Päivän uutisessa tutkimusyhtiö epäilee Nokian valta-aseman älypuhelinmarkkinoissa olevan pian ohi. On vähän siinä ja siinä, kannattaako tuollaisille tutkimuksille antaa paljon painoarvoa. Joka tapauksessa Nokian, sen alihankkijoiden sekä aivan liian pienen joukon muita yrityksiä — kuten metsäteollisuus — kansantaloudellinen merkitys on aivan liian suuri, muodostaen valtavan riskin yhteiskunnan vakaudelle, koska kyseiset yritykset tulevat jatkossa siirtymään entistä enemmän pois Suomesta.
Ongelma on kaksitahoinen. Ensinnäkin, liiketoiminnan jatkaminen Suomessa on päivä päivältä vähemmän kannattavaa, mistä kiitos kuuluu ainakin raskaalle verotukselle, alati laajenevalle sääntelylle sekä suuriin markkinoihin nähden syrjäiselle sijainnille. Kehityksen jatkuessa samanlaisena jonain päivänä syntyy tilanne, jolloin liiketoiminnan siirto sen kustannukset (sanan laajassa merkityksessä) huomioiden on kannattavampaa kuin jääminen.
Sijainnillemme emme voi mitään, se ei muutu — ei huonone eikä parane. Se on yksi tekijä, mutta ei tärkein. Taloudellisesti Suomi on historiallisesti ollut verrattain vapaa maa, ja on sitä edelleen, mutta se tilanne huonontuu jatkuvasti. Jokainen uusi liiketoimintaa sääntevä direktiivi, laki tai asetus on paitsi uusi rajoitus, myös uusi kustannus. Sääntelyn kanssa eläminen ja siihen mukautuminen nimittäin vaatii työtä ja se maksaa. Lisäksi jotkut uudet säännöt vaativat suoraan uusia investointejakin, joita ei välttämättä muuten tehtäisi ainakaan samalla aikataululla.
Toinen — ja tärkeämpi — ongelma syntyy samasta syystä. Siinä missä suurille, vakiintuneille yrityksille sääntely on vain lisäkustannus, uusille ja pienille yrittäjille se voi olla kynnyskysymys. (Itse asiassa suuret yritykset usein kannattavat lisäsääntelyä, joka esimerkiksi ”standardoi” heille sopivat käytännöt, kuten tietynlaiset tuotantovälineiden vaatimukset. Nämä voivat nimittäin luoda kilpailuetua muihin yrityksiin, erityisesti pieniin nähden.)
Moni yritys jää perustamatta sen vuoksi, että sääntely tekee liikeidean joko kannattamattomaksi, jopa mahdottomaksi tai siihen liittyvän riskin niin suureksi, että on parempi pysyä palkkatyössä tai tehdä jotain muuta. Tämän vuoksi Suomessa ei perusteta enää uusia nokioita, saati sitten facebookeja ja googleja tai vaikkapa nano- tai bioteknologian kasvuyrityksiä. Sellaisten perustajat voivat kyllä löytyä Suomesta, teknistä osaamista kyllä riittää, mutta todennäköisesti he perustavat yrityksensä johonkin muualle, kuten vaikkapa Yhdysvaltoihin, Irlantiin tai vaikka Dubaihin.
Asiantilan korjaamiseksi olisi ehdottomasti pikimmiten alennettava rajusti yritysten tuloverotusta sekä osinkojen pääomaverotusta (tai mieluiten poistettava molemmat), alennettava merkittävästi työntekijöiden palkkaamiskustannuksia (sivukulut, tes-yleissitovuus, yt-laki) sekä muutettava YEL-vakuutus vapaaehtoiseksi. Myös työntekijöiden verotusta tulisi leikata isolla kädellä. Lisäksi osakeyhtiöiden pakollisia muodollisuuksia tulisi vähentää tai vaihtoehtoisesti luotava mahdollisuus ”kevyiden osakeyhtiöiden” perustamiseen, joissa olisi pienemmät muodollisuudet ja mahdollisesti ei vaatimuksia vähimmäispääomalle, vaikka se ei olekaan enää nykyisin kovin iso ongelma.
Näiden toimenpiteiden jälkeen maassa syntyisi innovatiivista, riskejä ottavaa yritystoimintaa kuin sieniä sateella. Ja se on lupaus.