Äskettäisessä kommenttiketjussa nousi esiin ajatus, että käsitykset alkoholin vaaroista ja haitoista ovat tilastotiedettä. Tämä on varsin suppea ja epähumaani käsitys alkoholin haitoista. Siinä missä todellisessa elämässä alkoholistit juovat perheen omaisuuden ja kännipäissään vielä hakkaavat puolison ja lapset, Suuret Ajattelijat röhnöttävät nojatuoleissaan ja päivittelevät alkoholin julkiselle terveydenhuollolle aiheuttamia kustannuksia paperille tulostetuista hienoista tilastoistaan. Tilastot ovatkin kollektivismin epäjumalankuva, jossa kaikki oikean elämän ilot ja surut pakataan helposti käsiteltäviksi numeroiksi, joiden pohjalta yhteiskuntaa voidaan suunnitella.
Yksi keskeinen ongelma tilastopohjaisen yhteiskuntasuunnittelun kanssa on vain se, että me olemme ihmisiä, emme tilastoja. Kun poliitikot julistavat alkoholin aiheuttavan niin ja niin monta ongelmaa vuosittain ja sen estämiseksi nostavat alkoholin verotusta tai rajoittavat muuten myyntiä, alkoholisti ei siitä parannu, vaan laulaa mielessään Irwiniä, juo perheen omaisuuden, ottaa vielä velkaakin päälle ja kännipäissään hakkaa puolison ja lapset. Kun ruuvia kiristetään tarpeeksi, hän alkaa vierailla yhä useammin Virossa, harkita pontikkapannun virittämistä autotalliin tai opetella tuulilasinpesunesteiden väärinkäyttöä.
Verojen ja sääntelyn kiristämisellä voidaan kyllä saada tilastoitu alkoholin kulutus vähenemään, mutta samalla tilastoimaton ja vaihtoehtoinen kulutus kasvaa. Eikä se alkoholisti jätä juomatta siksi, että alkoholi on kalliimpaa tai että sitä ei saa kaupasta iltayhdeksän jälkeen. Rattijuoppo ei virta-avainta kääntäessään mieti kuinka paljon nautittu alkoholi tuli maksamaan. Kuten kirjoituksessani ”Yhden ratkaisun malli” yritin ilmaista, kollektiivinen ratkaisu ei poista yksilöiden ongelmia.
Erityisen surullista tilastojen ja sosiaalivaltion ihannoinnissa on se, että jos alkoholin haitat eivät näkyisi tilastoissa kustannuksina julkiselle sektorille, poliitikkojen mielestä ongelmaa ei olisi juuri lainkaan. Vaikka tarinan alkoholisti ryyppäisi ja hakkaisi perheensä velkaiseksi ja palasiksi, niin se olisi vain yksittäistapaus, jolle ei muka voitaisi mitään. No, eivät poliitikot voikaan, mutta uskotellessaan kansalaisille ratkaisevansa ennen pitkää kaikki ongelmat tilastojen kautta he vievät ihmisiltä aloitteellisuuden ratkaista ongelmansa itse.
Kun julkinen valta ottaa jonkin asian hoitaakseen, valitettavan moni tyytyy siihen ja jää odottamaan jopa loputtomasti, että ongelma ratkeaa julkisen vallan toimesta. Näitä passivoituneita ihmisiä on tästä turha syyttää, sillä siihen heitä on opetettu heidän koko ikänsä: valtio osaa ja pystyy ratkaisemaan kaikki ongelmat. Ja kun jokin ratkaisu ei toimi, luvataan tehdä asian eteen enemmän. Ja niin edelleen, ad infinitum.
Todellisuudessa mikään ongelma, jonka osoittamiseen tarvitaan tilastoja, ei ole julkisen vallan ratkaistavissa. Todellisen elämän suunnattomasta monimutkaisuudesta johtuen päättäjät voivat tuijottaa vain tilastoja ja yrittää saada ne käyttäytymään mielensä mukaisesti. Tilastot ovat kuitenkin vain osa kuvasta, vieläpä hyvin karkeasti yksinkertaistettuna.
Olenkin usein sanonut, että tilastokeskuksen olemassaolo on varma merkki siitä, että yhteiskunnassa on liian suuri julkinen sektori. Se on sellainen valtio, joka ei pyri ainoastaan epäoikeudenmukaisuuden poistamiseen Frédéric Bastiatin ihanteen mukaisesti, vaan joka pyrkii tarjoamaan ihmisille mahdollisimman paljon kaikkea hyvää ja helppoa elämää oikeudenmukaisuuden kustannuksella. Tarkoitus on epäilemättä useimmiten vilpitön, mutta lopputulos on kollektiivisten ratkaisujen suo, joka ei auta ketään, mutta on raskas kaikille — myös niille, joita haluttiin auttaa.
***
Muistutus: Tiedoksi paikallisille, torstaina 29.4.2010 klo 18:30 pidettävän Keski-Suomen Liberaalit ry:n vuosikokouksen jälkeen jatketaan klo 19:00 Liberaalimafian merkeissä Ravintola Ali Babassa. Liberaalimafiahan on puoluepoliittisesti sitoumaton kokoontuminen, mutta kokemus on osoittanut, että osallistujissa on usein monta Liberaalia, joten se selittää näiden tapahtumien läheisen ajankohdan. Tervetuloa!