Blogini kommenteissa on viime päivinä keskusteltu parlamentaarisen vapausvaikuttamisen järkevyydestä ja mahdollisuudesta. En ole ehtinyt keskusteluun osallistua, mutta on todettava, että väärinkäsityksiä on paljon. Esimerkiksi oma ”halukkuuteni” eduskuntaan ei tosiaankaan perustu siihen harhaluuloon, että eduskunnassa voisi saada aikaan merkittäviä liberaaleja muutoksia. Ei voi. Parlamentaarinen demokratia vie nykyisin vain yhteen suuntaan, kohti sosialismia, eikä enää milloinkaan poispäin.
”Vaalikampanjassani” onkin kyse vain liberalismin/libertarismin/anarkismin esilletuomisesta. Olen jopa ajatellut sitä, että jos jollain ihmeen kaupalla tulisin valituksi (ja jos sitä ennen Liberaalit jollain ihmeen kaupalla pääsisi puoluerekisteriin), niin jatkaisin silti oikeassa työssäni, kieltäytyisin kansanedustajan palkasta verirahoista ja käyttäisin asemaa vain edellä mainittuun tarkoitukseen.
Mutta koska tuo kaikki on hyvin, hyvin epätodennäköistä, tällä kertaa käytän hetken parlamentaarisen menetelmän korjausehdotuksiin. Edustuksellista demokratiaa ei voi täysin korjata, vaan sen taipumus kohti totaalista valtiota on vääjäämätön. Kehitystä voinee kuitenkin hidastaa tai jopa hetkeksi pysäyttää. Parlamentaarisesti kehitystä ei voi kääntää tai viedä taaksepäin, vaan siihen tarvittaisiin vallankumous. (Väkivaltaisiin) vallankumouksiin en usko, joten tässä keinoja jarruttamiseen:
1. Virallisesta ehdokasasettelusta luopuminen
Äänestää pitäisi voida ketä tahansa (ja kenen tahansa, iästä, sukupuolesta, jne. riippumatta). Ei numeroa paperiin, vaan nimi ja mahdollisesti jokin tarkenne samannimisten vuoksi. Parhaimmillaan järjestelmä olisi sähköinen, väestörekisteriin kytketty ja auttaisi äänestäjää valitsemaan tarkoittamansa henkilön. Puolueiden nykyisin suorittama ehdokkaiden esivalinta ainoastaan kaventaa demokratiaa, sillä se tarkoittaa käytännössä sitä, että sisäpiiri valitsee ne, joita äänestäjät saavat äänestää. Luonnollisesti jos ketä tahansa voisi äänestää, valituksi tulleilla tulee olla oikeus kieltäytyä tehtävästä. Toimikaudet tulisi toki rajata, mielellään yhteen, korkeintaan kahteen.
2. Vaalipiiritön siirtoäänivaali
Miksi äänestäjän mahdollisuutta valita suosikkinsa pitäisi rajoittaa maantieteellisesti? Jos alue olisi äänestäjille tärkeä asia, he äänestäisivät vapaaehtoisesti oman alueensa ehdokasta. Ei sitä tarvitse pakottaa. Samoin jos puolue olisi äänestäjille tärkeä asia, siirtoäänivaalissa he suosisivat puoluetta, muutoin he äänestäisivät mieluisiaan ehdokkaita yli puoluerajojen. Näin ollen puolueidenkaan tukemista (nykyisin ääni menee puolueelle ensisijaisesti, ehdokkaalle vasta toissijaisesti) ei tarvitse pakottaa, jos kansanvallasta oikeasti on kyse.
3. Sähköinen vaalijärjestelmä
Sähköisistä vaalijärjestelmistä on puhuttu paljon pahaa, mutta oikein toteutettuna niistä olisi paljon iloakin. Järjestelmän tulisi ehdottomasti olla täysin avoin, enkä tarkoita vain avointa lähdekoodia, joka on vähintäänkin oletusarvo. Äänestyksen tulosten tulisi olla reaaliaikaisesti seurattavissa, jolloin paperijäljen lisäksi kuka tahansa voisi pitää äänestyksestä kirjaa ja havaita vilpit. Äänestäjällä tulisi olla mahdollisuus valita äänestyshetkellä onko ääni julkinen vai salainen. Salaisista äänistä julkaistaisiin vain äänestetty. Äänestää pitäisi voida mistä tahansa, niin vaalikopista kuin kotisohvaltakin netitse, ja ääntä tulisi voida vaihtaa äänestysaikana niin usein kuin huvittaa.
4. Tasavaltalainen perustuslaki
Yksilö on maailman pienin vähemmistö, ja perustuslain tehtävä on turvata se, että demokratia ei muutu enemmistön mielivallaksi vähemmistöjä kohtaan. Vääräleuat ovat todenneet, että sanojen ”Congress shall make no law” olisi pitänyt olla Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen lisäyksen viimeiset sanat, sen lisäksi että ne olivat sen ensimmäiset. Ehkä näin, mutta perustuslain tehtävä on todellakin rajata valtiota ja demokratiaa, ei mahdollistaa tai kannustaa sen laajenemiseen. Lisäksi perustuslailla tulisi turvata kansalaisten oikeus vallankumoukseen, jos (ja kun) valtiovalta murtautuu ulos perustuslain asettamista rajoista. Perustuslain tulisi myös olla koskematon, ei muutoksia eikä lisäyksiä. Perustuslain valvonnan tulisi olla riippumattoman perustuslakituomioistuimen vastuulla.
***
No, siinä tärkeimmät, tärkein tietenkin viimeisenä. Paljon enemmänkin korjattavaa olisi, mutta noilla voisi päästä alkuun. Totta kai olisi vielä parempi, jos vakituista keskitettyä hallintoa ei olisi lainkaan, vaan kulloinkin mahdollisesti tarvittava kollektiivinen päätöksenteko järjestettäisiin spontaanisti niin alhaisella tasolla kuin mahdollista. Kuten eräs kommentoija totesi, siitä toki seuraisi vain ”utopiaa ja anarkiaa”, mutta sehän se olisi tarkoituskin.