Viime viikolla hallitus esitti eduskunnalle muutoksia eduskuntavaalien vaalijärjestelmään. Jos hallituksen esitykset menevät eduskunnassa läpi (ja miksi eivät menisi), ensi keväänä eduskuntavaalit käydään vasta huhtikuussa. Samalla ne ovat käytännössä viimeiset eduskuntavaalit, joissa uusilla puolueilla on mahdollisuus nousta eduskuntaan, sillä vuoden 2015 vaaleissa otetaan käyttöön muun muassa 3% maanlaajuinen äänikynnys. Siksi ensi kevään eduskuntavaaleista muodostuu viimeinen taisto.
Vaalijärjestelmän muutosta kuitenkin markkinoidaan kansalle pienten puolueiden etuna, esimerkiksi Yle uutisoi viime torstaina, että ”Vaalijärjestelmä uudistuu pienten puolueiden eduksi”. Pienillä puolueilla tässä tarkoitetaan kuitenkin pieniä eduskuntapuolueita, joista Suomen laaja puoluekenttä huomioiden voitaisiin paremminkin puhua keskikokoisina puolueina. Joka tapauksessa, viime vaalien tulokseen uudistus olisi vaikuttanut siten, että suuret puolueet olisivat menettäneet muutaman paikan kukin ja keskikokoiset olisivat saaneet muutaman paikan kukin lisää. Esimerkiksi hallituspohjaan muutokset eivät olisi viime vaalien tuloksessa vaikuttaneet juuri mitenkään, sillä nykyisten hallituspuolueiden paikkaluku olisi pudonnut 126:sta 120:een.
”Pienten” puolueiden edusta puhuminen on kuitenkin sikäli harhaanjohtavaa, että eduskuntapuolueilla ei käytännössä ole mitään eroa keskenään poliittisesti. Kaikki ne kuvittelevat tietävänsä kansalaisten (ja muunkin maailman) asiat paremmin kuin asianosaiset itse. Voidaan puhua ainoastaan sävyeroista, jokaisella puolueella on hieman oma linjansa, mutta lähtökohta on kaikilla sama: heidän täytyy päättää ihmisten asioista, koska he mielestään tietävät paremmin kuin me kansalaiset itse.
Lisäksi nykypolitiikan aatteettomuus ja kaikille kaikkea -ajattelutapa on johtanut siihen, että eduskuntapuolueiden sisäinen vaihtelu on jopa suurempaa kuin niiden väliset sävyerot. Jokaisesta puolueesta löytyy jokaiselle äänestäjälle jotakin, mutta suuret linjat ja omaa elämää koskevat päätökset ovat nykyisin äänestäjien ulottumattomissa.
Kuten oheinen taulukko osoittaa, ainoana suomalaisena poliittisena liikkeenä Liberaalit poikkeavat tästä valtavirran kaikkia kosiskelevasta yltiömäisen konsensushakuisesta politiikasta. Liberaalit uskovat ihmisten itsensä olevan parhaita oman elämänsä asiantuntijoita. Liberaalien mielestä mahdollisimman paljon ihmisten omaa elämää koskevaa valtaa ja päätöksentekoa tulee olla heidän itsensä käsissä. Liberaalit eivät jaa muiden puolueiden suuruudenhullua harhakuvitelmaa siitä, että luulisivat omien valintojensa olevan parhaita kaikille muillekin, vaan kannattavat mahdollisimman laajaa valinnanvapautta kaikille kansalaisille.
Käytännössä Liberaalien täysin erilainen lähestymistapa tarkoittaa sitä, että sekä valtion että kuntien menoja on leikattava ja vastaavasti myös verotusta. Tämä on toki tehtävä maltillisesti, aiheuttamatta kenellekään julkisesta sektorista täysin riippuvaiselle aiheettomia kärsimyksiä. Liberaalien tavoiteohjelma on hyvä lähestymistapa tämän ongelman purkamiseen, sillä se pyrkii säästöihin ensisijaisesti muun muassa yksinkertaistamalla ja keventämällä byrokratiaa, joustavoittamalla työmarkkinoita, lisäämällä kansalaisten valinnanvapautta ja mahdollistamalla yksityisyrittäjyyden kasvun. Nykypuolueethan väristä riippumatta saavat aikaan ainoastaan byrokratian moninkertaistumista, työmarkkinoiden jäykkyyttä, valinnanvapauden rajauksia ja yrittäjien polkemista maanrakoon.
Mutta kuten sanottua, vuoden 2015 vaaleissa uusilla puolueilla ei ole enää mitään käytännön mahdollisuuksia nousta tyhjistä yli 3% valtakunnallisen äänikynnyksen. Siksi reilun vuoden päästä koittavat vuoden 2011 eduskuntavaalit ovat viimeinen tilaisuus nostaa liberalismi takaisin osaksi poliittista keskustelua. Se ei tule olemaan helppoa, sillä nykyisin Liberaalit eivät ole edes puoluerekisterissä.
Tilanteen edesauttamiseksi omalta osaltani ilmoitan ryhtyväni Liberaalien ehdokkaaksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jos ja kun Liberaalit ovat silloin puoluerekisterissä. Olen täysin tietoinen siitä, että valituksi tuleminen on vielä suuremman työn takana ja vielä epätodennäköisempää kuin Liberaalien nousu puoluerekisteriin. Mutta tämä on oikeasti viimeinen tilaisuus — viimeinen taisto — joten nyt on pakko vielä kerran yrittää.
Kukaan ei kuitenkaan pysty tällaiseen urakkaan yksin, eikä tässä nyt täysin yksin ollakaan, moni muukin tekee töitä mm. puoluerekisteriin pääsyn eteen. Mutta tarvitsen omaankin urakkaani tukea. Siksi toivonkin, että ensinnäkin mahdollisimman moni liittyy Facebook-tukisivulleni, jonka kautta tulen välittämään tietoa ja organisoimaan kampanjaa seuraavan vuoden aikana. Jos et käytä Facebookia, lähetä minulle sähköpostia (pasi @ pasi piste fi), niin pidän sinut juonessa mukana sähköpostitse.
Toisekseen, kannattajakorttikampanja tarvitsee edelleen apua. Sivulta puolueeksi.liberaalit.fi voit tulostaa esitäytettyjä (ja tyhjiäkin!) kortteja, jotka voi palauttaa Liberaaleille ilman postimaksua. Huomaa, että kannattajakortin täyttäminen ei sido sinua mihinkään eikä edellytä edes varsinaisesti Liberaalien kannattamista — keräystapahtumissammekin moni on täyttänyt kortin vain vastustaakseen valtapuolueita tai kannattaakseen puoluekentän moninaisuutta. Jos et omaa tulostinta, ota yhteyttä sähköpostilla (pasi @ pasi piste fi), voimme ehkä toimittaa kortteja täytettäväksi postitse tai henkilökohtaisesti, riippuen sijainnistasi.
En varsinaisesti kerää vielä rahallista tukea, mutta jos joku haluaa sillä tavoin auttaa, vanha vaalitilini on edelleen olemassa: Tapiola 363630-03956240. Tässä vaiheessa mahdolliset lahjoitukset kuluisivat lähinnä postimaksuihin ja tulostuskuluihin.
Viimeiseen taistoon on enää reilu vuosi aikaa. En tiedä osaanko tarpeeksi painottaa tämän tärkeyttä, mutta nyt on pistettävä kaikki peliin. Muussa tapauksessa tulevaisuutemme ei ole enää meidän käsissämme, vaan jatkuvasti itselleen lisää valtaa haalivan ja poliittista kilpailua rajoittavan poliittisen eliitin vallassa. Historia on jo näyttänyt, mihin se tie on joka ainoa kerta johtanut. On aika kääntää suunta.