Uuden Suomen jutussa ”Iso pedofiilipaljastus Suomen seurakunnista” Mikkelin piispa Seppo Häkkinen tekee terävän havainnon:
Häkkisen mielestä seurakuntien ja uskonnollisten yhteisöjen luonteessa ja toiminnassa saattaa kuitenkin olla piirteitä, jotka houkuttelevat puoleensa myös pedofiilejä.
– Ihmiset, joilla on taipumusta hyväksikäyttöön, hakeutuvat ehkä sellaisiin yhteisöihin, joiden toimintaan liittyy luottamuksellisuus ja läheisyys.
Siehän vasta sherlocki olet! En yhtään epäile, etteikö piispa olisi tässä arvelussaan osunut täysin oikeaan. On ehdottoman selvää, että ihmiset pyrkivät löytämään parhaat mahdolliset keinot toteuttaa taipumuksiaan, olivat ne sitten hyväksyttyjä tai eivät. Vähemmän hyväksyttyjen taipumusten toteuttaminen pienimmällä riskillä saattaa vaatia sitten astetta raskaampia keinoja, kuten hankkiutumisen katoliseksi papiksi tai hieman helpommalla kotimaiseksi seurakunnan työntekijäksi.
Mutta mutta, voisiko tästä terävästä havainnosta vetää laajempiakin johtopäätöksiä? Käyttäytyvätkö muidenkin kuin perverssien taipumusten omaajat samoin eli hankkiutuvat yhteisöihin ja asemiin, joissa voivat parhaiten toteuttaa (yleensä sairaita) mielihalujaan? Tietenkin!
Millaisia mielihaluja mahtavatkaan toteuttaa poliitikot? Sana on vapaa.