Category: markkinatalous

Miksi Kompensäätiö on hyvä asia

Antero Vartian ilmastonmuutoksen torjuntaan perustama Kompensäätiö sr on puhuttanut paitsi mediassa, myös ilmastoskeptisissä piireissä. Skeptikoiden keskuudessa hanke on kohdannut yllättävän paljon vastustusta, vaikka ajatus on mitä kannatettavin.

Mikäli mediassa kerrotut tiedot pitävät paikkansa ja Kompensäätiön toteuttama kasvihuonekaasupäästöjen kompensaatio on täysin vapaaehtoista, niin mitään järjellistä syytä vastustaa tällaista hanketta ei voi olla olemassa. Päinvastoin, koko ilmastopolitiikka ja oikeastaan kaikki muukin politiikka pitäisi hoitaa juuri näin: ne maksavat, jotka pitävät asiaa tärkeänä. Muut pitävät sitten muita asioita tärkeinä, ja maksavat niistä.

Kirjoitin oikeastaan tästä täysin samasta aiheesta kauan sitten kirjoituksen otsikolla Vapaamatkustajuuden epäongelma. 

Pitkähkön mutta suositeltavan kirjoituksen pointti oli, että kaikin puolin parhaaseen lopputulokseen sekä yksittäisten asioiden että kokonaisuuden kannalta päästään siten, että jokainen keskittyy ratkaisemaan yhdessä muiden kanssa tai omillaan niitä yhteiskunnan epäkohtia, jotka itse kokee tärkeimmiksi, sen sijaan, että valtion poliittisen prosessin ja byrokraattisen koneiston kautta pakotettaisiin kaikki osallistumaan kaikkien epäkohtien tai joidenkin epäkohdiksi kokemien asioiden ratkaisemiseen.

Kirjoituksessani käytin esimerkkeinä maanpuolustusta ja ympäristönsuojelua. Ilmastoskeptikkona (ja viitaten muuhun viime päivien uutisointiin, vapaata maahanmuuttoa kannattavana, mutta liiallista julkista sosiaaliturvaa vastustavana sellaisena) olen vain tyytyväinen, että Antero Vartia on ryhtynyt ratkomaan kokemaansta ilmastoepäkohtaa anarkokapitalistisesti vapaan markkinatalouden keinoin vanhan ehdotukseni mukaisesti. 

Mielestäni päästötariffit, tuulimyllyjen tuet, ilmastoperusteiset osuudet sähkö- ja polttoaineveroissa voisi lakkauttaa, ja jättää koko homman Kompensäätiön ja muiden vastaavien vapaaehtoisten hankkeiden varaan. Jos ongelma on todellinen ja tarpeeksi merkittäväksi koettu, niin se varmasti ratkaistaan parhaiten juuri näin, eikä pakottamalla kaikkia mukaan hillittömään poliittis-byrokraattiseen hankkeeseen, jota kaikki osapuolet vieläpä lobbaavat tukemaan omia näkökulmiaan, hukuttaen varsinaisen asian.

Pienenä kauneusvirheenä Kompensäätiössä ehkä näkisin hankkeen voittoatavoittelemattomuuden - mikseipä yhteiskunnan koettujen epäkohtien ratkaisemisella voisi tehdä myös bisnestä? Mutta kuten todettua, tämä on vain kosmeettinen asia.

Ihmissuhteet – Viimeinen Vapaa Markkina

Mietin viikonloppuna kirjoittavani joskus siitä, mitä kaikkea valtio nykyisin sääntelee, rajoittaa, kieltää ja verottaa. Aikani pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että on paaaaaljon helpompi listata asioita, joihin valtio ei millään tavalla puutu. Se on nimittäin erittäin lyhyt lista, koska siihen löytyy vain yksi asia, ja jopa sekin vain varauksin.

Oli vaikkapa seksuaalisesta markkina-arvoteoriasta mitä mieltä tahansa, niin ihmis- ja parisuhteet ovat viimeinen vapaa markkina, sillä ystävyys- ja kaverisuhteiden sekä parisuhteiden muodostus on ainoa asia, johon valtio ei puutu tai sekaannu.

Kaikenlaisia ihmissuhteita voi pyrkiä muodostamaan periaatteessa kenen kanssa tahansa ja jokainen on vapaa valitsemaan, kenen pyrkimyksiin vastaa myönteisesti ja kenen ei. Ihmissuhteet ovat kaikkien osapuolien kannalta vapaaehtoisia. Valtio ei niihin pakota ketään eikä myöskään estä ketään sellaisiin ryhtymästä.

Mutta varsinkin parisuhteissa sääntely toki astuu kuvaan varsin pian. Avioliitot ja rekisteröidyt parisuhteet ovat tietysti lailla säädettyjä, ja niiden solmimisella on muitakin sääntelyseuraamuksia. Lisäksi myös avoliiton sääntely on joidenkin poliitikkojen asialistalla, joskin myös sillä on jo nykyisin vaikutuksia muunmuassa sosiaalitukiin. Näistä johtuen parisuhteiden vapaat markkinat rajoittuvat niiden muodostamiseen.

On hyvä juttu, että saamme sentään valita kumppanimme ja ystävämme, vaikka kaikkiin muihin elämän osa-alueisiin valtio sekaantuu enemmän tai vähemmän. On varsin mahdollista, että kaikissa maissa tilanne ei ole tältäkään osin yhtä onnellisesti kuin täällä, vaikka viralliset kastijärjestelmät ja muut vastaavat taitavatkin olla kaikissa maissa lakkautettuja. Silti hälytyskellojen pitäisi soida viimeistään tuon "saamme" -sanan kohdalla.

Se, että saamme tehdä jotakin vapaasti, viittaa siihen, että valtio/hallitsija on suuressa armossaan moisen toiminnan meille sallinut. Aivan kuin valtiolla tai hallitsijalla olisi oikeus tai valta se meiltä edes kieltää! Ihmissuhteiden kohdalla asia onkin jokaiselle päivänselvä, paitsi ehkä niille, jotka vaativat lakisääteisiä oikeuksia ihmissuhteisiin vaikkapa alemman tason miehille tai naisille eli sääntelyä ihmissuhdemarkkinoille.

Jokainen kuitenkin ymmärtää, että kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisten ihmissuhteisiin eikä sitä oikeutta ole myöskään valtiolla. Ajatuskin on absurdi. Samoin kaikki ymmärtävät, että kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisten henkilöön, omaisuuteen, elinkeinoon tai muuhun yksityisasiaan. Silti useimmat eivät pidä mitenkään omituisena ajatusta, että valtiolla jostain kumman syystä sitten onkin valta puuttua toisten henkilöön, omaisuuteen, elinkeinoon ja moneen, moneen muuhun asiaan.

Se, jos mikä, on minusta varsin omituista.

Siksi onkin erityisen päräyttävää, kun kutakuinkin kaikista maailman ongelmista syytetään vapaita markkinoita, koska sellaisia ei ole missään. Paitsi niissä parisuhteissa tietenkin. Eiväthän parisuhteetkaan ole ongelmattomia eivätkä kaikki niistä kestä niin kauan kuin osapuolet alunperin aikoivat, joten pitäisikö niitäkin sitten oikeasti säädellä? Voisiko joku valtion virkamies löytää kaikille sopivat kumppanit ja ystävät, jotta ihmissuhteiden ongelmilta säästyttäisiin?

Ei tietenkään. Ihmis- ja parisuhteiden ongelmathan räjähtäisivät käsiin, jos ne suhteet annettaisiin ylhäältä eivätkä ihmiset olisivat niissä mukana vapaaehtoisesti. Eivät ihmiset silloin sitoutuisi niihin eivätkä kantaisi niistä vastuutakaan ja pelkästään se tuhoaisi useimmat suhteet hyvin varhain. Täysin sama pätee kaikkeen, mitä valtio sääntelee. Sääntely rapauttaa sitoutumisen ja vastuun suoraan suhteessa määräänsä. Muun muassa - sääntelyllä on toki muitakin haittoja - siksi säännellyt markkinat eivät toimi.

Haaste lukijoille: Nimeä ja perustele jokin asia, jota valtio ei mielestäsi sääntele jollain tavoin. Voi olla, etten ole vain miettinyt asiaa tarpeeksi, kun en ihmissuhteiden lisäksi muuta keksinyt. Lähetä ehdotuksesi kommentteihin, niin katsotaan, pääsenkö myöntämään erehtyneeni. :)

Spekulaattoreiden puolustus

Netissä kiertää huumorimielessä kuvakaappaus Arvopaperin keskustelupalstalta, jossa nimimerkki pörssipeluri kertoo varastoineensa käyttämättömään saunaansa jo kolme tonnia (3.000kg) sokeria ja aikoo varastoida yhteensä ainakin kymmenen tonnia samaa tavaraa. Vaikka nimimerkki hamstraa sokeria varautuakseen talouden kunnolliseen -- ja ihan mahdolliseen -- romahtamiseen, niin häneen tunnutaan suhtautuvan vähintäänkin lievästi huvittuneesti. Naureskelijat unohtavat, että kyseessä on spekulaattori, joka saattaa olla tekemässä lähiseutunsa asukkaille merkittävää palvelusta.

Nimimerkki myöntää avoimesti aikovansa tehdä sokerivuorellaan räävittömät voitot siinä tapauksessa, että talous romahtaa ja sokerista tulee pulaa. Nimimerkki ei mainitse sitä, että jos myös rahajärjestelmä romahtaa, sokeri on mitä erinomaisin kandidaatti vaihdon välineeksi vaihdantataloudessa, jolloin hänen voittonsa olisivat vielä räävittömämmät.

Spekulaattoreita halveksutaan yleisesti siitä, että he tekevät räävittömiä voittoja rahastamalla hädällä ja niukkuudella. Totuus on kuitenkin se, että ne huikeat voitot ovat mahdollisia vain siksi, että spekuloimalla ja nimenomaan siinä onnistuessaan nämä henkilöt tekevät muille ihmisille palveluksen! Jos pörssipeluri ei varastoisi sokeria ja Suuri Rommaus tulisi, hänen lähiseudullaan sokerista tulisi vielä suurempi pula, kun sitä ei saisi mistään. Hänen hamstraamisensa mahdollistaa sen, että varastoituna on 10.000 ylimääräistä kilon pakettia sokeria, jos pulatilanne sattuisikin tulemaan.

Spekulaattori voi toki myös aina epäonnistua. Jos talous ei romahdakaan, niin sitten pörssipelurillamme on kymmenen tonnia sokeria saunassaan ja muissa varastotiloissaan sekä lähemmäs kymmenen tuhatta euroa vähemmän rahaa, eikä hän todennäköisesti saa myytyä sokeriaan pois täyteen hintaan. Hän siis ottaa riskin.

Jos romahdus tapahtuu, spekulaattori hyödyttää sekä itseään että satoja tai tuhansia muita ihmisiä hamstrauksellaan. Jos sitä ei tapahdu, hän kantaa itse riskinottonsa seuraukset. Ja hänelle vielä nauretaan?!

Pörssipeluri on toki pieni tekijä eivätkä hänen toimensa vaikuta sokerin nykyhintaan käytännössä mitenkään. Raaka-aine- ja johdannaismarkkinoilla toimivat ammattispekulaattorit kuitenkin pelaavat sellaisilla summilla, että ne vaikuttavat hintoihin jo spekulaatiovaiheessa. Kuitenkin he tekevät ihan samaa asiaa kuin nimimerkkikin eli ottavat riskejä ja niin tehdessään joko hyödyttävät itseään ja muita tai kärsivät riskinottonsa seuraukset, riippuen spekulaation onnistumisesta.

Jos ammattispekulaattorit esimerkiksi ostavat läjäpäin viljaa (tai viljafutuureja) hyvänä satovuonna, jolloin viljat ovat halpoja, he tulevat lisänneeksi viljan kysyntää ja siten saavat aikaan viljan hinnan nousua. Heidän tarkoituksensa on tietenkin tehdä räävittömät voitot jonain toisena vuonna, jolloin sato on heikompi ja viljaa on vähemmän markkinoilla.

Viljan säilyvyys on rajallinen, joten heillä on joitakin vuosia aikaa odottaa kovempaa hintaa. Jos huono vuosi tai jopa katovuosi tulee, spekulaattorit dumppaavat viljansa markkinoille ja paikkaavat siten tarjonnan vajetta. Tällöin markkinahinta laskee. Jos hyvät vuodet jatkuvat, spekulaattorit pyrkivät myymään vanhat viljansa vähitellen markkinoille ja korvaamaan ne varastoissaan tuoreemmalla tavaralla. Tällöin markkinahinta ei juuri muutu.

Käytännössä spekulaattorit saavat siis aikaan kausittaisen yli- ja alituotannon erojen tasaantumista ja niistä johtuvien hintaheilahtelujen tasaantumista. Ilman spekulaattoreiden riskinottoa esimerkiksi ruoan hintavaihtelut olisivat suurempia ja erilaisten ruokatuotteiden saatavuudessa olisi suurempaa vuosittaista vaihtelua. He tekevät kaikille palveluksen ja saavat vielä vasemmiston halveksunnan siitä hyvästä päälleen. Reilu meininki.

Tottakai he tekevät siinä sivussa räävittömät voitot, mutta se on paitsi heidän palkkansa riskinotosta, myös se syy, miksi se moiseen hommaan ryhtyvät. Jos spekulaattoreiden voittoihin puututaan, jossain vaiheessa toiminta muuttuu kannattamattomaksi ja spekulointi loppuu -- ja siitä kärsimme me kaikki.