Kirjoitin taannoin Keskisuomalaisen yleisönosastolle mielipidekirjoituksen, jonka julkaisen uudelleen tässä, kun ei ole muutakaan ehtinyt kirjoittelemaan. 🙂
Lukiolainen Laura Manninen kirjoiti Mielipiteet-palstalla 3.5.07 energia-asioista. Puuttumatta sen enempää kyseisen kirjoituksen virheisiin, yksi lause pisti erityisesti silmääni: “Ajatelkaa, jos Kiinan tai Intian talous kasvaa samalle tasolle kuin länsimaiden.”
Miten niin jos? Sellainen kehityshän on erityisen toivottavaa, ja samaan joukkoon toivottaisin mielelläni tervetulleeksi maailman kaikki muutkin maat. Vai haluammeko todellakin, että muissa kuin länsimaissa ei ole kaikilla jääkaappeja, pakastimia, juoksevaa vettä, sisävessoja ja muita meille itsestäänselviä välttämättömyyksiä?
Afrikassa kuollaan ja kärsitään paikoin edelleen paitsi aliravitsemuksesta, myös siitä, että saatavilla oleva ruoka pilaantuu nopeasti ja se joudutaan lämmittämään polttamalla risuja tai kuivanutta lantaa yksihuoneisen majan nurkassa, kun taas toisessa nurkassa olevaa kuoppaa käytetään vessana.
Todellakin toivon, että antaisimme kehitysmaiden talouksille edes mahdollisuuden kasvaa, jolloin he voisivat itse tehdä elämästään parempaa, emmekä koettaisi tuputtaa köyhille kallista energiaa tai hiilidioksidin päästörajoituksia.
Vaurastumisen myötä sekä ihmiset että ympäristö ovat terveempiä ja puhtaampia. Siitä me länsimaat olemme elävä esimerkki.
Avaukseni kirvoitti Keppanan keskustelupalstalla yhden ainoan vastauksen, mikä on yksi enemmän mitä odotin, kirjoitukseni sisältö huomioon ottaen. Positiiviset uutiset ja väitteet eivät tunnetusti juurikaan innoita. Ainoa kommentoija sitten onnistuikin ansiokkaasti osoittamaan täydellisen ymmärtämättömyytensä markkinoiden toiminnan suhteen. 🙂
Toden totta, kaikki toivovat parempaa, turvallisempaa ja mukavempaa tulevaisuutta. Ei Suomessakaan eleta enaa 1960-luvun tyyliin, vaan olemme siirtyneet niista ajoista reippaasti eteenpain. Harvinaisuutta on juoksevan veden puuttuminen ja vaurastuminen on ollut melkoista viimeisen neljankymmenen vuoden sisaan.
Vaurastumisen myota myos ihmisen tarve kuluttaa kasvaa. Kuluttamiseen liittyy aina myos energian tarpeen kasvaminen. Energia taas tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, jotka lisaavat kasvihuonekaasujen maaraan maapallon ilmakehassa.
On aivan tervetta alkaa ymmartaakin jo, etta 1,200,000,000 (1.2 biljoonaa) kiinalaista kun alkaa elaa meidan lansimaisten tapaan ja kuluttamaan meidan tyyliin, on tuhon hetki ovella. Me lansimaalaiset elamme tyylilla, joka vahat valittaa maailman tilasta ja suhteemme Aiti-luontoon on suurimmassa osin valinpitamaton. Olemme vieraantuneet luonnosta ja elamme maailmassa, joka on aina enemman ja enemman mielikuvituksellnen.
Jos koko loputkin maailmasta elaisi meidan lansimaisella tyylilla, kavisi toissa omalla autolla ja muutenkin kuluttaisi energiaa samaan tyyliin, niin tarvitsisimme pari maapalloa tuottamaan tarvittavan energian.
Yhden ainoan ihmisen pulinat eivat tassa tilanteessa paljoa auta. Kun Kiinassa vaurastutaan ja halutaan omistaa muutamakin autoa per perhe, ei siihen tulla kysymaan keneltakaan lupaa. Aina tahan astikin jokainen, jolla on vain ollut tarpeeksi varaa (rahaa) korkeatasoisempaan elamaan, on siihen pystynyt. Tilanne on kuitenkin nyt menossa siihen suuntaan, etta aina useammalla ja useammalla on mahdollisuus tahan.
Mita sitten voi yksi ihminen tehda? Voimme toimillamme muuttaa hieman maailmaa enemman ymparistoystavalliseen suuntaan. Syyna kasvihuonekaasujen kasvamiseenhan on se, etta kun tarpeeksi moni ihminen toimii ymparistoa huonontavaan suuntaan, niin sinne se kelkka vaajaamatta menee. Nama ratkaisut, hyvat ja pahat, lahtevat yksilotasolla. Voimme itse vaikutta omilla ratkaisuillamme maailman tulevaisuuden tilaan.
Mika Koponen, BA Environmental Studies, Las Vegas, Nevada, USA
En aivan täysin löytänyt kirjoituksesi punaista lankaa. Ilmeisesti paheksut Kiinan ja muiden kehittyvien maiden vaurastumista, mutta hyväksyt sen kuitenkin välttämättömä kehityksenä? Mitä tulee kasvihuonekaasupäästöihin sekä oikeisiin saasteisiin, niin vaurastuminenhan on siinäkin mielessä vain plussaa. Kulutus toki kasvaa, mutta vauraammilla riittää myös enemmän pelimerkkejä ympäristön puhtauteen panostettavaksi.
Esimerkiksi juuri Kiinassa saasteongelmat alkavat olla tällä hetkellä kerrassaan valtavia, mutta se korjautuu kuin itsekseen viimeistään siinä vaiheessa, kun Kiinan talous muuttuu enemmän kotimarkkinavetoiseksi (eli väestön kulutus kasvaa), jolloin ihmiset äänestävät lompakoillaan puhtaamman ympäristön puolesta. Niinhän mekin täällä lännessä teemme, ja rakkaan kotimaamme itärajalla onkin tästä vaikutuksesta löydettävissä suuri kontrastirajapinta.
Jenkeissä olet varmaan törmännyt ilmaukseen Wealthier is Healthier, eli varakkaampi on terveempi. Tämä ei koske pelkästään varakkaita ihmisiä, vaan myös varakkaita yhteiskuntia. Esimerkiksi siinä missä köyhyys ajaa ihmisiä tuuppaamaan jätteensä sinne missä se ei maksa mitään, eli luontoon, niin länsimaissa maksetaan mukisematta mm. kaatopaikkojen jätemaksut ja jäteyhtiöiden keräysmaksut, koska kukaan ei halua elää jätteiden keskellä.
Muuten, ilmastonmuutoksesta enemmän yhdistyksemme sivuilla.