Maailman epäitsekkäimpiä henkilöitä ovat ehdottomasti europarlamenttivaalien ehdokkaat. Pyyteettömästi he käyttävät merkittäviä määriä vapaa-aikaansa sekä tekevät suuriakin taloudellisia uhrauksia vain päästäkseen palvelemaan kansaa. Tämän uhrautuvaisuuden mitta nähdään esimerkiksi vaalirahoituksen ennakkoilmoituksista.
Koska itse olen itsekäs, pidän kiinni oikeudestani olla laiska. Vain ja ainoastaan tästä syystä (ei siis mitään henkilökohtaista) käytän helpointa mahdollista esimerkkiä eli Usarin blogipalvelun kanssabloggaajaa Eija-Riitta Korholaa, hän kun kirjoitti rahoituksestaan blogissaankin. Hänhän on lisäksi yksi söpöimmistä ehdokkaista, joten hänestä on kiva puhua, miksei vaikka häntä äänestäisikin…
ERK kirjoitti ilmoittaneensa, että hänen kampanjansa kokonaisbudjetti on 60k€, josta oli tarkoitus saada 40k€ yrityksiltä ja etujärjestöiltä, 10k€ yksityisiltä lahjoittajilta ja loput (eli 10k€) hänen omista rahoistaan. Tulopuoli ei ilmeisesti ole toteutunut ennakoidusti, yrityksiltä on kuulemma saatu vasta 35k€ (mikä lie oli se etujärjestöjen osuus tuosta 40k€:sta sitten) ja kommenttitarkennuksen mukaan ERK on joutunut turvautumaan myös velanottoon tulojen jäätyä odotettua pienemmiksi.
On huomattava, että Korhola ei taida yltää lähellekään kotimaisten ehdokkaiden kovinta kärkeä vaalibudjetin suuruudessa. Kuitenkin jo hänen henkilökohtainen rahallinen panostuksensa (10k€ + määrittelemätön määrä velkaa) tuntuu ainakin näin tavallisen tallaajan silmissä isolta summalta. Puhumattakaan niistä lukemattomista vaalityöhön käytetyistä tunneista, matkustelusta ympäri maata, seisomisesta ja jutustelusta turuilla ja toreilla, vaalipaneeleista ja haastatteluista, bloggaamisesta, ja niin edelleen.
Kaiken kaikkiaan kyse on — niin Korholan kuin muidenkin ehdokkaiden osalta — sellaisesta henkilökohtaisesta uhrauksesta, että kyse ei voi olla mistään muusta kuin ennätyksellisestä epäitsekkyydestä. Niinhän se Korholakin taannoin pohdiskeli, että poliittisen vallan oikeutus tulee siitä, että päättäjät ”[käyttävät] sitä muiden palveluun, heikoimpia unohtamatta.” (Harmi, ettei hän kiireiltään ehtinyt vastata jatkopohdiskelukommenttiini.)
Hatunnosto ja kumarrus Eija-Riitalle sekä muillekin ehdokkaille! Epäitsekkyytenne nostaa ehdottomasti teidät ylitse meidän muiden.