Tärkein asia ikinä on raha. Ei, kaikkea ei voi mitata rahassa, ja ei, raha ei ole ihmisarvon mittari, ja ei, raha ei ole elämän tarkoitus. Silti se on tärkein asia ikinä. Ai miksi? No siksi, koska se on väline, jolla valtio häpäisee sinut, minut ja kaikki muut joka ainoa päivä. (Ai että olisi tehnyt mieli käyttää graafisempaa ilmaisua, mutta menköön.)
Harva taitaa edes ajatella, kuinka raha on alkujaan kehittynyt. Raha on monelle pelkkä itsestäänselvyys, joka vain on ja josta vastaa valtio tai keskuspankki. Todellisuudessa rahalla ja valtiolla ei alunperin ollut mitään tekemistä keskenään.
Rahan tiivistetty historia alkaa vaihtokaupasta. Jo ammoisina aikoina ihmiset huomasivat, että kaikkea ei kannata tehdä itse, vaan kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen päästään vaihtamalla oman työn tuloksia keskenään. Joidenkin asioiden vaihtaminen tai niille sopivan vaihtokumppanin löytäminen on tietysti hankalampaa kuin toisten, joten ihmiset alkoivat käyttää joitakin helpommin vaihdettavia asioita välivaihdokkeina eli vaihdonvälineinä.
Niin syntyi vaihdonväline eli raha, jollaisena historian saatossa on käytetty mm. rautanauloja, suolaa, voita, oravannahkoja — joita suomen kielen sana raha alunperin tarkoitti — ja arvometalleja kuten kultaa ja hopeaa. Lopulta nimenomaan arvometallit osoittautuvat suosituimmiksi rahoiksi, sillä niiden laatu oli suhteellisen helposti todettavissa ja siten niiden paino oli verrattoman tarkka määrän mittari.
Ja vaikka arvometalleista erityisesti kulta on jopa hullaannuttanut ihmisiä haalimaan sitä, sen arvo varastoituna on varsin vähäinen, sillä rahan arvo — oli se mitä tahansa — juontuu sen kelvollisuudesta vaihdonvälineeksi. Siinä missä muiden tuotteiden ja palveluiden hinta määritellään rahassa, rahalla itsellään on lukemattomia hintoja eli kuinka paljon kutakin tuotetta, palvelua tai työtä tarvitaan tietyn rahan vastineeksi. Itse vaihdonvälineellä ei siis ole arvoa vaan siitä saatavalla palvelulla, joka on vaihdonvälineenä toimiminen.
Jossain vaiheessa kuninkaat ja ruhtinaat sitten keksivät, että rahan raiskaaminen on helppo tapa huijata ja verottaa kansalaisia. Raha otettiin valtion haltuun ja sen nimi erotettiin sen arvosta. Kun aiemmin dollari tai markka oli ollut painomitta, nyt siitä tuli rahan nimi ja sen arvon määritelmä. Hallitsijat alkoivat keventää ja laimentaa kolikoita ja lyödä yhä uusia kolikoita. Lisäämällä keinotekoisesti rahaa eli vaihdonvälinettä he pystyivät hankkimaan tuotteita ja palveluita antamatta itse mitään vaihdossa! ”Lievänä” sivuvaikutuksena kasvanut rahan määrä alkoi ajan myötä nostaa hintoja.
Näin syntyi inflaatio, tuo valtion kannalta täysin ylivertainen verotuksen muoto. Inflaation myötä kansalaiset oli helppo pitää tyytyväisinä (valtion toimintaan) alentamalla varsinaisia näkyviä veroja samalla kun valtio otti heiltä yhä enemmän ja enemmän näkymätöntä veroa rahan arvon eli ostovoiman alenemisen muodossa. Hintojen noususta syytettiin toki aina joitain muita, kuten ahneita kauppiaita tai keinottelijoita. Lisäksi inflaatio on regressiivinen verotuksen muoto eli suhteessa koskee enemmän vähävaraisia ja vähemmän varakkaita ja valtaapitäviä, mikä on omiaan pitämään suuret massat riittävän vähävaraisina, jotta nämä eivät voi uhata vallanpitäjien asemaa.
Vapailla markkinoilla käyttöön vakiintuneiden metallirahojen kanssa hallitsijoilla oli kuitenkin ongelma. Niitä ei voinut keventää tai laimentaa rajattomasti ilman että ihmiset alkoivat epäillä vilunkipeliä. Metallirahojen inflaatiolla oli siis rajansa. Mutta ei hätää, sillä pankkiirit olivat ratkaisseet ongelman.
Koska metallirahoja oli raskasta kuljettaa mukana, pankit alkoivat tarjota varastointipalveluita. Pankkiirien antamiin varastokuitteihin luotettiin niin paljon, että niitä alettiin käyttää korvaavina vaihdonvälineinä. Kun kaikki tiesivät, että varastokuittia vastaan saa pankista sovitun määrän oikeaa rahaa, varastokuiteista tuli huomattavasti käytännöllisempiä vaihdonvälineitä.
Pankkiirit kuitenkin keksivät, että kaikkea heidän varastoimaansa rahaa ei tulla koskaan lunastamaan yhtäaikaisesti pois. Tällöin he saattoivat hankkia lisätuloja lainaamalla asiakkailleen enemmän varastokuitteja kuin varastossa oli todellisuudessa rahaa. Kaikki toimi jouhevasti, kunhan riittävästi lainoja maksettiin ajallaan takaisin ja varastossa oli riittävästi rahaa suhteessa kierrossa oleviin varastokuitteihin, joita ihmiset halusivat lunastaa rahaksi. Näin syntyi seteliraha.
Seteliraha oli hallitsijoille unelmien täyttymys. Niistä nimittäin ei voinut päällepäin havaita niiden arvon hupenemista vaan entiset setelit pysyivät muuttumattomina, vaikka niitä kuinka painettiin lisää. Melko kauan seteliraha oli kuitenkin vain vaihdonvälineen korvike ja se oli periaatteessa aina vaihdettavissa Oikeaan Rahaan. Setelirahainflaatiollakin oli siis teoreettiset rajat, joita valtiot toki kiersivät mahdollisuuksien mukaan.
Lopulta, erinäisten mutkien kautta, on kuitenkin päädytty siihen, että rahalla ei enää ole mitään yhteyttä historialliseen fyysiseen rahaan. Raha on enää vain paperia ja bittejä sekä historiallisena reliikkinä lähes arvottomista metalleista tehtyjä pieniä kolikoita. Enää ei ole käytännössä mitään rajoituksia sen paremmin valtioiden kuin pankkienkaan synnyttämälle inflaatiolle. Valtiot tosin säätelevät pankkien mahdollisuutta synnyttää inflaatiota asettamalla kassavarantovelvoitteita ja manipuloimalla korkotasoa. Toisin sanoen valtiot yksin ovat ylimmäisiä rahanväärentäjiä ja inflaation alkulähteitä.
Siksi raha on tärkein asia ikinä. Sen hallinta on erittäin tärkeää valtioille, jotta ne pystyvät jatkamaan mielisairaita rituaalejaan pyrkimyksissään kaiken inhimillisen toiminnan kontrollointiin. Kääntäen se on myös erittäin tärkeää ihmisten vapaudelle. Vapaa, ihmisten itse valitsema raha olisi mitä tehokkain rajoitus valtioiden kasvulle ja mielivallalle. Jos raha olisi vapaata, aitoa ja rehellistä, valtioiden olisi hankittava tulonsa pelkästään tavanomaisella verotuksella, eivätkä äänestäjät sen kasvua katsoisi hyvällä.
Jos siis saisin toivoa yhden asian muuttuvan, niin se olisi rahan vapauttaminen valtiovallan ikeestä. Vapaa raha on kansalaisten toiseksi paras vapauden tae ja suoja valtion mielivaltaa vastaan. Parhaimman toki kaikki tietävät.
Lisää rahasta, sen historiasta ja kuinka valtiot ovat sen häpäisseet voi lukea Murray N. Rothbardin mainiosta teoksesta What Has Government Done To Our Money? tai suomeksi Petri Kajanderin käännöksenä Mitä valtio on tehnyt rahallemme? Suositeltavaa kevyempää lukemista tarjoaa tämä Irwin Schiffin kirjaan perustuva sarjakuva, How an Economy Grows and Why It Doesn’t.
(Tämän kirjoituksen myötä terveiset nimimerkki Naamalle. 
Tosin hänen kommenttinsa antoi tälle vain vauhtia, on tämä muutenkin ollut tulossa.)