(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 19.9.08.)
Edellinen Jyväskylän paikallisliikennettä koskeva mielipidekirjoitukseni kirvoitti vaihtelevan tasoista keskustelua Keskisuomalaisen kommenttiosastolle sekä yhden painetunkin vastineen. Tämän päivän Keppanassa puolestaan julkaistiin minun vastineeni tuohon Lahtisen kirjoitukseen. Tässä taltiointi omasta kirjoituksestani. Ilmeisesti vain otsikkoa on lehtiversiossa paranneltu.
Vastaus Anne-Helena Lahtiselle
Anne-Helena Lahtinen kritisoi näkemyksiäni Keskisuomalaisessa 17.9. Hän ihmetteli mistä olen saanut sen käsityksen, että paikallisliikenne toimii Jyväskylässä huonosti. Tämän toteamiseen riittää se, että pitää omat silmät auki. Muidenkin kuuloaistin käyttö auttaa, sillä sen verran paljon puhutaan paikallisliikenteen kehittämisestä, että onhan siinä kehittämisen varaa oltava.
Aikataulujen luotettavuudessa ei ongelmia ole, mutta kyllä jossain on vikaa, jos suuren bussin matkustajat mahtuisivat helposti henkilöautoonkin. Ruuhka-aikojen ulkopuolellakin päivällä ajetaan monella linjalla kolme vuoroa tunnissa, vaikka auto ei täyttyisi edes yhdellä vuorolla tunnissa. Vaikka bussissa ei olisi matkustajia, se tarvitsee kuljettajan, polttoainetta, huoltoa, yms., sekä tuottaa päästöjä. Vapaassa kilpailussa välttämättä tapahtuva turhien vuorojen karsiminen olisi siis hyväksi sekä lippujen hinnoille että ympäristölle.
Ruuhka-aikoina puolestaan ilmenee ainakin itse käyttämälläni linjalla hyvinkin usein ylitäyttöä. Tilanpuutteessa tuulilasiin nojaava matkustaja on selvä merkki liikenneturvallisuusongelmista, niin matkustajien kuin muidenkin tielläliikkujien osalta.
Mitä tulee Lahtisen käsitykseen liberalismista, markkinataloudesta ja Yhdysvalloista, niin valitettavasti täytyy olla eri mieltä. Liberalismi ei ensinnäkään todellakaan tarkoita valtion kukkaron kasvattamista, pikemminkin päinvastoin. On myös surullista jälleen kerran nähdä Yhdysvallat mainittavan liberalismin mallimaana. Sitä se saattoi olla vielä 1800-luvulla, mutta viimeisen 150 vuoden aikana Yhdysvalloissa tapahtunut ja erityisesti Bushin toimikausien aikana korostunut kehitys on ollut paljolti hyvin epäliberaalia, ehkä lähinnä joitakin Reaganin korjaustoimenpiteitä lukuunottamatta.
USA:n talous horjuu juuri siksi, että liittovaltio on jatkuvasti kasvattanut sekaantumistaan ihmisten ja markkinoiden toimintaan, puhumattakaan jo lähes imperialistisesta ulkopolitiikasta. On vaikea nähdä asiassa mitään liberaalia, vaikka markkinatalousretoriikka on puheissa säilynyt silmänlumeena. Omaa viiteryhmääni amerikkalaisessa politiikassa edustaa Ludwig von Mises -instituutti, jonka mukaan likimain kaikki USA:n nykypolitiikassa tehdään väärin. On siis varsin asiantuntematonta käyttää “Amerikan mallia” lyömäaseena allekirjoittanutta vastaan.
Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit
Kuntavaaliehdokas (Kok., sit.)
Jyväskylä
Jos joku blogini säännöllinen lukija sattuu löytämään puutteita ylläolevasta Yhdysvaltain taloushistorian kehitystä koskevasta tiivistelmästäni, niin kannattaa muistaa, mikä on mielipidekirjoituksen kohderyhmä. 🙂 Lisäksi tekstin pitäminen lyhyenä oli vaikeaa, varsinkin kun piti käsitellä kahta eri asiaa.