“The way to crush the bourgeoisie is to grind them between the millstones of taxation and inflation.” –V. I. Lenin
Euroopan Keskuspankin (EKP) pääjohtaja Jean-Claude Trichet on taas varoittelemassa inflaation kiihtymisen vaarasta. Kun ajatellaan inflaation todellista olemusta, niin mistä tällainen lausunto kielii? Varoittaako EKP:n pääjohtaja, että EKP saattaa taas lähiaikoina pistää painokoneet jylläämään?
Tämä vaatii varmaan vähän avaamista. Nykyisinhän inflaatiolla tarkoitetaan yleistä hintojen nousua, ja sen vastakohdalla deflaatiolla niiden laskua. Tämä ei kuitenkaan ole inflaation todellinen, alkuperäinen merkitys. Alunperin sillä tarkoitettiin rahan määrän kasvua. Esimerkiksi vielä vuonna 1964 American College Dictionary määritteli inflaation seuraavasti:
Undue expansion or increase of the currency of a country, especially by the issuing of paper money not redeemable in specie.
Karkeasti suomeksi siis “aiheeton laajeneminen tai lisääntyminen maan valuutassa, erityisesti sellaisen paperirahan levittäminen,” joka ei ole vastaavasti vaihdettavissa kovaan rahaan, kuten arvometalleista lyötyihin kolikoihin. Tämä merkityksen muuttuminen on tärkeä havainto, sillä yleinen hintojen nousu, jota siis nykyisin tarkoitetaan sanalla inflaatio, johtuu nimenomaan siitä, että rahan (ja siihen verrattavien asioiden, kuten luoton) määrä lisääntyy, eli siitä, mitä sanalla inflaatio aiemmin tarkoitettiin.
Mitä?! Eikö inflaatio johdukaan siitä, että joitakin hyödykkeitä, kuten öljyä, tuotetaan koko ajan vähemmän kasvavaan kysyntään nähden, jolloin niiden hinta nousee kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti? Ei. Jos rahan määrä pysyy vakaana, hyödykkeen noussut hinta alentaa sen kysyntää. Osa kysynnästä siirtyy todennäköisesti korvaaviin hyödykkeisiin ja osa häviää kokonaan. Hyödykkeiden hintojen nousu aiheuttaa inflaatiota ainoastaan silloin, kun nousseisiin hintoihin vastataan lisäämällä liikkeellä olevan rahan määrää, esimerkiksi ottamalla pankista lainaa hankinnan rahoittamiseen.
Aivan, keskuspankkien painokoneiden lisäksi rahan (ml. luotto) määrää lisäävät myös yksityiset pankit, jotka usein mitättömän osittaisen kassavarantovelvoitteen (fractional reserve banking) puitteissa voivat luoda ylimääräistä rahaa hatuistaan lähes rajoituksetta. Eli jos pankkien kassavarantovelvoite on 2%, se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että kahden sadan tuhannen euron talletuksia vastaan pankki voi lainata ulos jopa kymmenen miljoonaa euroa. Tällöin pankki on tullut luoneeksi tyhjästä 9,8 miljoonaa euroa, jotka ovat olemassa vain sen tilikirjoissa.
Kun EKP säätelee ohjauskorkoaan mukamas aseena inflaatiota vastaan, se vaikuttaa kyllä tähän pankkien rahanluontiin. Korkojen noustessa lainojen kysyntä vähenee, jolloin luoton eli rahan määrä ei lisäänny niin paljon, jolloin hinnat eivät nouse aivan niin paljon. Korkojen lasku vaikuttaa päinvastaisesti. Siitä huolimatta EKP jatkaa rahan pumppaamista markkinoille muilla keinoin eli suorittaa inflaatiota ja aiheuttaa siten hintojen nousua itse.
Jos EKP siis haluaisi toteuttaa päätehtäväänsä, joka on hintavakauden turvaaminen, kuten Trichet jaksaa muistuttaa, niin sen tehtävä olisi helppo ja yksinkertainen. Henry Hazlittin sanoin:
The cure for inflation, like most cures, consists chiefly in removal of the cause. The cause of inflation is the increase of money and credit. The cure is to stop increasing money and credit. The cure for inflation, in brief, is to stop inflating. It is as simple as that.
Yleinen hintavakaus saavutettaisiin siis lopettamalla rahan määrän lisääminen. Toisin sanoen, EKP:n pitäisi painaa uusia seteleitä ainoastaan kierrosta poistuvien (esim. rikkinäiset, tuhoutuneet) tilalle ja pankeilla tulisi olla 100% kassavarantovelvoite, eli pankit voisivat lainata ainoastaan rahaa, joka niiden tileille on talletettu. Tietenkin yksittäisten hyödykkeiden hinnat edelleen nousisivat ja laskisivat, mutta ne muutokset johtuisivat ainoastaan muutoksista kysynnässä ja tarjonnassa sekä tuotantokustannuksissa ja kilpailutilanteessa, eikä siitä, että samat tuotteet kilpailisivat entistä suuremman rahamäärän huomiosta.
(PS. Ei sekään olisi ideaalinen ratkaisu, koska raha olisi edelleen julkisen vallan hallinnassa, kuten myös luottomarkkinat. Vielä parempi ratkaisu löytyy Tim Swansonin artikkelin Petrodollars and Inflation lopusta.)