Suomen perustuslaki, 13 § Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, 2. momentti: (korostus minun)
Jokaisella on yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan.
Tällä viikolla postiluukusta tipahti jokavuotinen yliopisto-opiskelijaveron maksuohje. Tarkoitan siis tietenkin ylioppilaskunnan jäsenmaksua. Ylioppilaskunnan maksettu jäsenyys on edellytys oikeudelle suorittaa opintoja yliopistossa. On kuitenkin ilmiselvää, että kyseinen pakkojäsenyys on perustuslain 13 § vastainen.
Onkin mielenkiintoista, kuinka ylioppilaskunnat ajavat (tai väittävät ajavansa) opiskelijoiden etuja, mutta samalla kynsin ja hampain pitävät kiinni pakkojäsenyydestä. Ylioppilaskunnat kantavat (tai väittävät kantavansa) huolta opiskelijoiden toimeentulosta, mutta silti ne korottavat opiskelijaveroa lähes vuosittain. (Lisäksi ylioppilaskunnan omistamissa asunnoissa asuvilla on käsittääkseni jotain kommentoitavaa alati nousevista vuokrista, mutta niistä minä en tiedä mitään.)
Taloudellisen taantumankaan aikana ei ole puhettakaan ylioppilaskunnan menojen leikkaamisesta, vaan pakolla jäseniksi liitetyt opiskelijat laitetaan maksamaan alati kasvavan byrokraattilauman ylläpidosta sekä sekalaisesta maailmanparantamisesta ja politikoinnista, jonka varsin nimellinen mandaatti perustuu vain joka viidennen opiskelijan käyttämään äänioikeuteen ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa. (Eikä suuri osa heistäkään äänestäisi, ellei ehdokkaana oleva kaveri vinkuisi ja vonkuisi sekä raahaisi äänestyspaikalle.)
Pakkojäsenyys on poistettava. Ylioppilaskuntaan kuulukoot ja siitä siten etuja saakoot ne, jotka sitä itse haluavat. Luulisi yo-kunta-aktiivienkin sitä haluavan, sillä vapaaehtoisuuden luulisi saavan opiskelijat kiinnostumaan yo-kunnan toiminnasta, sen mielekkyydestä ja sen kehittämisestä. Nykyisinhän kehittyä sen ei tarvitse ja politikoinnissaan se saa olla kuinka päätön tahansa, sillä touhun maksajilla ei ole mitään oikeuksia tai vaihtoehtoja, koska yo-kuntaan kuuluminen on monelle vain välttämätön pakko itse opintojen suorittamiseksi.
Ai miksikö olen itse jäsen, vaikka en enää juuri tällä erää opiskele? No, teoriassa aion joskus suorittaa sen maisterin tutkinnon. Ehkä.
Käytännössä työskentelen kivenheiton päässä opiskelijaruokalasta, joten olettaen, että työpaikkaruokalassa lounas maksaa edelleen sen 5,20 € ja opiskelijaruokalassa 2,60 €, ja olettaen, että työpäiviä on vuodessa 250, tulee säästöä pelkissä ruokailuissa 650,00 € vuodessa (ei pidä ihan kutiaan, sillä joinain päivinä syön 4,85 € maksavan kalliimman vaihtoehdon). Tuo tietysti kattaa erittäin hyvin opiskelijaveron. Ja jos joskus tulee tarvetta matkata julkisilla, se 50% alennus on toki myös plussaa. Ja kyllä siellä YTHS:llä tulee käytyä hampaat hoidattamassa. Tällainenkin vapaamatkustaminen kävisi varmaan mahdottomaksi, jos pakkojäsenyydestä päästäisiin eroon.
Pasi Matilainen
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (JYY) hallituksen jäsen v. 2000 (2. talousvastaava)