Työ jatkuu

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 28.10.2008.)

Aivan aluksi haluan kiittää vielä kerran kaikkia äänestäjiä, tukijoita ja muita kampanjan yhteydessä kohtaamiani ihmisiä! Teimme upean kampanjan, ja vaikka se ei aivan riittänytkään tällä kertaa, kyseessä oli ilmiselvästi torjuntavoitto. Huonomminkin olisi voinut mennä.

Itse sain 57 ääntä. Lisäksi Sofia sai 32 ja Jani 30 ääntä. Yhteensä 119 ääntä Liberaaleille ei olisi omallakaan listalla riittänyt mihinkään, mutta kyllä siitä voidaan jatkaa eteenpäin. Neljän vuoden päästä on uudet kuntavaalit. Näihin vaaleihin valmistauduin (lähinnä henkisesti) reilun vuoden, seuraaviin voinee alkaa tehdä töitä jo nyt.

Seuraava tavoite on Keski-Suomen Liberaalit ry:n jäsenmäärän kasvattaminen. Esimerkiksi noin 10-20% tämänkertaisista äänestäjistämme olisi hyvä saada mukaan. Sillä määrällä voi jo paremmin järjestää tilaisuuksia ja muita tempauksia, sekä edelleen parantaa näkyvyyttä. Neljän vuoden päästä meillä on oltava Jyväskylässä oma lista ja siinä ainakin kymmenen ehdokasta, joista ainakin yksi tulee valituksi. Tule sinäkin mukaan!

Mielipidekirjoitus: Vastaus Lahtiselle

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 19.9.08.)

Edellinen Jyväskylän paikallisliikennettä koskeva mielipidekirjoitukseni kirvoitti vaihtelevan tasoista keskustelua Keskisuomalaisen kommenttiosastolle sekä yhden painetunkin vastineen. Tämän päivän Keppanassa puolestaan julkaistiin minun vastineeni tuohon Lahtisen kirjoitukseen. Tässä taltiointi omasta kirjoituksestani. Ilmeisesti vain otsikkoa on lehtiversiossa paranneltu.

Vastaus Anne-Helena Lahtiselle

Anne-Helena Lahtinen kritisoi näkemyksiäni Keskisuomalaisessa 17.9. Hän ihmetteli mistä olen saanut sen käsityksen, että paikallisliikenne toimii Jyväskylässä huonosti. Tämän toteamiseen riittää se, että pitää omat silmät auki. Muidenkin kuuloaistin käyttö auttaa, sillä sen verran paljon puhutaan paikallisliikenteen kehittämisestä, että onhan siinä kehittämisen varaa oltava.

Aikataulujen luotettavuudessa ei ongelmia ole, mutta kyllä jossain on vikaa, jos suuren bussin matkustajat mahtuisivat helposti henkilöautoonkin. Ruuhka-aikojen ulkopuolellakin päivällä ajetaan monella linjalla kolme vuoroa tunnissa, vaikka auto ei täyttyisi edes yhdellä vuorolla tunnissa. Vaikka bussissa ei olisi matkustajia, se tarvitsee kuljettajan, polttoainetta, huoltoa, yms., sekä tuottaa päästöjä. Vapaassa kilpailussa välttämättä tapahtuva turhien vuorojen karsiminen olisi siis hyväksi sekä lippujen hinnoille että ympäristölle.

Ruuhka-aikoina puolestaan ilmenee ainakin itse käyttämälläni linjalla hyvinkin usein ylitäyttöä. Tilanpuutteessa tuulilasiin nojaava matkustaja on selvä merkki liikenneturvallisuusongelmista, niin matkustajien kuin muidenkin tielläliikkujien osalta.

Mitä tulee Lahtisen käsitykseen liberalismista, markkinataloudesta ja Yhdysvalloista, niin valitettavasti täytyy olla eri mieltä. Liberalismi ei ensinnäkään todellakaan tarkoita valtion kukkaron kasvattamista, pikemminkin päinvastoin. On myös surullista jälleen kerran nähdä Yhdysvallat mainittavan liberalismin mallimaana. Sitä se saattoi olla vielä 1800-luvulla, mutta viimeisen 150 vuoden aikana Yhdysvalloissa tapahtunut ja erityisesti Bushin toimikausien aikana korostunut kehitys on ollut paljolti hyvin epäliberaalia, ehkä lähinnä joitakin Reaganin korjaustoimenpiteitä lukuunottamatta.

USA:n talous horjuu juuri siksi, että liittovaltio on jatkuvasti kasvattanut sekaantumistaan ihmisten ja markkinoiden toimintaan, puhumattakaan jo lähes imperialistisesta ulkopolitiikasta. On vaikea nähdä asiassa mitään liberaalia, vaikka markkinatalousretoriikka on puheissa säilynyt silmänlumeena. Omaa viiteryhmääni amerikkalaisessa politiikassa edustaa Ludwig von Mises -instituutti, jonka mukaan likimain kaikki USA:n nykypolitiikassa tehdään väärin. On siis varsin asiantuntematonta käyttää “Amerikan mallia” lyömäaseena allekirjoittanutta vastaan.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit
Kuntavaaliehdokas (Kok., sit.)
Jyväskylä

Jos joku blogini säännöllinen lukija sattuu löytämään puutteita ylläolevasta Yhdysvaltain taloushistorian kehitystä koskevasta tiivistelmästäni, niin kannattaa muistaa, mikä on mielipidekirjoituksen kohderyhmä. 🙂 Lisäksi tekstin pitäminen lyhyenä oli vaikeaa, varsinkin kun piti käsitellä kahta eri asiaa.

Mielipidekirjoitus: Paikallisliikenteestä

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 14.9.08.)

(Lähetetty alunperin Keskisuomalaisen yleisönosastolle 5.9.08, jossa julkaistu 15.9.08.)

Paikallisliikenteestä

Paikallisliikennekeskustelu näyttää taas virinneen näin kuntavaalien alla ja äänestäjille luvataan suunnasta jos toisestakin parempaa, monipuolisempaa ja halvempaa joukkoliikennepalvelua. Pääkaupunkitason älyttömyyksiin eli “ilmaisen” joukkoliikenteen lupaamiseen ei ole kuitenkaan kukaan tainnut täällä Jyväskylässä sortua, ainakaan vielä.

Olemme jo käytännössä nähneet miten kaupungin säätelemä ja tukema monopolimuotoinen paikallisliikenne toimii. Kyytimaksujen hinnat laukkaavat ylöspäin kovemmin kuin hinnat keskimäärin ja samalla ajetaan sekä tupaten täysiä että tyhjyyttään ammottavia vuoroja autoilla, jotka jäävät entistä useammin tien varteen. Mutta onhan niissä hienot aikataulunäytöt, jotka toimivat ainakin välillä, puhumattakaan Vapaudenkadun entistä upeammista pysäkeistä.

Kaupunkivetoinen systeemi, riippumatta siitä onko se kaupungin omistuksessa vai ei, keskittyy siihen mikä näyttää ja tuntuu hienolta. Itse palvelu on sivuseikka. Eihän sen parantamisesta enää edes voisi tehdä vaalilupauksia, mikäli se toimisi hyvin!

Minusta paikallisliikenteen muoto on yhdentekevää, siis ajetaanko sitä busseilla, lähijunilla, minibusseilla, takseilla tai näiden yhdistelmällä. Tärkeää on se, että paikallisliikenne vastaa mahdollisimman hyvin käyttäjiensä tarpeisiin eikä mihinkään muuhun, kuten vaikkapa poliitikkojen unelmiin paremmasta maailmasta.

Tämä lopputulos on saavutettavissa vain vapaiden ja kilpailtujen markkinoiden kautta, jolloin kysynnän ja tarjonnan laki ratkaisee palvelutason ja hinnat. Jos tiettyjä ryhmiä, kuten opiskelijoita tai lapsia, halutaan tukea julkisista varoista, se tulee hoitaa tukena kyseisille ryhmille (esim. palvelusetelit) eikä työntämällä verovaroja suoraan yrityksille.

Pasi Matilainen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Liberaalit
Kuntavaaliehdokas (Kok., sit.)
Jyväskylä

Jyväskylän paikallisliikenteestä

(Julkaistu alunperin vaaliblogissa 28.8.08.)

Antti-Juhani Kaijanahokin näyttää avanneen vaalibloginsa tänne US:n palveluun. Hänen ensimmäinen kirjoituksensa koskee Jyväskylän paikallisliikennettä, jonka sosialisoimista kunnalliseksi hän on tiettävästi jo pitkään kannattanut. Kirjoituksessaan hän viittaa Liberaalien kantaan, joten tässä on vastaukseni. (Vaaliteemoihinihan kuuluu paikallisliikenteen vapauttaminen kilpailulle ja olen myös kirjoittanut aiheesta maakuntalehteen viime joulukuussa.)

Kaijanahon kirjoituksesta on löydettävissä kritiikkinä paikallisliikenteen vapaalle kilpailulle ainakin 1) siinä lähes sata vuotta sitten ilmennyt “epäterve kilpailu,” kuten kilpa-ajelu, ja 2) vapaaseen linjaliikenteeseen sisältyvä “markkinavirhe” eli vilkasliikenteisten linjojen suosiminen.

Ensinnäkin, en tiedä millaiset liikennesäännöt maassa on ollut 1910-20 -luvuilla tai miten niitä on valvottu, mutta linjaliikenneyritys ei tietysti olisi nykyisinkään lain yläpuolella. Voisi jopa kuvitella, että ammattiautoilijalle koituva rangaistus taajama-alueella suoritetusta rutiininomaisesta liikenteen vaarantamisesta (kilpa-ajelu) olisi erittäin tuntuva, kuten ajoluvan menettäminen ainakin määräaikaisesti. En voi uskoa, että tästä muodostuisi nykypäivänä ongelmaa, sillä muuten liikenneyrityksiltä loppuisivat kuljettajat kesken.

Toisekseen, jos ja kun liikenneyritykset laittaisivat enemmän vuoroja suositummille linjoille ja vähemmän vuoroja hiljaisemmille linjoille eikä lainkaan vuoroja linjoille, jotka eivät yksinkertaisesti kannata, niin ei kyseessä ole “markkinavirhe” vaan kysynnän ja tarjonnan laki.

Vuorojen ajattaminen “tasa-arvoisesti,” “solidaarisesti” tai jollain muulla byrokraattisen mielivaltaisella tavalla (kuten melkein nykyisin) johtaa lukuisiin ongelmiin, kuten ympäristöhaittoihin (ajoittain tyhjänä tai lähes tyhjänä köröttelevät bussit tupruttelevat päästöjä matkustajien puutteesta huolimatta) ja liikenneturvaongelmiin (tupaten täynnä oleva linja-auto ei ole kovin turvallinen mahdollisessa onnettomuus- tai läheltä piti -tilanteessa; nykyisinhän pahimmillaan viimeiset kyytiläiset nojaavat tuulilasiin ja koettavat kestää muiden matkustajien paineen), puhumattakaan siitä, että suosittujen linjojen matkustajat maksavat matkalipuissaan (ja veroissaan!) myös siitä, että toisaalla ajatetaan tyhjiä autoja alueellisen tasa-arvon tai vihreän toiveajattelun hengessä.

Voisin kuvitella, että vapaassa kilpailussa suosittuja linjoja ajetaan tiheämmin, suuremmilla ja nykyaikaisemmilla autoilla, kun taas vähemmän suosittuja linjoja ajetaan harvemmin ja välillä kenties vain minibussilla tai taksilla suuren linja-auton sijasta. Suosittuja linjoja saattaisi operoida useampikin yhtiö, kun marginaalisiin linjoihin saattaisi erikoistua yksittäiset toimijat, ehkä jopa oman autonsa omistava yksityisyrittäjä. Koska kaikkien olisi noudatettava liikennesääntöjä, yritysten olisi kilpailtava hinnalla, laadulla, mukavuudella, reittivalinnoilla, jne.

On tietysti puhdasta spekulaatiota, millaiseksi paikallisliikenne lopulta muodostuisi vapailla markkinoilla, koska se riippuisi täysin niin yrittäjien kuin matkustajienkin valinnoista. Se on varmaa, että tapahtuisi sitä Kaijanahonkin peräänkuuluttamaa kaupunkiliikenteen kehittämistä. Ehkä ongelma onkin siinä, että se kehittäminen ei olisi hänen ja muiden poliitikkojen käsissä.

Kaijanaho kaipasi kirjoituksensa otsikossa muutosta, mutta esitti ratkaisuksi mallia, jossa ei juuri muutosta tapahtuisi. Kaupungin säätelemä ja tukema yksityinen monopoliyritys ei juuri eroa kunnalle sosialisoidusta yrityksestä. Monopoliyrityksen omistajien tavoittelemien voittojen sijaan ainoita kannustimia liikennetoiminnan kehittämiselle olisivatkin poliitikkojen oman säätelytarpeen sekä poliittisten eturyhmien toiveiden tyydyttäminen.

On vaikea nähdä kuinka paikallisliikenteen käyttäjien kokemus juuri muuttuisi. Tuskin ainakaan parempaan suuntaan. Silmänlumeeksi lippuhintoja tosin saatettaisiin alentaa, kaikkien kuntalaisten – siis myös paikallisliikennettä käyttämättömien – kustannuksella verovaroista. Ja voi sitä äänten kahisemista uurnaan neljän vuoden välein vaaleissa!

Liberaalit Yläkaupungin Yössä

K-S Liberaalit tiedottaa:

Liberaalit keräävät kannattajakortteja puoluerekisteröitymistä varten lauantaina 24.5.2008 klo 16:00 alkaen Yläkaupungin yössä Jyväskylässä. Infopisteemme eli keltainen teltta sijaitsee Alvarin aukiolla yliopiston päärakennuksen edessä. Telttaa aletaan pystyttämään klo 14 maissa, joten silloinkin saa tulla jo ihmettelemään.

Jos itseltä tai joltain tutulta on vielä kannattajakortti täyttämättä, tuo on hyvä tilaisuus tehdä se ja tulla samalla muutenkin juttelemaan. Paikalla Keski-Suomen liberaalien hallituksen jäsenet sekä Liberaalien puoluesihteeri Mika Mustalahti.

Kohti Uutta Jyväskylää?

Alkaa vahvasti näyttää siltä, että vuonna 2009 asumme maan seitsemänneksi suurimmassa kaupungissa. Kaupungin päättäjät tulevat varmaankin olemaan tyytyväisiä ja ylpeitä, mutta itse en ole asian hienoudesta ihan niin varma, sillä sikäli kun ihmisten tarvitsee tehdä paikallistasolla yhteisiä päätöksiä, niin eikö olisi sitä parempi mitä lähempänä ihmisiä ne päätökset tehtäisiin, eikä suinkaan etäännyttää päätöksentekoa kuntaliitosten myötä entistä kauemmaksi tavallisista ihmisistä?

En tarkoita päätöksenteon etäisyydellä maantieteellistä matkaa Korpilahden ja maalaiskunnan perimmäisiltä kyliltä Jyväskylän kaupungintalolle, vaan kuntakoneiston laajentumisen aiheuttamaa henkistä kuilua päättäjien ja kuntalaisten välille. Kunnan alueen ja väkimäärän lisääntyminen tuo valtuustolle ja virkamiehistölle yhä suuremman määrän asioita käsiteltäviksi, jolloin yhteisten asioiden hoito muuttuu pinnallisemmaksi, varsinkin kun yksittäinen asia saattaa lopulta koskea suhteellisesti nykyistä pienempää osaa kunnan väestöstä.

Olen siis huolissani kuntaliitoksen mahdollisista ongelmista. Se siitä. Mutta kai laajentumisesta piti jotain hyötyjäkin olla? Kyllä vain, nimittäin kuntaliitoksilla ylipäätään ilmeisesti pyritään saavuttamaan jonkinlaista suuruuden ekonomiaa, jolla vastata tulevaisuuden haasteisiin, kuten huoltosuhteen heikentymiseen. Kysymyksessä on siis kunnallisten palvelujen turvaaminen. Luonnollinen vastakysymys onkin, että miksi kuntien pitäisi kyseisiä palveluita edes tuottaa?

Oletetaan, että kunnan tehtäviin kuuluu hyvinvointipalvelujen tarjoaminen kuntalaisille. Kunta saa rahaa tähän tarkoitukseen veroista (ja valtionosuuksista) ja toimii täten palvelujen maksajana veronmaksajien puolesta. Sillä on palvelujen suhteen käytettävissään kaksi vaihtoehtoa eli palvelujen tuottaminen itse tai niiden ostaminen ulkopuolisilta tuottajilta. Nykyisinhän kunnat tuottavat itse suurimman osan palveluistaan eli toimivat sekä palveluiden maksajina että tuottajina. Asetelma muistuttaa jokseenkin vanhoja kolossaalisia monialayrityksiä.

Yritysmaailmassa monialaisuus on kuitenkin havaittu ongelmalliseksi ja katsottu paremmaksi keskittyä siihen mitä tekee parhaiten (tai ainakin paremmin kuin muut). Ei Nokiakaan enää tee kumisaappaita tai autonrenkaita, vaan kyseiset liiketoiminnat on aikaa sitten eriytetty omiksi yhtiöikseen. Nokia ei myöskään tee itse kaikkea mitä se tarvitsee valmistaakseen mm. kännyköitä ja multimediatietokoneita, vaan ostaa alihankkijoilta sellaisia tuotteita ja palveluita, joissa se itse ei ole hyvä tai joita se ei syystä tai toisesta pysty tekemään itse. Yksi Nokian keskeisiä vahvuuksia onkin tehokas alihankintakoneisto.

Samalla tavoin kuntasektorilla voitaisiin keskittyä siihen mitä osataan parhaiten ja ostaa muut tarvittavat palvelut muilta. Harvassa suomalaisessa kunnassa on tuskin mitään sellaista, joka tekee niistä esimerkiksi erityisen hyviä terveyspalveluiden tuottajia. Sen sijaan maassa on paljon yksityisiä terveyspalveluiden tuottajia, mukaanlukien joitakin ketjuja, jotka takuulla tietävät mitä ovat tekemässä ja miten se kannattaa tehdä. (Ja jos eivät tiedä, tulevat häviämään markkinoilta.) Yksityiset palveluyritykset eivät myöskään ole millään tavoin sidottuja kuntien rajoihin, joten palvelujen ostaminen niiltä onnistuisi myös ilman kuntaliitoksia.

Kunnat voisivat siis aivan hyvin käyttää huomattavasti nykyistä enemmän ostopalveluita ja turvata näin palvelut kuntalaisille ilman pakottavaa tarvetta kuntaliitoksiin. Mutta mikä sitten on kuntien keskeinen osaamisalue (core competence), sellainen asia, jota ei voida ulkoistaa? Tähän kysymykseen vastaaminen määrittelee myös hyvin pitkälti sen, mitä kaikkea lopulta voitaisiin ulkoistaa. Vastaus on tietysti jo mainittukin, nimittäin se paikallinen yhteisistä asioista päättäminen.

Koko kuntarakennelma on olemassa vain ja ainoastaan sen vuoksi, että samalla maantieteellisellä alueella asuvat ihmiset voivat yhdessä tehdä päätöksiä asuinalueensa tulevaisuudesta. (Demokratian voisi tietysti teoriassa ulkoistaa yhtiöille, jotka tekevät mielipidetutkimuksia, mutta sellaiseen ratkaisuun on tuskin aihetta lähteä.) Yhteisiin päätöksiin voisi kuulua mm. se, miltä yrityksiltä niitä hyvinvointipalveluja yhdessä hankitaan ja millaista palvelutasoa yhdessä halutaan.

Yhdessä päättäminen toimii tietysti sitä paremmin, mitä lähempänä ihmisiä päätökset tehdään, eli mitä suurempi on päättävässä joukossa sellaisten osuus, joita asia todella koskee (oli se sitten maksajan tai hyötyjän roolissa), sen parempi. Tällainen ajatusketju puolestaan puhuu pikemminkin entistä pienemmän kuntakoon puolesta, eikä suinkaan kuntaliitosten.

Siinäpä ajateltavaa, mutta allekirjoittanut siirtyy nyt työn vuoksi Helsinkiin pariksi päiväksi tsekkailemaan sitä Suomen suurinta kuntaa.

Jyväskylän paikallisliikenteestä

Keskisuomalainen julkaisi tänään muokkaamattomana eilen kirjoittamani mielipidekirjoituksen Jyväskylän paikallisliikenteen kehittämisestä. Kirjoitus löytyy myös alta. Tämä on myös ensimmäinen kirjoitukseni Keski-Suomen liberaalien puheenjohtajana. Aiemmin yleisönosastolla ovat aiheesta kirjoittaneet Maarit Salo ja Heli Suominen.

Continue reading Jyväskylän paikallisliikenteestä