Keskisuomalainen uutisoi tänään brittitutkijasta, jonka mielestä pyöräilykypärän käyttö lisää pyöräilijöiden vaaratilanteita liikenteessä, koska autoilijat ohittavat keskimäärin 15cm lähempää sellaiset pyöräilijät, joilla näkevät olevan pyöräilykypärän. Minä väitän, että kypärä lisää onnettomuusriskiä myös toisella tavalla. Tämän väitteen pohjana on yksi ainoa empiirinen esimerkki, joten johtopäätöksen voi joko ottaa vakavasti tai sitten ei.
Eräänä syyskuisena viileähkönä aamuna (tarkemmin ottaen eilen) aamuseitsemän paikkeilla kaksi pyöräilijää, A ja B, joutuivat läheltä piti -tilanteeseen. Pyöräilijä A ajoi Aallontien vasenta laitaa pyöräilijä B:n tullessa takana oikeaa laitaa, mutta pyöräilijöiden nopeuksien erisuhdan vuoksi B lähestyi jatkuvasti A:ta. Allaolevassa kuvassa pyöräilijöiden nopeuseroa on havainnollistettu näiden liikevektorien pituuksien erolla.
Pyöräilijöiden keskinäinen järjestys oli kuitenkin muuttumassa. B oli tarkkaavaisena pyöräilijänä havainnut, että A ajaa koko ajan samaa vauhtia, koko ajan vasemmassa reunassa, koko ajan suoraan eteenpäin ja koko ajan katse menosuuntaan. Tullessaan lähelle A:ta B ajatteli, että ohi on mentävä, ellei huvittanut hidastaa ja jäädä ajamaan A:n perään. Ohitus oli tehtävä oikealta, koska vasemmalta puolelta ei mahtunut A:n ajaessa liian lähellä vasemman reunaa. Juuri kun B:n pyörän eturengas oli tulossa A:n pyörän takarenkaan tasalle, A päätti ilman kääntymismerkkiä saati sitten mihinkään (esimerkiksi taakse) vilkaisematta kääntyä oikealle hotelli Alban parkkipaikalle. Tätä on havainnollistettu seuraavassa kuvassa.
Törmäyksen välttääkseen B ehti juuri ja juuri kääntää itsekin oikealle ja jarruttaa yhtäaikaisesti käsijarrulla. Pysyäkseen pystyssä B joutui kuitenkin ottamaan oikealla jalalla tukea, mistä seurannut mielenkiintoinen hetkellinen polven vääntyminen tuntuu hieman vielä tänäänkin. Kun B oli pysähtynyt ja A oli edennyt tilanteesta vielä parikymmentä metriä, B huudahti A:n perään, että voisi sitä vähän katsoa.
A katsoi B:tä, ajoi vielä parikymmentä metriä ja pysähtyi. Kun B saavutti A:n, A ihmetteli, että oliko tässä nyt jotain ongelmaa ja että mahtoiko B:n tilannenopeus olla aivan kohdallaan, ettei vain olisi ajanut aivan täysillä. Toisinsanoen A syytti B:tä vaaratilanteen aiheuttamisesta!
B:llä (eli allekirjoittaneella, jos joku ei vielä hoksannut) meinasi vähän kiehahtaa, mutta hän kuitenkin sai selvitettyä kantansa A:lle. A ei kyllä tainnut silti ymmärtää.
Olisiko B:n pitänyt jättää ohittamatta ja ajaa yhtä hiljaa kuin A? Pitäisikö kaikkien sovittaa ajonopeutensa juuri A:n ajonopeuteen, vai kenties hitaimpaan tiellä liikkujaan? Muutama sata metriä taempana iäkkäämpi naisihminen oli juuri ohitettu rannassa pukeutumassa aamu-uintinsa jälkeen. Jos hän olisi ehtinyt rollaattorinsa kanssa tielle, olisiko kaikkien pitänyt tyytyväisinä ajella mummelin takana samaa vauhtia?
Vai olisiko niin, että A, jolla oli pyöräilykypärä, tunsi itsensä kypärän myötä niin haavoittumattomaksi, ettei hänen enää tarvinnut välittää muista tiellä liikkujista? Sama ilmiöhän tunnetaan mm. Yhdysvalloissa ns. SUV-efektinä, kun suurten maastureiden kuskit vähät välittävät muista. B oli kuitenkin ilman kypärää koko ajan tarkkaavainen ympäristöstään. Jos B:n tarkkaavaisuus olisi ollut samaa tasoa A:n kanssa, yhteentörmäys olisi ollut väistämätön.