Viikonloppuna kotiuduttuani Maanvyöry09-pääsotaharjoituksesta sain kuulla, että Ruotsi on lakkauttamassa yleisen asevelvollisuuden. Uutinen ilahdutti, sillä kerrankin länsinaapuri näyttää esimerkkiä, jota meidänkin tulisi oikeasti seurata.
Yleisen asevelvollisuuden ongelmat ovat moninaiset. Pahin asia on se, että kyse on viime kädessä pakkotyöstä, joka lisäksi jakautuu epätasa-arvoisesti. Pakkotyön epäoikeudenmukaisuutta eivät lievennä joidenkin tahojen esittämät lähinnä kosmeettiset muutokset, kuten tasa-arvon parantaminen velvollisuuden laajentamisella myös naisia koskevaksi tai velvollisuuden supistaminen sen muuttamisella valikoivaksi.
Periaatteellisen tason lisäksi asevelvollisuus aiheuttaa myös käytännön ongelmia. Monilla on ongelmia palveluksen sovittamisessa opiskeluihin ja työelämään siirtyminen viivästyy. Myös itse varusmieskoulutuksen laatu ja tehokkuus kärsivät vastahankaisista yksilöistä. Kaiken kaikkiaan asevelvollisuuden kansantaloudelliset vaikutukset ovat laajat, sillä sen kustannukset eivät todellakaan rajoitu varusmieskoulutukseen ja päivärahoihin; esimerkiksi lähes puolen ikäluokan oleminen keskimäärin yhdeksän kuukautta poissa tuottavasta työstä tai opiskelusta on hyvinkin suuri kustannus.
Asevelvollisuudesta on ehdottomasti luovuttava pikimmiten. Maanpuolustuksesta tulee kuitenkin yhtä ehdottomasti huolehtia jatkossakin. Meillä on suuri, harvaan asuttu ja verrattain vapaa maa, jonka soisi säästyvän turvassa ulkoisilta uhkatekijöiltä.
Riittävän suuren palkka-armeijan ylläpitäminen ei meidän erityisolosuhteissamme tunnu järkevältä ajatukselta, ainakaan ilman jonkinlaista kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Laajaan ja ammattitaitoiseen reserviin perustuvat puolustusvoimat olisivat siis edelleen se sopivin ratkaisumalli, ja sellainenkin on varmasti mahdollista kouluttaa myös vapaaehtoisuuden pohjalta.
Todennäköisesti edelleen uskottava ja silti oikeudenmukainen maanpuolustus koostuu vapaaehtoisesta varusmieskoulutuksesta, nykyistä tiheämmästä kertausharjoittamisesta sekä nykyisinkin varsin suositun vapaaehtoisen maanpuolustustyön vahvistamisesta. Puolustusmenoja voitaisiin myös maltillisesti kasvattaa, kun asevelvollisuuden piilokustannukset poistuisivat suurelta osin rasittamasta kansantaloutta.
Varusmieskoulutuksesta ja kertausharjoituksista tulee tietysti maksaa kilpailukykyistä palkkaa. Varusmieskoulutuksen jälkeen siirryttäisiin reserviin määräaikaisella sitoumuksella, esimerkiksi 5-7 vuoden ajaksi kerrallaan.
Vapaaehtoista maanpuolustustyötä voitaisiin vahvistaa muun muassa mahdollistamalla ja kannustamalla paikallisten suojelujärjestöjen perustamiseen ja niiden kautta harrastusmuotoisesti hankittuun rajoitettuun maanpuolustuskykyyn niidenkin osalta, jotka eivät kuulu varsinaiseen reserviin. Tämän mahdollistamiseen kuuluisi luonnollisesti myös maanpuolustuskäyttöön soveltuvien aseiden luvanvaraisen, joskin tiukan valvonnan alaisen hankkimisen salliminen.
Pasi J. Matilainen
Hallituksen jäsen, Liberaalit ry
Reservin ylikersantti
Jyväskylä