Category: Life

Itse rumuus

Jos sivusto näyttää mielestäsi rumalta, ja jotkin saittini osat jopa toimimattomilta, niin siihen on hyvä syy. Kyllästyin nimittäin edelliseen palveluntarjoajaani ja siirsin sivustoni Sigmatic Oy:n palvelimelle. Samalla päivitin uusimpaan WordPressiin ja uusimpaan SandBox-leiskaan, jonka ajattelin muokata mieleisekseni. Kyseinen muokkaus on vain vielä kesken. 🙂

Siirto on muutenkin vielä hieman vaiheessa, joidenkin tietokantojen salasanat muuttuivat, PHP:n versio muuttui, jne., ja kaikkia näitä muutoksia en ole vielä ehtinyt huomioida. Tällä hetkellä käytettävissä oleva energia suuntautuu erääseen projektiin, joka toimi laukaisimena palveluntarjoajan vaihdolle. Edellinen sellainen nimittäin oli mukamas “tietoturvasyistä” blokannut erään tarvitsemani ominaisuuden, mutta ei kahdesta pyynnöstä huolimatta osannut kertoa kyseisiä tietoturvasyitä. Kalliimmassa palvelupaketissa kyseistä estoa ei kuitenkaan olisi ollut…

Kirjallisuutta

Tänään täytyi käydä tullissa, sillä kirjatilauksen kokonaissumma, postituskulut mukaanlukien, olivat 194,60$. Paketti piti avata ja sisältö esittää. Lopuksi virkailijat laskivat veroja ja tulleja lähemmäs kymmenen minuutin ajan, kunnes totesivat, ettei tästä nyt tarvitsekaan mitään maksaa… Olisin voinut kyllä sen heille kertoa itsekin, jos olisivat kysyneet. 🙂

Tässä osa paketin sisällöstä…

eol.jpg

[via Mises Store]

Autokuumeen uhri

Hemmettiläinen, meinasin jo kirjoittaa blogiin kuinka onnistuin vastustamaan autokuumetta, mutta en sitten onnistunutkaan. Liekö viime viikolla kesälomalla kärsitty kesäflunssa heikentänyt vastustuskykyäni… No, nyt on kuusi vuotta edellistä uudempi auto, näin sitä pelastetaan ympäristöä. 🙂

Onnea on…

…Olla oman lapsen kanssa ulkoilemassa. Isä ja poika toukokuussa Jyväskylän satamassa. Äiti on jäänyt kamerakännykän toiselle puolen. Tänään Roope täytti muuten jo 10 kuukautta. Aika on rientänyt käsittämätöntä vauhtia.

isä ja poika.jpg

(Tämä vain jottei ihan jokaisesta blogauksesta tulisi niin vakavia. :))

Sääntelytalouden ihanuuksia

Vanhempainpäiväraha on jälleen otsikoissa. Tällä kertaa sitä halutaan leikata asettamalla siihen katto. Ehdotuksen taustalla on mikäs muukaan kuin Stakes. Ei kerennytkään kulua pitkään siitä, kun hirvittävän väännön jälkeen isien vanhempainpäivärahaa korotettiin marginaalisesti, jotta isät innokkaammin olisivat kotona.

Itsehän juuri palasin töihin kuukauden vanhempainvapaalta, tosin mainittakoon, että vanhojen säännösten (eli matalamman päivärahan) mukaisesti, koska lapsi sattui syntymään jo viime vuonna, sillä korotus koski vain aikaisintaan tänä vuonna syntyneiden lasten isiä. Päivärahani oli kyllä sen verran pieni, että siihen tuskin olisi esitetty katto vielä vaikuttanut.

Hesarin keskustelupalstalla syntyi heti mukavan kriittinen keskustelu aiheesta. Siellä esitettiin vastavetona useampaankin otteeseen kattoa tuloverolle, mikä on sinänsä mukavan makuinen ajatus, myös mainitun tasaveron ohella.

Toistaiseksi kukaan keskustelijoista ei kuitenkaan nähdäkseni kyseenalaistanut sosiaaliturvajärjestelmää kokonaisuudessaan. Sen sijaan, että asetettaisiin etuuksille ja veroille kautta linjan katto, eikö olisi kuitenkin käytännöllisempää jättää välikäsi pois, pitää verot matalampina ja vanhempainpäivärahan kaltaiset etuudet kokonaan pois? Periaatteena siis se, että kun veroja maksaa vähemmän, käteen jää enemmän, jolloin jää myös enemmän liikkumatilaa vanhemmuuden velvoitteiden suhteen ilman että tarvitsee vaivata valtiota asian suhteen millään tavoin.

Joku tietysti argumentoi, että entäs köyhät, eikö köyhillä pitäisi olla myös oikeus tehdä lapsia? No tottakai. Vastavuoroisesti kuitenkin se, että varakkaiden etuuksia leikataan ilman vastaavaa verohyötyä kuulostaa hiukan siltä, että varakkaiden ei pitäisi tehdä lapsia lainkaan, vaan sen tulisi olla köyhäin oikeus. Ja sehän tällaisesta järjestelmästä osittain seuraakin, lapsia tekevät keskimääräistä enemmän juuri ne, joilla siihen ei ilman etuuksia olisi varaa.

Tämä on muuten myös jälleen yksi esimerkki siitä, että kun jotain kerran lähdetään sääntelemään, niin lisäysten ja poikkeusten kautta sitä sitten todellakin säännellään vaikka maailman tappiin saakka, kunnes kansalaisille ei enää jää asiassa omaa pelivaraa yhtään. Hyvä meininki.

Läski tutisee, kun blogaaja blogaa

Nyt se on sitten ohi, nimittäin Harrin ja allekirjoittaneen välinen laihdutushaaste. Harri pääsi vuodenvaihteen 99,7 kilosta 83,7 kiloon ja minä pääsin 98,5 kilosta 85,3 kiloon. Omalla kohdallani siis 13,4% painonpudotus viidessä kuukaudessa! Ei hassummin, vaikka jäinkin 0,3kg tavoitteesta.

Kirjoittelin aiemmikin laihdutusmetodistani, eikä tuon edellisen läskiblogauksen jälkeen juuri mikään ole metodin suhteen muuttunut. Edelleenkin tuli vain syötyä vähemmän — mutta riittävästi — ja liikuttua tavanomaiseen tapaan, eli ei ehkä aivan tarpeeksi. Viimeisen puolentoista viikon loppukiri tuli tosin otettua turvautumalla vähähiilihydraattiseen ruokavalioon mm. karppaus.infon ruokaohjein. Ei maistunut lainkaan hassummalta syödä pizzaa, jonka pohja tehtiin maustamattomasta jogurtista ja emmental-juustosta. 😛

Tästä jatketaankin sitten ylläpitohaasteella. Tarkoitus olisi pitää keskipaino alle 86,0 kilon syyskuun loppuun asti. Tausta-ajatuksena tässä on se, että siihen mennessä terveelliset ruokailutavat jäisivät toivottavasti pysyviksi ilman että erikseen tarvitsee tarkkailla syömisiään. Tätäkin kehitystä seurataan näillä sivuilla.

Huominen punnitustulos tosin voi hieman heiketä, tänään on nimittäin ensimmäisen haasteen sekä vanhempainvapaani päättymisen kunniaksi tarkoitus käydä ulkona syömässä, ja vieläpä ihan huolella. 😉

Kosmista säteilyä

Aamulla oli taas pyöräilyonnettomuus lähellä, kun ajaessani aivan kevyen liikenteen väylän oikeaa reunaa aikeissa kääntyä pian oikealle (suojatien kautta yli), joku pyöräilykypärällinen pyöräilijä tuli täyttä höyryä oikealta ohi niukin naukin mahtuen, huutaen juuri ennen ohitusta “älä käänny” ja ohitettuaan “perrrrkele.”

Myönnettäköön, katsoin vain pikaisesti vasemman olan yli taakse, jolloin tämä pikakiitäjä varmaan jäi sokeaan pisteeseen, mutta lieneekö syynä pyöräilykypärän keräämät kosmiset säteet, jotka pistävät nupin niin sekaisin, että ohitusta on lähdettävä yrittämään oikealta, vaikka vasemmalla on kaksi metriä tyhjää… No, kai se on siitä riskistä huolimatta silti kohta ostettava oma kypärä, eihän sitä tiedä millaisiin kanssapyöräilijöihin sitä kulloinkin törmää.

Enivei, kosmisista säteistä puheenollen, uusimmassa Tieteen Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli kyseisten säteiden vaikutuksesta ilmastonmuutokseen ja siitä, miten hiilidioksidikauhua kylvävät ilmastomallit eivät edes ota niiden mahdollista vaikutusta huomioon.

Kosminen säteily viilentää Maata

Tanskalainen tutkija Henrik Svensmark on vuosia väittänyt, että kosmisen säteilyn määrän vaihtelut vaikuttavat huomattavasti maapallon ilmaston muuttumiseen. Hänen teoriaansa on yleisesti vastustettu, mutta hän on nyt todistanut sen kokeella.

Valitettavasti netissä ei ole tuon pidempää pätkää artikkelista, mutta voin lähettää halukkaille sähköpostitse lehdestä skannatun pdf-version.

Fatblogging

Läski lähtee blogaamalla.

Minulta on jo useampaan otteeseen pyydetty päivittäisiä blogikirjoituksia siitä mitä syön ja miten laihdutus etenee, joskin kyseiset pyydöt on olleet enemmänkin läppää. 🙂 Mutta nyt kun yksi rajapyykki on aivan pian taittumassa, niin kirjoitetaan nyt jotain laihdutusasiaa. Projektin eteneminen on nimittäin jo herättänyt positiivista palautetta niin kotona kuin töissäkin, eikä vain graafin osalta vaan myös ulkonäöllisesti.

Yhdeksänkymppiä mennee siis rikki tällä viikolla, tänään päästiin jo 90,1 kiloon. Pudotuksen tahti on alkanut viime aikoina hidastumaan, mutta niinhän se menee, että vähemmästä on pahempi nyhjäistä. Kuitenkin vielä 88 päivää sitten oltiin 98,5 kilossa, joten alaspäin on tultu 8,5% ja noin 0,7kg viikossa, mikä onkin ollut tavoitetahti alusta pitäen. Vähän melkein harmittaa, etten osallistunut työporukan 10% pudotushaasteeseen, sillä nyt oltaisiin jo aika lähellä sitä, tosin aloitin oman projektini kaksi viikkoa ennen tuon haasteen alkua.

Miten tähän on sitten päästy? Se on ollut oikeastaan aika helppoa. Vielä viime vuonna minulla oli tapana juoda melkein joka ilta yksi tai kaksi saunaolutta, vaikka joka ilta ei saunottukaan. Ne jäivät ensimmäisenä pois. Samoin pudotin ruokavaliostani pois karkit ja perunalastut. Nyt sipsejä syödään ehkä kerran kuussa ja karkkipussi kerran pari kuussa, aiemmin selvästi useammin.

Oikeisiin syömisiinkin on tullut puututtua, tosin ei kovin paljoa. Lounaalla olen lisännyt salaatin ja porkkanaraasteen määrää reilusti sekä vähentänyt hieman perunan ja riisin käyttöä. Annos saattaa kokonaisuutena olla jopa suurempi kuin aiemmin, mutta salaatin osuus onkin nyt ehkä noin kolmannes ateriasta. Kotonakin on alettu syödä useammin salaattia. Mutta tietysti salaattiin tulee kastike, siitä en luovu. 🙂

Vasta viimeisinä parina viikkona olen lisännyt liikuntaa, ja lähinnä sen vuoksi, että ruokavaliomuutoksilla saavutettujen hyötyjen rajat alkoivat olla lähellä. Nyt vain täytyy edelleen pitää kiinni itsekurista ruokailun kanssa ja lisätä maltillisesti liikuntaa. Tähän asti lisäliikunta on ollut lähinnä työmatkojen kävelyä satunnaisesti pyöräilyn sijasta sekä joskus iltaisin kävelylenkkejä Roopen vaunuja työnnellen.

Enää 65 päivää aikaa pudottaa loput viisi tavoitteesta puuttuvaa kiloa. Toivottavasti saan vauhdin pidettyä samana, muuten tekee tiukkaa… Varsinkin kun pääsiäinen on tulossa, ja lomailu sekä omien että avopuolison vanhempien luona perättäisinä viikonloppuina. Katsotaan. 🙂