Category: Environment

Ruoan hinta

Kirjoitin Hesarin keskusteluihin pitkähkön kommentin ruoan hinnan kallistumisesta ja ajattelin, että sen voisi laittaa tännekin. Alussa oleva lainaus on saman ketjun aiemman kirjoittajan näkemys, johon vastaan.

Vai olisiko ruuan myyjien rikastuminen tärkeämpää kuin ruoan hinnanoususta johtuvat turvallisuusuhat?

Kyse ei ole ruoan myyjien rikastumisesta sinänsä, mutta lähelle meni. Yksi keskeinen tekijä ovat nimittäin maataloustuet ja -tullit sekä -vientituet, joiden ansiosta ruokaa tuotetaan kalliilla länsimaissa ja lisäksi länsimaisten veronmaksajien tuella ylijäämä myydään halvalla muihin maihin.

Suorat tuet ja tullit ovat jo tarpeeksi paha, koska ne estävät mm. kehitysmaita tuomasta edullista ruokaa länsimaihin, mutta oman ylituotannon dumppaaminen vientitukien avulla kehitysmaihin on isku vyön alle, sillä kehitysmaiden omat maataloustuottajat eivät voi sitä vastaan kilpailla ja menettävät elinkeinonsa.

Kehitysmaat eivät puolestaan voi suojautua halpatuonnilta tulleilla, koska Maailman pankki ja IMF vaativat niiltä lainojen löysäämisen ehtona tuonnin avaamista länsimaista. Kehitysmaiden keskinäiset tullimuurit ovat muuten usein vielä länsimaisia vastineitaankin korkeampia, mikä pahentaa kehitysmaiden asemaa entisestään.

Kehitysmaissa on myös usein sisäisiä ongelmia, kuten yksityisomaisuuden suojan puute. Tämä voi kuulostaa kapitalistiselta hapatukselta, mutta ongelma on tosi ja vakava: kun maanviljelijä ei voi omistaa viljelemäänsä maatilkkua, eikä voi luottaa siihen, että joku ei tule ottamaan häneltä maatilkkua väkivalloin pois, hänen ei myöskään kannata investoida maatilkkunsa kehittämiseen, saati sitten maatalouskoneiden hankintaan. Tästä syystä merkittävää osaa maapallon viljavimmista alueista viljellään yhä lähes kivikautisin metodein.

Lisäksi kasvava osa kehitysmaiden peltoalasta menee turhakkeiden viljelyyn, kuten esimerkiksi tupakka ja tee. (Kahvikin kuuluisi listaan, mutta eihän ilman sitä voi elää.)

Ajankohtaisin ja nopeimmin kasvava turhake on kuitenkin biopolttoainetuotanto, joka paitsi suoraan nostaa ruoan hintaa, kun ruokaviljaa käytetään etanolin valmistukseen ja siten sen kysyntä kasvaa, myös aiheuttaa maailmalle elintärkeiden sademetsien tuhoutumista, kun sademetsää poltetaan öljypalmuviljelmien tieltä. (Sademetsät saattavat muuten olla luultuakin tärkeämpiä: Tuuletusta ilmastokeskusteluun (pdf).)

Yhteenvetona totean, että kestävän kehityksen toimivia ratkaisuja myös ruoan hinnan kallistumiseen ovat kaikkien maataloustukien, -tullien ja -vientitukien poisto, yksityisomaisuuden suojan edistäminen kehittyvissä maissa sekä globaalin järjettömyyden lopettaminen (biopolttoaineet).

(Lisäys: Näköjään Markuskin oli kirjoittanut aiheesta varsin ansiokkaan kirjoituksen.)

Lisäys 14:06: Ilmeisesti HS:n nettisensori katsoi kirjoitukseni jotenkin sopimattomaksi, koska se ei tuonne kommenttiketjuun ilmestynyt. Täytyykin merkitä Varjohesariin, vaikka en ymmärräkään miksi kommenttini ei kelvannut. 😀

Wincapita ja ilmastonmuutos

Wincapitasta (a.k.a. Winclub) on kirjoitettu jo paljon ja vieläkin enemmän. Esimerkiksi Octaviuksen ajatukset aiheesta (1, 2) ovat lukemisen arvoisia. Kaikista aiheesta nähdyistä kannanotoista huolimatta onnistuin silti keksimään jotain omaakin sanottavaa, löysin nimittäin yhteyden lempiaiheeseeni eli ilmastonmuutokseen.

Minuakin houkuteltiin mukaan. Luvattiin jopa lainata iso summa rahaa liittymismaksua varten, jos vain lähtisin. Täytyy myöntää, että houkutuksen tunne oli olemassa, vaikka järki sanoikin, että turpaan siinä tulisi, ja jollei tulisi, niin voitetut rahat olisivat ihan oikean rikollisen huijauksen tuloksena joltain muulta pois. Kyseessä oli siis lose-lose -tilanne, voit vain hävitä. (Paitsi tietysti jos rikoksella saatu hyöty ei tuota moraalisia dilemmoja.)

Sen “entäpä jos sittenkin” -tunteen voimaa ei tule väheksyä. Ymmärrän kyllä, jos joku sen tunteen paineen alla murtuu ja lähtee mukaan johonkin, josta järki sanoo ihan muuta. Järjen ääni vain häviää tällaisessa tilanteessa yhtä herkästi kuin pieru Saharaan.

Ihmisissä on sellainen valuvika, että kun todella tahdotaan jotain, niin ollaan helposti valmiita tarttumaan hentoisiinkin oljenkorsiin sen saavuttamiseksi. Meillä ei kuitenkaan ole Lelumaan Niksun Taikatiukua kertomassa meille mikä on väärin ja mikä ei. Meidän on vain opittava yrityksen ja erehdyksen kautta. Wincapitan tapauksessa ihmisten motiivina oli raha ja sillä saatavat asiat, ja useimmille ahneus kostautui ikävällä tavalla. Motiiveja voi olla myös muita, ja tästä pääsemmekin varsinaiseen asiaan.

Jotkut ihmiset pitävät ydinvoimaa ratkaisuna energiaongelmiin ja toivovat sen lisärakentamista. Toiset ovat vuosikymmeniä haikailleet Vuotoksen ja Kollajan altaiden perään. Kolmannet haluavat tuuli- ja aurinkovoiman laajamittaista käyttöönottoa. Neljännet vihaavat citymaastureita ja haluaisivat päästä niistä eroon. Viidensien mielestä tuloerot ovat vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka tulisi ehdottomasti ratkaista tulonsiirtoja lisäämällä. Varsin sekalainen seurakunta, eikö vain?

Kaikilla heillä on kuitenkin kaksi asiaa yhteistä. Ensimmäinen on vaikeasti saavutettavissa oleva tavoite, joka on usein verrattavissa winclubilaisen toiveeseen riskittömästä äkkirikastumisesta. Toinen on sama oljenkorsi, nimittäin ilmastonmuutos, ja vieläpä ihmisen aiheuttama sellainen. Se on täydellinen, jopa ihana tekosyy: mediaseksikkyyttä riittää enemmän kuin laki sallii, eikä vastakkaisia mielipiteitä hyväksytä. Se on kuin lahja taivaasta kaikille, joilla on mikä tahansa poliittinen agenda, jonka toteuttamiseen tarvitaan joko veronmaksajien rahoja tai valtiollista pakkokoneistoa.

Tästä syystä Suomen eduskunnasta ei löydy yhtään puoluetta, joka kyseenalaistaisi ilmastonmuutospropagandan. Jokainen puolue ottaa sen avosylin vastaan, koska se on paras saatavilla oleva keino saada omia tavoitteita läpi. Ei haittaa, vaikka muutkin puolueet voivat sen avulla ajaa omia tavoitteitaan. Tärkeintä on, että omille äänestäjille on tarjota yhä uudelleen uusia saavutuksia ja onnistumisia. Vallanpitäjille ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, oli se sitten totta tai ei, on win-win. Meille muille se on tie orjuuteen.

Ratkaisu ilmastonmuutokseen?

En tiennytkään, että tämän koulukunnan ympäristönsuojelijoita on Suomessa edennyt kunnallispolitiikkaan asti. Valtakunnan politiikasta heitä ei sentään toistaiseksi löytyne. Kuitenkin tämäkin linjaus näyttää siis saavan Suomessakin jalansijaa, maailmallahan tämä on jo tuttu juttu.

Valtiovallan, talouselämän, julkisen sektorin ja yksityisten ihmisten Suomessa pitäisi sopia nyt päättäväisesti ja nopeasti energiankulutuksen, elintason, päästöjen ja väestömääränkin jyrkästä laskusta ainakin seuraaviksi 30 – 50 vuodeksi. Paitsi sivistysvaltion esimerkki muulle maailmalle, tämän toteuttaminen olisi ainut realistinen keino, jolla voisimme edes hiukan hidastaa ilmastonmuutoksen vääjäämätöntä etenemistä. Suomella on entuudestaan kokemusta poikkeusoloista sen lähihistoriassa. Pakkotoimet olisivat nyt vapaaehtoisia, tulevaisuudessa ne tulevat eteen todennäköisesti pakon edessä.

Näin kirjoitti siis muuan Mikaela Vuorio (joskin lihavoinnit omiani), joka on Tuusulan kunnanvaltuuston varavaltuutettu (vihr.) 2005 – 2008, rakennus- ja ympäristölautakunnan varajäsen 2005 – 2008, Elonkehä ry:n hallituksen varapuheenjohtaja 2006 – 2007, sekä Ekovihreät ry:n hallituksen varapuheenjohtaja 2006 – 2007. Viime kunnallisvaaleissa hän sai 73 ääntä.

Relevantti ajankohtaisuus.

Päivitys 9.11.07: Koska tämä aihe on sivuston tilastojen (eli sisääntulleiden google-hakujen) perusteella erittäin suosittu, niin lisätään vielä tuolta Pikkupojan linkkaamasta Elonkehä ry:n sivuilta Vuorionkin kannattaman syväekologian pari teesiä. Loput teesit löytyvät yhdistyksen sivuilta.

4. Ihmiselämän ja kulttuurin kukoistus edellyttää ihmispopulaation
olennaista vähentämistä. Ei-inhimillisen elämän kukoistus vaatii tätä
vähennystä.

8. Niillä, jotka allekirjoittavat edellä olevat kohdat, on velvollisuus
joko suoraan tai epäsuorasti yrittää panna toimeen välttämättömät
muutokset.

Aika kylmäävää tekstiä, ei paljon muuta voi todeta.

Varmuuskopio kommentista

Kirjoitin vaihtelun vuoksi kommentin Ilta-Sanomien keskustelupalstalle. Kommenttini on vastaus ketjun avaajalle, joka ihmettelee seuraavaa:

Voiko ilmastonmuutosta enää pysäyttää?

Seuraan huolestuneena ilmastonmuutoksen etenemistä. Pahoja uutisia tulvii ympäri maailmaa.

Voiko ilmastonmuutosta enää pysäyttää? Mitä tavallinen ihminen voi tehdä?

pohtija

Ja oma kommenttini:

Itse asiassa hyviä uutisia tulvii ympäri maailmaa. Yhä useampi tieteellinen tutkimus puoltaa sitä, että ilmastonmuutos kuuluu tälläkin kertaa valtaosin luonnolliseen vaihteluun. Samalla yhä useampi tuomiopäivän katastrofiennustus osoittautuu vääräksi.

Huonojakin uutisia tietysti kuulee. Esimerkiksi yhä useampi poliitikko ja tavallinen ihminen uskoo varauksettomasti ihmiskunnan syyllisyyteen ja nurkan takana väijyvään ilmastoharmageddoniin. Tavalliset ihmiset luottavat lehdistöön ja poliitikkoihin, joten heidän osaltaan virhe on ymmärrettävissä. Poliitikot puolestaan näkevät ilmastonmuutoksessa tilaisuuden kasvattaa valtaansa, joten heidänkin osaltaan sen voi ymmärtää, joskaan ei hyväksyä. Lehdistö onkin sitten oma juttunsa…

Ilmastonmuutosta ei tarvitse yrittää pysäyttää, koska se myös jää pelkäksi yrittämiseksi. Ihminen on edelleenkin loppujen lopuksi melko pieni tekijä planeetallamme, vaikkakin muihin eläimiin nähden ylivertaisen vaikutusvaltainen. Mutta jos luulemme voivamme hallita luontoa, niin ammattiapu lienee tarpeen.

Yhteenvetona todettakoon, että ilmastonmuutos ei ole enää pitkään aikaan ollut tieteellinen vaan puhtaasti poliittinen kysymys. Tiede yksin ei voi sitä siis enää ratkaista, vaan “totuus” selvitetään aivan muilla kentillä. Toivottavasti tieteelliset tosiasiat vielä joskus pääsevät niskan päälle.

Pasi Matilainen
Hallituksen puheenjohtaja, GreenFree Finland ry
www.greenfree.fi

Kommentin julkaisemista odotellessa… 🙂 Päivitys: Kommentti julkaistiin järjestysnumerolla 57. Pikaisella vilkaisulla näyttäisi, että ainoastaan allekirjoitus pätkittiin pois…

GreenFree Finland on täällä tänään!

Ammottavaa aukkoa Suomen ympäristö- ja ilmastopoliittisesta kentässä yritetään parhaillaan paikata. Koska vallitseva ympäristöaktivismi ja valtamedian raportointi ympäristöasioista on vahvasti poliittisesti värittynyttä, vihreällä ja punaisella, on tasapuolisuuden vuoksi perustettu uusi poliittisesti sitoutumaton ja objektiivinen ympäristöjärjestö nimeltä GreenFree Finland (pian ry).

En sen enemmän ala täällä jaarittelemaan yhdistyksestä, vaan osoitan arvon lukijat yhdistyksen omille sivuille lukemaan lisää: greenfree.fi. 🙂

Kommentti Pravdaan

Kirjoitin vaihteeksi kommentin Hesarin keskustelupalstalle päättömän uutisen jatkeeksi. Ja jälleen siitä on varmuuden vuoksi tehtävä kopio tänne, jos vaikka sensori vetää palkokasvit sieraimeensa. Olkaatten siis hyvät.

Historiaa: Suomessa malariaa esiintyi vielä toiseen maailmansotaan saakka. Jopa neuvostoliittolaisessa Arkangelin satamakaupungissa Jäämeren rannikolla malariaepidemiat tappoivat kymmeniä tuhansia ihmisiä 1920- ja 1930-luvuilla.

Mitä yhteistä Arkangelilla, II maailmansotaa edeltäneellä Suomella ja nykyisin malarian (ynnä muiden “trooppisten” sairauksien) vaivaamilla alueilla on? Ei ainakaan trooppiset lämpötilat. Jos kyse olisi lämpötilasta, malaria olisi palannut Suomeenkin viimeistään 1990-luvulle tultaessa, kun hetkellisestä viilenemisestä (1945-1975) palautuneet keskilämpötilat saavuttivat 1930-luvun huipputasot.

Vastaus on köyhyys. Se estää ihmisiä käyttämästä asianmukaista hygieniaa ja lääkkeitä sekä muuten suojautumasta loiseläimiltä.

Jälleen kerran on painotettava, että kehittyvien maiden taloudellisen nousun estäminen tai hidastaminen kieltämällä heiltä edullinen energia esimerkiksi ilmastonmuutokseen vetoamalla on suurin karhunpalvelus mitä voimme kehitysmaiden kansalaisille tehdä. Se likaa kätemme mm. denguekuumeeseen ja malariaan turhaan kuolleiden ihmisten vereen.

Lisäys: Katsotaan nyt tuleeko tuosta kommentoinnista sittenkään mitään. Hesarin palvelin jää junnaamaan tyhjää, kun yritän lähettää viestiäni.

Lisäys perjantaiaamuna: Hesarin keskustelupalsta on vieläkin jumissa, tosin ainoastaan uusien keskusteluiden avaamisen osalta. Vanhoihin keskusteluihin voi osallistua vaivatta. (Jos olisin paranoiaan taipuvainen, epäilisin, että ongelma koskee vain tuota artikkelia. En kuitenkaan onneksi ole. :)) Laitoin asiasta sähköpostia HS.fi:n ylläpidolle, ehkä asia vielä korjautuu.

Väyrynen!

Oho. Uuden porvarihallituksen ministerit yllättävät yksi toisensa jälkeen, toiset negatiivisesti, toiset positiivisesti. Positiivisiin yllättäjiin lukeutuu tällä kertaa itse Paavo Väyrynen! Vielä eilen hymistelin hänen tulevalle talkshow’lleen, mutta tämänpäiväisessä Kalevassa Paavo puhuu ihan täyttä asiaa:

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk.) kannattaa Vuotoksen ja Kollajan altaiden rakentamista. Väyrynen sanoo sanomalehti Kalevassa, ettei hallitus saa toimillaan estää rakentamista.

Väyrynen moittii kovin sanoin vihreitä ja ympäristöministeriötä, jotka vastustavat allassuunnitelmia. Väyrysen mukaan Vuotoksen ja Kollajan altaat rakentamalla saataisiin runsaasti lisää uusiutuvaa energiaa ilman suurta lisärakentamista.

– Vihreillä on tässä sellainen ympäristöpolitiikan ideologiaan tai filosofiaan liittyvä ominaisuus, jota minun on mahdotonta ymmärtää. Vihreillä on väärä ympäristösuojelun filosofia. Se on sitä city-vihreyttä, Väyrynen arvostelee.

Jos Kollajan allas päätetään rakentaa, Väyrynen vaatii, että lainsäädännölliset esteet pitää poistaa ja koskiensuojelulakia muuttaa.

(Lainauksessa vahvennus minun.) Sitten jäädäänkin odottamaan vihreiden vastausta Väyrysen avaukseen ja millä tavoin he sen tekevät…