Vaaliblogista poliittinen blogini

Muutin mieleni. En siirräkään blogaamista kokonaan takaisin tänne, vaan jätän poliittisen blogaamisen kokonaan Uuden Suomen blogiin ja täällä pasi.fiissä kirjoitan kaikista muista asioista. Koska en aio enää kopioida poliittisesta blogista tekstejä tänne, tämä blogi tulee varmasti olemaan hiukan hiljaisempi. Toisaalta, tämä voi saada uutta eloa aiheen rajauksesta. Saa nähdä.

Poliittisista näkemyksestäni kiinnostuneiden kannattaa kuitenkin suunnata tänne tai tilata ko. blogin syöte. Syöte tuolta poliittisesta blogistani tulee muuten tämän blogin sivupalkkiin, johon sen juuri lisäsin.

Vastuun ulkoistaminen yhteiskunnalle on tuhonnut lähimmäisenrakkauden

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 23.10.2008.)

Suomalainen yhteiskunta on sairas. Sadat tuhannet, elleivät jopa miljoonat, kansalaiset kärsivät jonkin asteisesta henkisestä pahoinvoinnista tai jopa mielenterveysongelmista. Elämä kohtelee kurjasti, mikään ei onnistu, ei ole ystäviä, olo on irrallinen ja syrjäytynyt, ja niin edelleen. Ongelmat kasautuvat, kunnes pato murtuu ja paha olo tulee ulos tavalla tai toisella. Liian usein seuraa murhenäytelmä.

Syitä asialle on varmasti lukemattomia, mutta mielestäni yksi merkittävä tekijä on jätetty täysin huomiotta. Tai ei oikeastaan, vaan sitä itse asiassa tarjotaan ratkaisuna ongelmaan. Continue reading Vastuun ulkoistaminen yhteiskunnalle on tuhonnut lähimmäisenrakkauden

Äänestäminen ei kannata?

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 17.10.2008.)

Valtion (ja kuntien) kaikki toiminta perustuu aina viime kädessä valtion alueelliseen väkivaltamonopoliin. Esimerkiksi veronkanto eri muodoissaan onnistuu vain, koska valtio on ottanut oikeudekseen pakottaa ihmiset maksamaan rangaistuksen uhalla. Erilaisilla verotuloilla puolestaan maksetaan valtion menot. Koska myös väkivallalla uhkaaminen on nonaggressioperiaatteen (NAP) vastaista, libertaareille – kuten minullekin – tuottaa omantunnon tuskaa osallistua valtion toimintaan – kuten esimerkiksi politiikkaan – millään tavoin. Jopa äänestäminen on vaikeaa.

Olisikin parempi, jos kukaan ei äänestäisi. Tällöin ei valittaisi päättäjiä eikä valtio tai kunnat voisi tehdä mitään, koska kansa tuskin sallisi päätösvallan siirtyvän virkamiehille. Ihmisten olisi yht’äkkiä pakko hoitaa omat asiansa ihan itse, ilman valtion ja kuntien ohjausta ja holhousta.

Äänestys on jo kuitenkin käynnissä ja jo 270000 kansalaista on äänestänyt kuntavaaleissa. Jos kukaan ei enää äänestä, se tarkoittaa jo äänestäneiden päätökseen tyytymistä. Jos äänestäjien enemmistön päätös on millään tavoin ennakoitavissa, niin kuin se tietysti on, on äänestämättä jättäminen hiljainen ääni enemmistön kannan puolesta. Äänestämättä jättäminen tekee kaikkien äänestäneiden äänet aivan pikkuriikkisen arvokkaammiksi.

Jos siis ehdokkaana on libertaareja, jotka ajavat valtion ja kuntien ihmisten asioihin puuttumisen vähentämistä, muuttuu libertaarin päätös jättää äänestämättä (libertaaria) tueksi valtiolle ja siten periaatteessa NAP:n vastaiseksi, joskaan passiivisuus ei sinänsä ole NAP:n vastaista.

Mistä sitten tiedät oletko libertaari? Libertarismi on laaja ajatusmaailma, mutta NAP-testi (animaatio englanniksi) on yksinkertainen tapa todeta se: jos mielestäsi ei ole oikeutettua 1) aloittaa väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan tai 2) kannustaa kolmatta osapuolta (muut ihmiset tai valtio) aloittamaan väkivallan käyttöä muita ihmisiä kohtaan, niin olet libertaari. Nimenomaan väkivallan (tai sillä uhkaamisen) aloittaminen on kiellettyä: jos joku muu aloittaa väkivallan käytön, muilla on oikeus käyttää väkivaltaa kyseistä henkilöä kohtaan puolustautuakseen, puolustaakseen muita ja lopettaakseen väkivallan käytön.

Lopuksi kuriositeetti siitä, kuinka pienellä oikeutuksella nykyiset päättäjämme toimivat. Keskustan, Kokoomuksen, Vihreiden ja RKP:n muodostama hallitus sai eduskuntavaaleissa 2007 taakseen 58,5% kaikista annetuista äänistä. Koska äänestysprosentti oli 67,9%, kaikista äänestäjistä vain 39,72% äänesti hallituspuolueita. Äänioikeutetuista 32,1% ei siis äänestänyt eli käytännössä useampi valitsi “ei mikään annetuista vaihtoehdoista” kuin minkään yksittäisen puolueen.

Lisäksi koska vain 77% väestöstä on äänioikeutettuja, koko väestöstä vain 30,59% osoitti viime vaaleissa tukeaan nykyisille vallanpitäjille! Toki, esimerkiksi vauvojen kohdalla äänioikeus voisi muutenkin jäädä käyttämättä ja olisi hyödytön, mutta muutoin ikäraja on keinotekoinen konstruktio. Ei ihminen maagisesti muutu jotenkin päätöskykyisemmäksi juuri sinä päivänä, kun hän täyttää 18 vuotta.

Suomi on puoliksi kommunistinen :-(

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 8.10.2008.)

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 160 vuotta Karl Marxin Kommunistisen Manifestin (wiki) julkaisemisesta. Valitettavasti se on edelleen varsin ajankohtainen asiakirja. Itse asiassa nykyisen talouskriisinkin ainekset on siihen kirjattu.

Aloitetaan kuitenkin kevyesti. Manifestin tunnetuin kohta lienee sen toisen osan lopussa oleva kymmenen kohdan kommunistinen ohjelma. Tutkitaanpas sitä hieman, ja pisteytetään nyky-yhteiskunta sen mukaan siten, että jos kohta on toteutunut, siitä tulee 10 pistettä, osittaisesta toteutumisesta 5 pistettä, muutoin nolla. Koska kohtia on kymmenen, maksimipistemäärä on tällöin 100. Täysillä pisteillä yhteiskunta olisi siis 100% kommunistinen. (Ao. kohdat Wikipediasta.) Continue reading Suomi on puoliksi kommunistinen 🙁

Pankkitörppöilyä

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 4.10.2008.)

Rapakon takaa kuului onnettomia uutisia, kun Yhdysvallat käytännössä kansallisti suuren osan koko finanssisektoristaan roskapankkilailla. Jo aiemmin sosialisoinnin kohteeksi joutui valtaosa maan asuntokannasta. Vuosi 1776 on enää muisto vain, perustuslaki vessapaperia ja Perustajien tomut pyörinevät haudoissaan. Jos joku vielä tämän jälkeen erehtyy käyttämään “Amerikkahan on liberalismin mallimaa” -olkiukkoa, niin minulta saa vastaukseksi kovin vihaisen katseen.

Samaan aikaan tällä puolen Atlanttia jotkut jo esittävät talletussuojan nostamista. Joissakin maissa se on jo tehtykin, Irlannissa työnnettiin pää syvimmälle rööriin. Julkinen talletussuoja on kerrassaan omituinen asia. Se on viime kädessä tulonsiirto köyhiltä ja alemmalta keskiluokalta ylemmälle keskiluokalle, sillä vähävaraisilla ei ole edes kahdenkymmenen viiden tuhannen euron talletuksia, saati enemmän, mutta talletussuoja maksetaan joko veroilla tai uusrahalla (rahakannan inflaatio), joita maksavat kaikki. Silti sitä perustellaan nimenomaan tavallisten ihmisten ja heikko-osaisten omaisuuden suojaamisella. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka kyseiset ryhmät itse suhtautuvat talletussuojan ylärajan nostamiseen.

Toinen, vakavampi ongelma talletussuojassa on vastuun sosialisoiminen valtiolle. Kun valtio takaa pankkitalletukset mihin tahansa rajaan asti, pankkien riskinottokynnys alenee entisestään ja pankkien talletusasiakkaat eivät itse vaadi pankeilta talletusten säilymistä. Ilman talletussuojaa pankkien oma kyky taata talletukset olisi niiden yksi kilpailukeino ja niiden riskinottokynnys olisi siten huomattavasti korkeampi. Jonkin pankin vastuuton tai muuten löysä luotonanto kantautuisi varmasti myös tallettajien korviin ja aiheuttaisi epäilemättä talletusten ainakin osittaisen siirtymisen muihin pankkeihin. Se taas johtaisi kyseisen pankin kassavarannon pienenemiseen ja pakottaisi sen irtisanomaan antamiaan luottoja.

(Mikään ei tietenkään estäisi pankkia vakuuttamasta itse talletuksia johonkin rajaan asti, mutta silloin vakuutusyhtiö todennäköisesti vaatisi pankilta vastuullista toimintaa. Lisäksi vakuutusyhtiöt saattaisivat tarjota tallettajille erilaisia talletusvakuutuksia itse kunkin omaan riskinotto- ja maksukykyynsopivasti.)

Tästä näemme, että talletussuoja suojaa nimenomaan pankkien mahdollisuutta ottaa liian suuria riskejä ja käyttäytyä vastuuttomasti. Se on mielestäni yksi keskeinen tekijä nousu- ja laskukausien kierteessä (taloussykli, business cycle) pankkien osittaiskassavarantovelvoitteen ja fiat-rahan ohella. Koska nousukaudet hyödyttävät eniten jo muutenkin hyväosaisia ja laskukaudet (lamat) sattuvat eniten juuri heikko-osaisiin ja vähävaraisiin, niin talletussuojasta muodostuu sen kannattajien väitteiden vastaisesti nimenomaan haitta heikko-osaisille ja sen hyödyt kohdistuvat hyväosaisiin ja pankkisektoriin. Kyseessä on siis puhtaasti vain tulonsiirto köyhiltä varakkaille.

Jyrkkä EI terveydenhuollon ammattilaisten tietojen julkistamiselle!

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 29.8.08.)

Hallitus aikoo ilmeisen vaivihkaa julkistaa terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedot Internetissä. Kyseessä on törkeä yksityisyydensuojan loukkaus! Hallitus on kuitenkin hyväksynyt lakimuutosesityksen 21.8. ja eduskunta käsittelee sen lähes ensi töikseen palattuaan kesälomalta syyskuun toisella viikolla.

Asiasta ei ole kovin kauheasti julkisesti keskusteltu. Ainoa löytämäni uutinen on useiden välineiden julkaisema STT:n juttu, esimerkiksi Ksml:n sivuilla. Kyseessä on kuitenkin Sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteen mukaan 335 000 suomalaisen nimet, rekisteröintinumerot, syntymäajat, ammattipätevyys sekä tiedot mahdollisista erikoisoikeuksista ja pätevyyden rajoituksista.

Viranomaisten jo nykyisin ylläpitämään, mutta toistaiseksi ei julkiseen, rekisteriin sisältyy “tiedot kaikista terveydenhuollon ammatillisen koulutuksen saaneista henkilöistä.” Ilmeisesti tämä tarkoittaa myös muille aloille siirtyneiden tietojen julkistamista. Nykyisen lain (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559) mukaan nimittäin “tiedot poistetaan rekisteristä kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun terveydenhuollon oikeusturvakeskus on saanut tiedon rekisteröidyn kuolemasta.”

Nykyisin viranomaiset käyttävät rekisterin tietoja sen varmistamiseen, että alalla olevat ammatinharjoittajat omaavat riittävän pätevyyden työhönsä. Vaikka vieroksunkin kaikenlaista ihmisten rekisteröimistä valtion toimesta, tuo lienee jotenkin hyväksyttävissä. Rekisterin tietojen julkaisemisesta sen sijaan ei voi kovin merkittävää hyötyä olla, mutta kuten sanottua, se loukkaa asianomaisten yksityisyydensuojaa ja lisäksi altistaa heidät riskeille: MTV3: Hoitajat häirinnän uhreina (3.4.2005).

Eduskunnan syysistuntokausi alkaa pian, tiistaina 9.9.08. Toivottavasti tästä aiheesta saadaan siihen mennessä aikaiseksi riittävän voimakas julkinen keskustelu, jotta eduskunta ei toimi hallituksen kumileimasimena ja kaikessa hiljaisuudessa hyväksy lakimuutosta.

Äänioikeus nuorillekin?

(Ao. kirjoitus julkaistu alunperin vaaliblogissa aiemmin tänään.)

Äänioikeusikärajan alentaminen 16 ikävuoteen on ilmeisesti nousemassa yhdeksi kunnallisvaaliaiheeksi, vaikka käsillä olevissa vaaleissa valitut eivät siihen millään tavoin voikaan vaikuttaa. Hyvän puheenvuoron omalla tahollaan tässä vaaliblogipalvelussa aiheesta käytti Teemu Lahtinen (PS) ja asiaa kommentoivat ainakin myös Kasvi (vihr.) ja Aaltonen (vihr.).

En ala toistamaan Lahtisen hyviä perusteluita äänioikeusikärajan alentamiselle, tyydyn vain toteamaan, että muutos on kannatettava. Sen sijaan kritisoin erästä yleisesti käytettyä perustelua ikärajan alentamiselle.

Itse asiassa koko ideahan lienee virinnyt siitä, että nuoret, siis jo nykyisin äänioikeutetut nuoret aikuiset, äänestävät poliittisten päättäjien mielestä liian vähän. Ikärajan laskua on ehdotettu keinoksi, jolla nuoret tottuvat äänestämään enemmän, kun saavat äänioikeuden nuorempina. Tähän en voi millään yhtyä.

Continue reading Äänioikeus nuorillekin?

Vaalipelin avaus

Avasin tänään vaaliblogin UusiSuomi.fi:n vaaliblogipalveluun. Uskoisin sitä kautta löytyvän näkyvyyttä, jota täältä omasta blogista on hankala tavoittaa. Sieltä löytyvät myös alustavat vaaliteemani. Kopioin vaaliblogitekstini myös tänne, jotta ne säilyvät tallessa myös vaalien jälkeenkin. Alla onkin siis jo ensimmäinen vaaliblogaukseni.

Asuntojen hintakehityksestä ja kaavoittamisesta.

Taas on kovasti julkisuudessa päivitelty asuntojen hintakehitystä mm. Aamulehden ja Helsingin Sanomien juttujen innoittamina. Esimerkiksi Osmo Soininvaara on toisaalla tässä vaaliblogipalvelussa “täysin vakuuttunut, että isojenkin asuntojen kohdalla markkinahinta ylittää reippaasti rakentamiskustannukset.” Näin varmasti on, mutta Soininvaara onnistuu jotenkin syyllistämään rakennusyhtiöitä tilanteesta, ne kun muka keinottelevat pitääkseen hintatason ylhäällä. Toki yritykset pyrkivät pitämään katteensa mahdollisimman korkeina, mutta asuntojen hintojen nousuun ne eivät ole syyllisiä. Oikeat syypäät istuvat nimittäin kuntien valtuustoissa.

Continue reading Vaalipelin avaus

Lisää inflaatiosta ja hinnoista

Taannoinen mielipidekirjoitukseni poiki melko hedelmättömän, mutta vilkkaan keskustelun Keskisuomalaisen keskustelupalstalla. (Tosin täytyy sanoa, että aloin keskustelun myötä käsittää, mitä tuntemuksia Octavius tarkoitti äskettäin kokeneensa.) Yksi monista panoksistani tuohon keskusteluun oli eilinen pitkä kommentti, jonka toisinnan muokattuna tähän, koska siitä tuli ihan kelvollinen. Olkaatten hyvät. Myös Lasse Pitkäniemen artikkeli aiheesta on lukemisen arvoinen.

Inflaatio, raha ja verot

Veronkevennykset eivät lisää rahan määrää, koska kyse on ainoastaan siitä, että julkinen sektori antaa kansalaisten pitää hiukan enemmän omia rahojaan itsellään. Verot menevät valtiolle ja kunnille eivätkä poistu kansantaloudesta.

Kaikkialla inflaatiosta kärsivät käytännössä eniten köyhät, niin Zimbabwessa kuin täälläkin. Zimbabwen räikeässä hyperinflaatiossa se vain korostuu, mutta samanlaista se inflaatio on ilman hyper-etuliitettäkin, pienempää vain. Lainaan seuraavassa esimerkkiä Henry Hazlittin mainiosta Economics in One Lesson -teoksesta. (Esimerkki on hyvin yksinkertaistettu eikä ota esimerkiksi mitään EU-näkökulmia huomioon. Mainittu valtio on kuvitteellinen. Lisäksi vedän tämän ulkomuistista, joten Hazlittia ei pidä syyttää, jos muistin väärin. :-))

Olkoon kansantaloudessa neljä ryhmää, A, B, C ja D. Jokaisella on oma tulotasonsa, mutta merkitään jokaisen tulotasoa alkutilanteessa indeksiluvulla sata. Sitten valtio aloittaa vaikkapa suuren rakennusprojektin, jota se ei jostain syystä halua rahoittaa normaalisti lainalla tai verotuloilla, vaan päättääkin keskuspankin kautta painaa lisää kansallista paperivaluuttaa, jolla maksaa rakennusprojektin. Continue reading Lisää inflaatiosta ja hinnoista

Mielipidekirjoitus: Inflaatiosta

Ao. kirjoitus lähetetty Keskisuomalaiseen 7.7.08 ja julkaistu ko. lehdessä 8.7.08 otsikolla “Inflaation määritelmä,” muuten muokkaamattomana. Lisäsin Ksml:n sivulle myös tarkennuksia kommenttina.

Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 2.7.08 pohdittiin inflaation syitä ja seurauksia. Kirjoitus toisti erittäin yleisen virheen rinnastaen inflaation ja hintojen nousun toisiinsa, minkä vuoksi myös päätelmät menivät pieleen.

Vaikkakin arkikielessä inflaatiolla tarkoitetaan lähes aina hintojen nousua, klassisessa taloustieteessä se tarkoittaa rahan määrän kasvua. Hintojen nousu puolestaan on välttämätön seuraus inflaatiosta, mikä osaltaan selittää termien sekoittumisen. Continue reading Mielipidekirjoitus: Inflaatiosta