Valtiovarainministeri, puoluejohtaja Jyrki Katainen (kok.) on ”huolestunut Suomen syntyneestä ilmapiiristä, että on normaalia jäädä ennenaikaisesti pois töistä, vaikka olisi terve.” Hän sanoo, että ”Näin ei voi jatkua.” Mistä tämä vihamielisyys ihmisten omia elämänvalintoja kohtaan? Siitä, että Jyrki Kataisen mielestä päätös olla työelämässä tai sen ulkopuolella ei kuulu ihmisille itselleen vaan valtiolle.
Miksi sitten Jyrki Katainen, jota vastaan olen itsekin mitellyt vuoden 1999 eduskuntavaaleissa samassa vaalipiirissä (hävisin varsin selvästi), paheksuu ihmisten omia valintoja ja ilmeisesti aikoo tehdä jotain estääkseen ne? Eikös Kokoomuksen pitänyt olla yrittäjien ja vapaan valinnan puolue?
Ei tietenkään. Jyrki Katainen ja Kokoomus, kuten kaikki muutkin puolueet, uskovat, että ihmisillä on tiettyjä velvollisuuksia valtiota kohtaan. Heidän mielestään valtio ei ensisijaisesti ole kansalaisia varten, vaan valtio on itseisarvo sinänsä. Heidän mielestään ihmiset ovat paitsi velvollisia toimimaan valtion hyväksi, myös jossain määrin tai kokonaan jopa valtion omaisuutta.
Ihmisen eläkkeelle siirtyminen on jokaisen ihmisen oma asia. Jos ihminen kokee tehneensä tarpeeksi, säästäneensä riittävästi vanhuutensa varalle ja haluavansa viettää hieman laatuaikaa ennen kuin iän tuomat sairaudet kyykyttävät tai kuolema korjaa, tai mistä tahansa muusta syystä haluaa jäädä eläkkeelle, niin miksi ei saisi?
Eläkkeiden sääntely on lakkautettava. Jokainen päättäköön itse kuinka kauan haluaa tehdä töitä ja kuinka haluaa elää työelämästä pois jäätyään. Kansaneläkkeen korvaaminen perustulolla negatiivisen tuloveron mallin mukaan mahdollistaisi senkin, että halutessaan työtä voisi tehdä päätoimisesti, osa-aikaisesti tai epäsäännöllisesti myös ikämiehenä tai -naisena ilman että etuudet kärsivät tai verottaja rankaisee.
Nykyinen eläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Se tarkoittaa sitä, että vain osa eläkemaksuista menee säästöön ja suuri osa niistä käytetään suoraan nykyisten eläkkeiden maksuun. Väestörakenteen edelleen muuttuessa järjestelmän kannalta kestämättömämmäksi rahastoinnin osuus tulee pienenemään ja ennen pitkää kertyneet rahastotkin alkavat kulua eläkkeiden maksuun kiihtyvää tahtia.
Lopulta nykyiselle nuorisolle ja tuleville nuorille jää luu käteen: maksut on aikanaan maksettu, mutta jaettavaa ei enää ole. Nykyjärjestelmän luoneet ja siitä hyötyneet eivät vain silloin ole enää ottamassa vastaan palautetta asiasta. Siksi nykyisen eläkejärjestelmän asteittainen (eli nykyisiä eläkkeensaajia ja aivan lähiaikoina eläkettä saavia tarpeettomasti kurmoottamatta) purku on aloitettava mahdollisimman pian.
Tämän päivän jyrkikataiset eivät tästä välitä. Poliitikkojen eläkkeet on turvattu (kuten Janina Anderssonkin [vihr.] osoitti) ja mitäpä meistä tavan tallaajista välittämään. Mehän olemme vain valtion karjaa.