Kaikki muistavat lapsuudestaan, kuinka isä toi turvaa ja piti yllä kuria ja järjestystä, opetti tavoille ja rankaisi ilkeyksistä, ja kuinka äiti puolestaan vaatetti, ruokki ja hoivasi. No, perheet ja vanhemmat vaihtelevat, mutta näin ne stereotypiat taitavat mennä. Tämä nyt ei ole kovin omaperäinen vertaus, sillä kaikkihan tietävät, kuinka valtio nykyisin on omaksunut isän ja äidin roolin aikuisten kohdalla.
Aivan kuin stereotypian isä, valtio (yrittää) kouluttaa lapset kansalaiset lainkuuliaisiksi ja hyviksi ihmisiksi. Lainrikkojia ja huonosti käyttäytyviä kansalaisia valtio rankaisee sakoin ja vankeustuomioin, tai ainakin yrittää. Valtio myös suojelee kansalaisia ulkoisilta uhilta. Aivan kuin stereotypian äiti, valtio huolehtii kansalaisten toimeentulosta ja terveydenhuollosta. Ja niin edelleen.
Miksi aikuisten ihmisten katsotaan tarvitsevan holhousta ja hyysäystä? Eikö aikuinen ihminen ole juuri sellainen, joka pystyy huolehtimaan itse itsestään ja jopa perheestään, sekä kantamaan mahdollisten epäonnistumistensa seuraukset? On selvää, miksei lasten vaadita pystyvän samaan kuin aikuisten, mutta miksi aikuisten ei anneta olla aikuisia, vaan viritellään turvaverkkoja ja sun muita instituutioita tuuduttamaan moraalisesti laiskimmat ikuiseen lapsuuteen?
Tiedättekö muuten, kuinka valtio ei ole kuin isä ja äiti?
Ensinnäkin, oikeat isät ja äidit käyvät töissä saadakseen rahaa perheestään huolehtimiseen. Valtio ei kuitenkaan tee mitään tuottavaa, vaan ottaa rahat toimintaansa oikeilta isiltä, äideiltä ja muilta kansalaisilta, jolloin näillä on vähemmän mahdollisuuksia huolehtia omista velvollisuuksistaan.
Toisekseen oikeat isät ja äidit huolehtivat lapsistaan rakkaudesta, kun taas valtio on vain huolehtivinaan kansalaisista, jotta vallanhimoiset poliitikot saavat oikeutuksen sekaantua muiden ihmisten elämään ja yrittää saada näitä käyttäytymään omien ihanteidensa mukaisesti, jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.