en olisi asiasta kovin pahoillani, vaikka rahanmenetys tietenkin varmasti harmittaisi.

Miksi?

Hesari kirjoittaa:

Valtion tanssitaidetoimikunta jakoi rahoituslain ulkopuolella oleville ammatillisille tanssiteattereille ja -ryhmille toiminta-avustuksia yhteensä 337 000 euroa. Suurimman avustuksen saa helsinkiläinen Nomadi, 95 000 euroa. Helsinkiläinen Riemu saa 65 000 euroa ja porilainen P.D.C eli Pori Dance Company 40 000 euroa. Avustuksia myönnettiin kaikkiaan yhdelletoista hakijalle.

Ensemble-tukea saavat Glims & Gloms Espoosta, 50 000 euroa, ja Kekäläinen & Company Helsingistä, 45 000 euroa.

Kysyn vain, että miksi? Miksi on ensiarvoisen tärkeää antaa vastikkeetonta rahaa “yhteisestä potistamme” tanssia ammatikseen harjoittaville teattereille ja ryhmille? Miksi tämäkin veroraha ei voinut mennä esimerkiksi leikkausjonojen purkuun tai miksei se voinut jäädä veronmaksajille, jotka olisivat voineet mennä rahoillaan oman valintansa mukaan tanssiteatteriin tai johonkin aivan muualle? Miksi kaikkien on maksettava vähän, jotta tanssiteatteriin haluavat pääsevät hiukan halvemmalla?

Maailman pienin poliittinen testi

Maailman pienimmän poliittisen testin tuloskaavio

Teinpä äsken taas yhden poliittisen testin netistä. Tällä kertaa kyseessä oli The Advocates for Self-Government -järjestön jo kuuluisakin World’s Smallest Political Quiz, joka sisältää vain kymmenen kysymystä. Näiden perusteella sitten jakaudutaan poliittiseen kenttään, jonka kärjet ovat libertaari, vasemmistoliberaali, konservatiivi ja “statisti” (eli suuren julkisen sektorin kannattajat). Kaikkien keskellä puolestaan ovat keskustalaiset.

Itse luonnollisesti päädyin libertaarikategoriaan. Pisteet olivat 60% henkilökohtaisista vapauksista (amerikkalaisille tärkeä, mutta meille eurooppalaisille epäolennainen henkilökorttikysymys verotti raskaasti) ja 90% taloudellisista vapauksista. Tulokset näkyvät kaaviona ohessa. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi.)

Tässä kaikki kymmenen kysymystä suomennettuna, jos joku haluaa tehdä testin, mutta ei pähkäillä kaikkien sanojen merkityksiä. Vastausvaihtoehdot ovat A: samaa mieltä, M: ehkä, D: eri mieltä. On myös huomattava, että kysymysten painotukset ovat varsin amerikkalaisia. Huom! Väärinkäsitysten poistamiseksi: En ole itse täysin samaa mieltä näiden kaikkien kysymysten kanssa, kuten yltäkin selviää!

  • Henkilökohtaiset asiat (Personal issues)
    • Valtion ei tulisi sensuroida puhetta, lehdistöä, mediaa tai Internetiä
    • Asepalveluksen tulisi olla vapaaehtoista. Yleistä asevelvollisuutta ei tulisi olla.
    • Ei pitäisi olla lakeja, jotka koskevat vapaaehtoisten aikuisten välistä seksiä.
    • Aikuisten huumeiden hallussapidon ja käytön kieltävät lait on kumottava.
    • (Pakollista) kansallista henkilökorttia ei tulisi olla.
  • Taloudelliset asiat (Economic Issues)
    • Loppu “yhtiöiden sosiaaliturvalle.” Valtion ei pidä tukea yrityksiä.
    • Valtion esteet kansainväliselle vapaalle kaupalle on purettava.
    • Ihmisten on saatava hallita omaa eläkettään; sosiaaliturva on yksityistettävä.
    • Valtion sosiaalituet on korvattava yksityisellä hyväntekeväisyydellä.
    • Veroja ja valtion menoja on leikattava 50% tai enemmän.

Ehdokkuus

Aiemmin varoittelemani ilmoitusluontoinen asia oli sitten se, että olen ryhtynyt Liberaalien eduskuntavaaliehdokkaaksi (sit.). Vaalipiirini on luonnollisesti Keski-Suomi. Olkoon taisto kova ja parh… suosituimmat ehdokkaat voittakoot!

Vaalisivut on myös olemassa, tietenkin. Sinne vain kaikki joukolla lukemaan, kommentoimaan, huutelemaan, liittymään tukijoukkoihin, ja niin edelleen. Pakollinen vaaliblogi puolestaan sisältyy tähän blogiin omana kategorianaan. Näin vaalikirjoitukset pysyvät olevaisuudessa vaalien jälkeenkin. 🙂

Veronmaksajien tukemaa laillista eläinrääkkäystä

Teurastetusta hiehosta maksetaan Lapissa kolme kertaa enemmän kuin etelässä ja selvästi enemmän kuin missään muualla maassa. Kansallista tukea saa Lapin C4-alueella 447 euroa hieholta, kun Pohjanmaalla ja Savossa tuki on 270 euroa. (YLE [via nozick])

Jos olisit eteläsuomalainen maataloustuottaja, miten toimisit ylläkuvatussa tilanteessa? Aivan oikein, kuljetat naudat etelästä Lappiin joitakin kuukausia ennen teurastusta saadaksesi jopa kolminkertaiset maataloustuet! Suoraan sanottuna sellainen lihakarjankasvattaja, joka ei rahtaa eläimiään tarvittaessa vaikka maailman ympäri ahtaissa kuljetuskonteissa parempien tukien toivossa, on joko täysin tyhmä tai sitten hän välittää eläimistään liian paljon.

Oikeassa elämässä näin tapahtuukin. YLE:n uutisen mukaan satoja nautoja kuljetetaan Lappiin juurikin parempien tukien vuoksi. Mutta Lappiin ne eivät jää, sillä viimeinen matka naudoille koittaa vasta, kun ne rahdataan Kittilästä Kuopioon teurastettavaksi. Lienee turha toivoa, että kaikki ne rahtikilometrit ajetaan uusiutuvilla energianlähteillä.

Tämä on malliesimerkki maataloustukien inherentistä huonoudesta. Miksi eri osissa maata toimivia tuottajia pitää tukea eri summilla? Jos tuotanto ei jossain kannata samalla tuella kuin muualla, niin sitten se ei siellä kannata, ja sillä selvä. Jos joku haluaa siitä huolimatta siellä karjaa kasvattaa, niin tehköön sen omalla kustannuksellaan. Tukien väärinkäytöksien mahdollisuudet nimittäin tullaan aina käyttämään hyväksi.

Samalla argumentilla voi myös ihmetellä maataloustukia ylipäätään. Mutta mitäpä suotta, onhan niistä jo jauhettu. (Kyllä, onhan tässä kohta kyynistyminen lähellä, jos siltä alkaa lukijasta vaikuttaa.)