Onko sääntely aina pahasta vai voiko sääntelystä olla joskus hyötyä?
Teoriassakin on mahdollista, että sääntelyllä on sattumalta sama lopputulos, johon markkinat olisivat itsekin päätyneet. Esimerkiksi on mahdollista, että yritykset olisivat oma-aloitteisesti päätyneet noudattamaan samanlaisia kirjanpitokäytäntöjä, joista nykyisin säännellään. Tällöin sääntelystä olisi se hyöty, että markkinoiden ei olisi tarvinnut tuhlata resursseja näiden optimaalisten kirjanpitokäytäntöjen löytämiseen.
Sääntelyn vallitessa emme kuitenkaan voi koskaan tietää, ovatko juuri nykyiset säännökset optimaalisia ratkaisuja vai olisivatko markkinat löytäneet parempia, koska markkinoiden ei sallita yrittää. Ja koska markkinat toimivat yrityksen ja erehdyksen kautta kokeillen lukuisia erilaisia ratkaisuja rinnakkain, on hyvin epätodennäköistä, että poliitikot ja virkamiehet, joiden henkilökohtainen menestys ei riipu yhtään optimaalisten käytäntöjen löytymisestä, onnistuisvat jotenkin sattuman kaupalla sellaiset löytämään, erityisesti koska heillä on käytännössä aina jotain aivan muita tarkoitusperiä sääntelylleen.
That being said, nykyisin on olemassa paljon hyviä säännöksiä. Esimerkiksi tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa on saanut aikaan puhtaamman hengitysilman niiden henkilökunnalle ja asiakkaille. Se ei silti ole todennäköisesti paras ratkaisu, sillä se muun muassa rajoittaa ravintoloitsijoiden oikeuksia päättää liiketoiminnastaan sekä tupakoijien mahdollisuuksia viihtyä samalla, kun he vahingoittavat itseään. 
Todennäköisesti ajan myötä markkinoille olisi muodostunut joka tapauksessa ravintoloita, joissa ei saa polttaa, toisia ravintoloita, joissa tupakansavun ongelmat on hoidettu muuten ja kolmansia ravintoloita, joissa tupakansavusta ei olisi välitetty.
Tämän ratkaisun löytämisessä olisi ollut tietysti kustannuksia (kuten se, että määräämättömän ajan kaikki ravintolat olisivat edelleen olleet savuisia), mutta lopputulos olisi kaikkien osapuolten kannalta optimaalisin. Lisäksi millä tahansa hetkellä kuka tahansa voi omalta osaltaan pyrkiä parantamaan tilannetta (esimerkiksi käynnistämällä kansanliikkeen ravintoloiden savuttomuuden puolesta, jota ravintoloitsijat voivat valita kuunnella).
Tietenkään ei ole mitään syytä olettaa, että sääntelyn kustannukset olisivat pienemmät kuin markkinoilla tapahtuvan optimaalisen ratkaisun etsimiskustannukset.
On tietysti hyvä muistaa, että ylläoleva veikkaus todennäköisestä vapaiden markkinoiden ratkaisusta on vain spekulaatiota. Vapaiden markkinoiden toimintaa ei voi ennustaa etukäteen millään mielekkäällä tavalla, koska kukaan ei voi esimerkiksi ennakoida kaikkien markkinatoimijoiden kaikkia mahdollisia innovaatioita.
Joka tapauksessa mikä tahansa kullakin hetkellä vallitseva ratkaisu on siinä ajassa ja paikassa optimaalisin löydetty ratkaisu, jos siihen ei liity pakottamista vaan kaikki osapuolet toimivat vapaaehtoisesti. Sääntelyratkaisu puolestaan on aina vain yksi mahdollisista ratkaisuista, eikä ole mahdollista tietää, onko se optimaalinen ratkaisu tai edes lähellä sitä, mutta on vahvat syyt epäillä, että se ei ole optimaalinen ratkaisu, vaikka sen suorat hyödyt voivat ollakin näkyviä.