Vanhempainpäiväraha on jälleen otsikoissa. Tällä kertaa sitä halutaan leikata asettamalla siihen katto. Ehdotuksen taustalla on mikäs muukaan kuin Stakes. Ei kerennytkään kulua pitkään siitä, kun hirvittävän väännön jälkeen isien vanhempainpäivärahaa korotettiin marginaalisesti, jotta isät innokkaammin olisivat kotona.
Itsehän juuri palasin töihin kuukauden vanhempainvapaalta, tosin mainittakoon, että vanhojen säännösten (eli matalamman päivärahan) mukaisesti, koska lapsi sattui syntymään jo viime vuonna, sillä korotus koski vain aikaisintaan tänä vuonna syntyneiden lasten isiä. Päivärahani oli kyllä sen verran pieni, että siihen tuskin olisi esitetty katto vielä vaikuttanut.
Hesarin keskustelupalstalla syntyi heti mukavan kriittinen keskustelu aiheesta. Siellä esitettiin vastavetona useampaankin otteeseen kattoa tuloverolle, mikä on sinänsä mukavan makuinen ajatus, myös mainitun tasaveron ohella.
Toistaiseksi kukaan keskustelijoista ei kuitenkaan nähdäkseni kyseenalaistanut sosiaaliturvajärjestelmää kokonaisuudessaan. Sen sijaan, että asetettaisiin etuuksille ja veroille kautta linjan katto, eikö olisi kuitenkin käytännöllisempää jättää välikäsi pois, pitää verot matalampina ja vanhempainpäivärahan kaltaiset etuudet kokonaan pois? Periaatteena siis se, että kun veroja maksaa vähemmän, käteen jää enemmän, jolloin jää myös enemmän liikkumatilaa vanhemmuuden velvoitteiden suhteen ilman että tarvitsee vaivata valtiota asian suhteen millään tavoin.
Joku tietysti argumentoi, että entäs köyhät, eikö köyhillä pitäisi olla myös oikeus tehdä lapsia? No tottakai. Vastavuoroisesti kuitenkin se, että varakkaiden etuuksia leikataan ilman vastaavaa verohyötyä kuulostaa hiukan siltä, että varakkaiden ei pitäisi tehdä lapsia lainkaan, vaan sen tulisi olla köyhäin oikeus. Ja sehän tällaisesta järjestelmästä osittain seuraakin, lapsia tekevät keskimääräistä enemmän juuri ne, joilla siihen ei ilman etuuksia olisi varaa.
Tämä on muuten myös jälleen yksi esimerkki siitä, että kun jotain kerran lähdetään sääntelemään, niin lisäysten ja poikkeusten kautta sitä sitten todellakin säännellään vaikka maailman tappiin saakka, kunnes kansalaisille ei enää jää asiassa omaa pelivaraa yhtään. Hyvä meininki.
Ei sosialismia järkiargumentein kukisteta. Muuten sillä ei olisi enää läheskään näin paljon valtaa Suomessa ja muualla Euroopassa.
Henkka, totta kyllä, sosialistien käyttämät tunneargumentit vetoavat selvästi paremmin massoihin, vaikka ne useimmiten virheellisiä ovatkin. Järkiargumenteilla homma on siten selvästi haasteellisempaa, mutta mitä muita älyllisesti rehellisiä keinoja meillä muka on?