Kirjoittelin kuukausi sitten poliittisesta vaikuttamisesta keinona kohti liberaalia, vapaata yhteiskuntaa. Esitin tuolloin, että vaikka liberaalipuolue ei olekaan täysin omia ajatuksiani vastaava vaan pikemminkin välimallin ratkaisu, niin silti se on valitsemani väylä yrittää vaikuttaa, tämän bloggaamisen lisäksi tietenkin. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että se on vain yksi vaihtoehdoista, joiden välillä harkitsen jatkuvasti.
Liberaalit
Liberaalit on sosiaaliliberaalinen yhdistys, joka pyrkii takaisin puolueeksi pudottuaan puoluerekisteristä vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen. Kuten sanoin, Liberaalien ohjelma on omalta radikaalimmalta näkökannaltani lähinnä kompromissi. Politiikka on kuitenkin kompromisseja, miksi siis lähtisin tarjoamaan kompromissia heti kättelyssä, kun siitäkin joutuisi lehmänkaupoissa joustamaan? Muutenkin Liberaalit tuntuvat olevan aika huonossa jamassa, eikä nykyisestä montusta ole helppo nousta. Olen tällä hetkellä Liberaalien puoluehallituksen jäsen ja Keski-Suomen Liberaalien puheenjohtaja.
Perustuslaillinen vapauspuolue / Tasavaltalaispuolue / tms
Yksi vaihtoehto voisi olla perustaa uusi puolue, joka rehellisesti ja äänekkäästi ajaa minimivaltiota, joka olisi tiukasti uuden perustuslain rajaama. (Liberaaleista sellaista puoluetta ei saa tehtyä.) Puolueen ajama perustuslaki olisi kehitetty versio toistaiseksi parhaimmasta maailmalla nähdystä — joskin silti varsin puutteellisesta — perustuslaista vuodelta 1787. Puolueen tavoitteena olisi siis vaatimattomasti Suomen valtiomuodon muuttaminen (ei, Suomi ei ole enää tasavalta vaan demokratia) ja aatteena klassinen liberalismi eli libertarismi.
Näkymät tällaiselle puolueelle tosin olisivat tuskin kovin paremmat kuin Liberaaleille nykyisin, joskin siinä missä Liberaalit on poliittisesti verrattain lähellä nykyisiä puolueita, tällainen puolue olisi selvästi yksin omassa kategoriassaan. Vaikka kysyntää tällaiselle puolueelle voisi ollakin, suhteellinen vaalitapa johtaisi siihen, että hyvin moni sitä periaatteessa parhaana vaihtoehtona pitävä äänestäisi silti jotain vähiten huonoa jonkin valtapuolueen ehdokasta. Vasta uskottavan kannatuksen osoittaminen vaaleissa auttaisi uskottavan vaalikampanjoinnin tekemisessä, melkoinen noidankehä se.
Antakaa meidän olla -puolue / Kiitos, nyt riittää -puolue / tms.
Toinen vaihtoehto olisi perustaa uusi puolue, joka ei perustuisi aatteisiin tai ideologioihin, vaan tavoittelisi vain sitä, että valtiovalta ja poliitikot jättäisivät ihmiset rauhaan eivätkä sekaantuisi heidän asioihinsa. Toki käytännössä tämä tarkoittaisi samaa kuin edellinen vaihtoehto, mutta ilman raskaita filosofisia perusteluja.
Jo nyt 40% aikuisväestöstä on poliittisen prosessin ulkopuolella eikä osallistu vaaleihin. He eivät usko voivansa vaikuttaa äänestämällä (ihan järkevä johtopäätös) tai heitä ei yksinkertaisesti vain kiinnosta (ihan terve suhtautumistapa). He elävät omaa elämäänsä riippumatta vaalien tuloksista tai poliitikkojen sekaantumisesta, jotenkin sietäen veroja, julkisen sektorin kehnoutta ja valtion byrokratiaa ja interventioita. He varmaankin myös jatkaisivat elämäänsä normaalisti parhaansa mukaan, vaikka valtio jonain päivänä yllättäen katoaisikin.
Tällainen uusi puolue olisi henkisesti nukkuvien puoluetta lähellä. Se ei välttämättä edes pyrkisi pärjäämään vaaleissa, vaan voisi osallistua niihin ainoastaan välittääkseen paremmin tietoa siitä, että on ihan mahdollista ajatella elämää valtiosta riippumatta ja ilman valtion sekaantumista siihen. Jos se joskus saisikin edustajia läpi, nämä eivät pyrkisi saamaan valtiota tekemään mitään vaan olemaan tekemättä mahdollisimman paljon asioita. Tällaista puoluetta kiinnostaisi vain välttämättömimpien asioiden (eli laki, järjestys ja turvallisuus) hoitaminen yhdessä eli politiikan kautta.
Mitä järkeä tällaisessa puolueessa sitten ylipäätään olisi? Mikseivät tämän puolueen aktiivit ja kannattajat yksinkertaisesti siirtyisi suoraan nukkuviksi? Järki olisi siinä, että tämä puolue ei tyytyisi sietämään valtion sekaantumista ihmisten asioihin, vaan aktiivisesti pyytäisi sen lopettamista (antakaa meidän olla) ja pyrkisi jopa myös vaikuttamaan siihen (kiitos, nyt riittää).
Lisäksi voidaan esimerkiksi kuvitella, että äänestysaktiivisuuden jatkuvasti laskiessa poliitikot saattavat jonain päivänä keksiä, että siitä täytyy tehdä pakollista tai että siihen täytyy kannustaa esimerkiksi raha-arvonnoilla äänestäjien kesken. Tällöin olisi hyvä olla olemassa aktiivisesti nukkuvien puolue. Puhumattakaan siitä, että jos tämä puolue kasvaisi riittävän suureksi, siihen kuuluvat voisivat jossain vaiheessa yksipuolisesti sanoutua irti osallistumisesta valtion toimintaan. Voisi olla valtiolle vaikea paikka pistää vaikkapa sata tai kaksisataa tuhatta ihmistä kerralla vankilaan esimerkiksi maksamattomien verojen vuoksi.
Pidän myös todennäköisenä, että tällaisen puolueen vastaanotto voisi olla myönteisempi ja laajempi kuin liberaalin tai libertaristisen puolueen. Ensinnäkin jo mainittu filosofointi puuttuisi. Toisekseen, valtavirtapolitiikka, erityisesti vasemmisto, on onnistunut erittäin hyvin liberalismin valheellisessa leimaamisessa, jo pelkkä sana aiheuttaa negatiivisia mielleyhtymiä monissa. Sitäkään taakkaa ei tarvitsisi kantaa. Kolmanneksi, hyvin monet ihmiset todella haluavat, että valtio ei sekaantuisi aivan niin moneen asiaan kuin nykyisin (esimerkiksi taide, kulttuuri, maahanmuutto, tekijänoikeudet, jne.). Hyppäys siitä laajempaan sekaantumattomuuteen ei välttämättä olisi järin suuri, joskin harva kokee jonkinasteista verotusta tai sosiaali- ja terveyspalveluja häiritsevänä sekaantumisena.
Luovuttaminen
Minulta on edelleenkin jäänyt vastaamatta jokuseen em. aiempaan kirjoitukseeni tulleeseen hyvään kommenttiin. Esimerkiksi mr_Zombie kysyi aivan aiheellisesti, että miksi kuvittelen demokraattisella prosessilla saatavan enää mitään merkittävää liberalisoitumista aikaiseksi.
Niin se varmaankin on, että nykyiset modernit valtiot, nk. ”liberaalit demokratiat”, ovat mitä ovat, surulliseen loppuunsa saakka, eikä niille oikein mitään voi. Siksi tuo ym. kolmas vaihtoehto vaikuttaa päivä päivältä paremmalta, sillä sellainen lähestymistapa saattaisi lopulta syrjäyttää valtiot rauhanomaisesti, ilman surullista loppua.
Toisaalta, ei sekään olisi kovin todennäköistä. Miksi siis vaivautua? Miksi käyttää aikaa ja vaivaa johonkin, joka on hyvin todennäköisesti — varsinkin omalta ja läheisten kannalta — täysin turhaa?
No, vastaus tuli tuossa väliotsikossa. Koska se olisi luovuttamista. Ehkä minä vain haluan uskoa, että voin tehdä jotain sen eteen, että minun, perheeni, mahdollisten lastenlasteni, sukulaisteni, ystävieni ja tuttavieni ei tarvitsisi istua voimattomina jarruttomassa Speed-bussissa matkalla helvettiin sosialistiseen totalitarismiin ja veriseen vallankumoukseen tai sisällissotaan, jota todennäköisesti seuraa jokin vielä sitäkin huonompi yhteiskuntajärjestys.
Mutta joskus voi olla järkevää luovuttaa. Ajanhaaskaaminen turhiin asioihin on suoraan pois oman ja perheen onnen tavoittelusta. Voisi vaikka tehdä bisnestä ja ryhtyä riistäjäkapitalistiksi tai jotain. Tai voisi alkaa valmistautua muuttamaan vapaaseen yhteiskuntaan johonkin Itämerelle. Tai voisi elää ihan normaalisti, käydä töissä ja harrastuksissa ja niin edelleen, ja vain toivoa parasta politiikan suunnan suhteen. Mitä sitä nyt muista, varsinkaan tuntemattomista ihmisistä välittämään.
Mutta ei, en luovuta, ainakaan vielä. Mutta vaikka olenkin yhä enemmän alkanut saada myönteistä palautetta, kehuja ja kiitoksia sekä kommenteissa että sähköposteissakin (kiitokset niistä!), niin luovuttaminenkin alkaa välillä tuntua jopa todelliselta vaihtoehdolta.
PS. Klikatkaa noita linkkejä auki, varsinkin niitä, jotka osoittavat aiempiin kirjoituksiini, jos ne eivät ole ennestään tuttuja. Voi selventää paljon.