Edellisen kirjoituksen kommenttiosioon tuli kyseiseen aiheeseen liittymättömiä kommentteja (22, 38, 43 ja 53), joten vastaan niihin täällä. Otsikko kertoo siitä, että olen vastannut niihin eri yhteyksissä aiemmin, mutta otetaan vielä kerta kiellon päälle, kun niistä kerran halutaan jankata. Tämä kirjoitus etenee siten, että lainaan tähän kommentoijan tekstiä kursivoituna pala kerrallaan ja vastailen kohtiin yksitellen.
Liberaalien arvomaailmassa millään muulla, kuin omistusoikeudella ei ole arvoa. […] Sen kun tajuaa niin kyseessä, on pelkästään ahneudelle pohjautuva ajatusmaailma???
Aluksi täytyy kertoa sivullisille, että kyseisen kommentoijan väitteet perustuvat aiemmin käytyyn keskusteluun, jonka osanottajat olivat saattaneet nauttia miestä väkevämpää, toiset enemmän, toiset vähemmän. Varmaankin siitä johtuu käsitteiden sekoittaminen, esimerkiksi tässä kommentoija puhuu liberaaleista, vaikka tarkoittaa libertaareja, joita hänen tuolloiset keskustelukumppaninsa olivat. Liberalismi kun on laajempi yläkäsite, johon kattaa libertarismin lisäksi esimerkiksi sosiaaliliberalismin, joka on painotuksiltaan hyvin erilainen kuin libertarismi.
Mitä tulee omistusoikeuteen, niin joskus libertaarit redusoivat kaikki yksilönvapaudet pelkkään omistusoikeuden käsitteeseen. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että jokainen ihminen on vapaa tekemään mitä tahansa, koska omistaa itse itsensä. Jokainen on vapaa sanomaan mitä tahansa (sananvapaus), koska omistaa itse aivonsa ja ääntä ja muita ilmauksia tuottavat elimensä.
Omistusoikeuden käsite sopii hyvin myös ilmaisemaan rajoituksia. Toiselle ihmiselle ei saa tehdä mitä tahansa, koska hän omistaa itse itsensä. Sama koskee hänen omaisuuttaan.
Libertaristien yksinkertaistus kaikkien oikeuksien juontumisesta omistusoikeudesta on käyttökelpoinen. Se tarkoittaa samaa kuin libertaarien johtosääntö: jokainen saa tehdä mitä tahansa, kunhan ei haittaa muita eikä rajoita muiden oikeutta samaan. Se tarkoittaa myös samaa kuin kultainen sääntö. Tietysti, jos jostain syystä vieroksuu omistusoikeutta — erityisesti yksityistä sellaista — niin tämä yksinkertaistus voi kuulostaa ikävältä ahneuteen perustuvalta ajatusmaailmalta.
Uusliberalismin keskeinen idea on, että vapaus palautuu yrittämisen vapauteen. Niinpä tilojen yksityistyminen määritelmän mukaan lisää vapautta. Vaan mitä tapahtuu, jos jokainen tila on yksityisessä omistuksessa? Mihin tahansa astuukin, on joko omistaja, työntekijä, asiakas tai tunkeutuja. Siitä, joka valittaa, tulee urputtaja, josta on oikeus hankkiutua eroon.
Uusliberalismi on taas tätä käsitesekamelskaa. Se ei oikeastaan tarkoita mitään tarkasti rajattua ideologiaa, vaan on pikemminkin erityisesti vasemmiston käyttämä haukkumasana, jota voidaan käyttää ilmeisesti likipitäen jokaisesta, joka on heidän kanssaan eri mieltä.
Tässä kohtaa kommentoijalla ei näköjään kuitenkaan ongelmana ole omistusoikeuden käsite ensisijaisesti vaan yrittäjyys ja vasta sitten yrittäjien omistusoikeus. Lievää ristiriitaisuutta havaittavissa siis. Joka tapauksessa, kysymys libertarismissa ei ole siitä, että onko jokainen tila yksityisessä omistuksessa, jonka ainoa vastakohta on ilmeisesti julkinen eli yhteinen omistus. Libertaristisessa yhteiskunnassa jokainen tila on yksityisessä omistuksessa, poislukien ne tilat, joilla ei jostain syystä ole omistajaa lainkaan, mikä on todennäköisesti erittäin väliaikainen olosuhde.
Kommentoija pitää kaikkien tilojen yksityisomistusta uhkana, mutta se on olennainen osa libertarismia. Yksityiseen tilaan ei tietenkään voi kuka tahansa mennä ilman omistajan lupaa, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö joidenkin tilojen omistajat haluaisi tilojensa olevan de facto julkisia. Vai miltä kuulostaa ostoskeskus tai kaupungin keskusta, jonka liikkeisiin ihmiset kyllä ovat tervetulleita, mutta käytäville ja kaduille eivät?
No, sellaisessa ostoskeskuksessa tai keskustassa ei olisi tietenkään yhtään ainoaa liikettä, vaan liikkeet menisivät johonkin muualle. Julkistilojen omistamisesta tulisi bisnes siinä mistä muidenkin tilojen omistamisesta. Se taas puolestaan ei välttämättä tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi maksaa jo pelkästä pääsystä ostoskeskukseen tai keskustaan, vaan todennäköisemmin julkistiloja pyörittävien yritysten maksavina asiakkaina toimisivat niiden yhteydessä liiketoimintaa harjoittavat yritykset.
On toki niin, että julkistilaa hoitava yritys voisi vapaasti valita ketkä tilaan saavat astua ja ketkä eivät. Asiallisesti käyttäytyvillä ihmisillä, vaikka eivät välttämättä aina olisikaan ostosaikeissa, tuskin kuitenkaan olisi mitään ongelmaa tässä suhteessa. Rikollisilla, kerjäläisillä, juopoilla ja muilla vastaavilla voisi olla puolestaan vähemmän pääsyä mainittuihin tiloihin, mutta sen valinnan he tekevät itse omalla käytöksellään. Minusta siinä ei ole mitään ongelmaa, että tällaiset tilat olisivat nykyistä turvallisempia ja viihtyisämpiä paikkoja.
Viime kädessä mistä tahansa kansalaisoikeuksien riistämisestä tulee kansanviisauden ”yrittäjällä on oikeus valita asiakkaansa” alatapaus. Äärimmilleen viety uusliberalismi yhdistyy totaaliseen kontrolliin: valvontakameroihin, yksityisiin vartijoihin, kansalaisoikeuksista riippumattomiin asiakkaiden valintakriteereihin, paramilitaariseen väkivaltaan.
Kansalaisoikeuksien riistämistä tämä ei kuitenkaan ole, vai kenen mielestä on kansalaisoikeus mennä julkisille paikoille esimerkiksi käyttäytymään törkeästi, oksentelemaan, virtsaamaan, häiritsemään, raiskaamaan tai ryöstämään? Mitä vikaa on muuten oman omaisuuden suojelemisessa eli valvontakameroissa ja yksityisissä vartijoissa? Nykyisinkin yksityisissä tiloissa on valvontakameroita ja yksityisiä vartijoita, eikä yksikään kamera ole vielä ryhtynyt paramilitaariseen väkivaltaan viattomia ohikulkijoita vastaan.
Muuten, edellä mainittu periaate vapaudesta tehdä mitä tahansa, kunhan ei haittaa muita, ei millään tavoin oikeuta minkäänlaiseen väkivaltaan, ei tavalliseen eikä edes puolisotilaalliseen. Itse asiassa se on hyvin voimakkaasti juurikin väkivaltaa vastaan, kuten libertaristinen ajatusmaailma ylipäätään. Libertaarien kannattama nonaggressioperiaate on hyvin yksiselitteinen: ei ole oikein aloittaa väkivaltaa millään perusteella. Jos joku sitten käyttää väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan, hän implisiittisesti tulee ilmoittaneeksi halustaan siitä, ettei nonaggressioperiaatetta noudateta, joten hänelle voidaan vastata väkivalloin, esimerkiksi vangitsemalla.
Jokainen, joka ei asetu vastustamaan näitä kehityssuuntia, on niiden Yhdysvaltojen fundamentalisti-miljardöörien puolella, jotka vetelevät lankoja Washingtonissa ja jotka ovat omistaneet diktaattoreita ympäri maailmaa ainakin 1950-luvulta alkaen.
Hah, juurikin päinvastoin. Nykyinen etatistinen kehitys on nimenomaan lankojen vetelijöiden etujen mukaista. Nimenomaan ja ainoastaan libertaarien ajama vapaa yhteiskunta olisi heidän etujensa vastaista, koska lakiteitse ei voitaisi lobata läpi kaikkia ihmisiä ja yrityksiä koskevia sääntöjä ja rajoituksia.
Periaate, jonka mukaan lapsia tulee mielummin kohdella aikuisina, kuin rajoittaa joiltain osin aikuisten oikeuksia heikommassa asemassa olevan suojelemiseksi? ( mm. Lapsityössä ei ole mitään väärää. Rattijuopumuksen ei pidä olla kiellettyä. Juoppo vastaa teoistaan vasta, kun/jos jotain sattuu. )
Koska täysin vapaassa yhteiskunnassa ei määriteltäisi lakiteitse lainkaan kuka on aikuinen ja kuka on lapsi, vaan kaikilla on samat oikeudet, niin käytännössä lapsuus (eli vanhempien epämuodollinen määräysvalta ja huoltovelvoite lapseensa) päättyisi siihen, kun kyseinen henkilö muuttaa asumaan omilleen tai muuten julistautuu itsenäiseksi. Se, mitä kyseinen henkilö saa ja ei saa tehdä ”lapsuutensa” aikana (esimerkiksi työnteko), kuuluu yksinomaan hänen vanhemmilleen tai muille henkilöille, jotka hän itse on valinnut tai hyväksynyt huoltajikseen.
Koska myös tiet ja kadut olisivat yksityisiä vapaassa yhteiskunnassa, teiden ja katujen omistajat päättäisivät omilla tavoillaan, ketkä heidän omaisuudellaan saavat kuljettaa moottoriajoneuvoa. Jos jonkun tien omistaja sallii päihtyneenä ajamisen, sen voi olettaa näkyvän hänen tiensä suosiossa (eli sen puutteessa) turvallisuustietoisten kuljettajien keskuudessa.
Jos tien omistaja myy tienkäyttöpalvelua, hän saanee kilpailuetua antamalla jonkinlaisia takuita tiensä turvallisuudesta. Jos näin on, omistajalla on erittäin suuri kannustin estää päihtyneiden kuljettajien pääsy hänen tielleen, jotta nämä eivät muodosta turvallisuusriskiä. Toisaalta, jos päihtyneet kuljettavat ovat riittävän suuri markkinasegmentti, toinen tienomistaja saattaa ottaa suurempaa riskiä ja kohdistaa tiepalveluita erityisesti päihtyneille. Se olisi varmasti jännä tieosuus. Mutta käsi ylös ne, jotka uskovat päihtyneiden kuljettajien olevan riittävän suuri markkinasegmentti heille omistettua tietä ajatellen.
Periaate, jonka mukaan ainut oikeus, joka ihmisillä tulee olla on omistusoikeus? (mm. Terveydenhuolto, koulutus, ruoka, asunto- ei niihin pidä olla oikeutta, jos ei ole rahaa niitä hankkia. )
Omistusoikeus käsiteltiinkin jo yllä. Subjektiivinen oikeus esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen tarkoittaisi käytännössä oikeutta varastaa hankkiakseen jotain, jota ei muuten voi hankkia, kunhan se on Hyvä Asia™. Vaikka varastaminen olisi verotukseksi institutionalisoitua julkista toimintaa, se on silti varastamista. Varastaminen on väkivaltaa, jota libertaarit eivät voi omantuntonsa mukaan aloittaa millään verukkeella, ei sittenkään, vaikka kyseessä olisi kuinka Hyvä Asia™. Mutta kuten olen kirjoittanut aiemminkin, varastamisinstituution lakkauttaminen ei syöksisi lukemattomia ihmisiä köyhyyteen tai kurjuuteen, vaan parantaisi kaikkien mahdollisuuksia tulla toimeen ja jopa menestyä omillaan.
Periaate, jonka mukaan vain vahvoilla/ rikkailla on oikeus olla olemassa?
(mm. Ne nälkäiset, jotka tulevat pyytämään apua voidaan lahdata vaikka konekiväärillä, jos eivät muuten tajua mennä jaloista pois. )
Aivan järkyttävä olkiukko, minkä pitäisi olla hyvin selvää jokaiselle lukijalle viimeistään tässä vaiheessa, myös kommentoijalle itselleen, joskaan aiemmat rautalangasta vääntämiset eivät ole tulosta tuottaneet. Yksikään libertaari (tai liberaali) ei ole tällaista esittänyt.
Periaate, jonka mukaan kaikki voidaan- ja pitää arvottaa rahassa? (mm. omistaja saa tuhota omistamansa luonon vapaasti- vaikka Amatsonin sademetsät tai Pyramidit- eikä siinä ole mitään väärää, koska tuhoaa omaa omaisuuttaan. )
Miten vapaus tehdä omaisuudelleen mitä tahansa ja käyttää sitä miten tahansa tarkoittaa muka sitä, että kaikki voidaan ja pitäisi arvottaa rahassa? Kaksi hyvin eri asiaa nähdäkseni. Totta kai omistajalla täytyy olla oikeus tehdä omaisuudellaan mitä mieleensä ikinä juolahtaakin, kunhan ei haittaa sillä muita tai muiden omaisuutta. Jos joku yrittää estää tai kieltää tämän, niin käytännössä hän itse vaatii ainakin osittaista omistusoikeutta kyseiseen omaisuuteen. Jos tämä vaatimus olisikin oikeutettu, niin tällöin tällä uudella/oikealla omistajalla on myös oikeus tehdä omaisuudelleen mitä haluaa. Jos siis joku olisi niin tyhmä, että haluaisi tuhota omistamansa pyramidit, niin sitten hänellä olisi iso kasa hiekkaa ja sillä selvä.
Ja sitten se arvotuskysymys. Mikä onkaan jonkin asian arvo? Se on se utiliteetti, jonka sen omistaja siitä saa. Hyöty voi olla käytännöllistä (esimerkiksi ruokaa syömällä lähtee nälkä ja pysyy hengissä) tai tunneperäistä (esimerkiksi jokin muistoesine). Omistajan omaisuudestaan saama hyöty ja siten sen arvo on aina subjektiivinen kokemus. Ihmiset vaihtavat asioita keskenään, koska kokevat saavansa vaihdossa saamastaan asiasta enemmän hyötyä kuin pois antamastaan asiasta. Vaihdon molempien osapuolten täytyy olla tätä mieltä, muuten vaihtoa ei syntyisi.
Ja edelleen se raha on se vaihdonväline. Se helpottaa mieluisien vaihtokauppojen etsimistä, kun ei tarvitse löytää jokaista vaihtoa tehdessään halukasta vastavaihtajaa, vaan voi luottaa siihen, että vaihdonväline eli raha kelpaa vaihdossa kaikille tai ainakin useimmille. Ihmiset siis luonnostaan arvottavat asioita rahassa, mutta siihenkin pätee subjektiivisuus ja jokainen arvottaa eri tavalla kuin toinen ja eri tavalla eri tilanteissa.
Jotta rahalla voitaisiin ylipäätään käydä kauppaa, jonkin asian myyjän on arvostettava rahaa korkeammalle kuin myymäänsä asiaa, ja ostajan on arvostettava ostamaansa asiaa korkeammalle kuin siitä maksamaansa rahamäärää. Jos ihmiset eivät voi arvottaa joitakin asioita rahassa (tai missä tahansa muissa vaihdettavissa olevista asioissa!), niin se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että kyseinen ihminen arvostaa kyseistä asiaa enemmän kuin mitään muuta. Esimerkiksi jokin muistoesine voi olla mittaamattoman arvokas, mutta todennäköisesti vain sen omistajalle itselleen.
Siinä olet oikeassa, että meidän arvomaailmat ovat vissiin nykyään sen verta kaukana toisistaan, että tuskimpa näistä asioista enää kannattaa keskustella.
Ai tässä minä olen oikeassa, vaikka tällaista en ole väittänytkään? Ymmärtääkseni tuo on hyvin yksipuolinen näkemys, jota en itse koe jakavani. Toki sanoin, etten jaksa kovin montaa kertaa vastata samoihin väitteisiin, mutta se johtuu siitä, että vastaukseni eivät muutu (ennen kuin joku osoittaa minun olevan tai huomaan itse olevani väärässä), joten niiden samojen vastausten toistaminen samoihin väitteisiin tuntuu välillä vähän turhalta. Muutakin tekemistä olisi.
Ja niille ohikulkijoille, jotka tänne asti kahlasivat: muistakaa, että vaikka politiikka on usein parhaimmillaan viinalla höystettynä, kaikille näiden kahden hienon asian yhdistäminen ei välttämättä sovi. Olkaa siis varovaisia. 