Aamulla oli taas pyöräilyonnettomuus lähellä, kun ajaessani aivan kevyen liikenteen väylän oikeaa reunaa aikeissa kääntyä pian oikealle (suojatien kautta yli), joku pyöräilykypärällinen pyöräilijä tuli täyttä höyryä oikealta ohi niukin naukin mahtuen, huutaen juuri ennen ohitusta “älä käänny” ja ohitettuaan “perrrrkele.”
Myönnettäköön, katsoin vain pikaisesti vasemman olan yli taakse, jolloin tämä pikakiitäjä varmaan jäi sokeaan pisteeseen, mutta lieneekö syynä pyöräilykypärän keräämät kosmiset säteet, jotka pistävät nupin niin sekaisin, että ohitusta on lähdettävä yrittämään oikealta, vaikka vasemmalla on kaksi metriä tyhjää… No, kai se on siitä riskistä huolimatta silti kohta ostettava oma kypärä, eihän sitä tiedä millaisiin kanssapyöräilijöihin sitä kulloinkin törmää.
Enivei, kosmisista säteistä puheenollen, uusimmassa Tieteen Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli kyseisten säteiden vaikutuksesta ilmastonmuutokseen ja siitä, miten hiilidioksidikauhua kylvävät ilmastomallit eivät edes ota niiden mahdollista vaikutusta huomioon.
Kosminen säteily viilentää Maata
Tanskalainen tutkija Henrik Svensmark on vuosia väittänyt, että kosmisen säteilyn määrän vaihtelut vaikuttavat huomattavasti maapallon ilmaston muuttumiseen. Hänen teoriaansa on yleisesti vastustettu, mutta hän on nyt todistanut sen kokeella.
Valitettavasti netissä ei ole tuon pidempää pätkää artikkelista, mutta voin lähettää halukkaille sähköpostitse lehdestä skannatun pdf-version.
Tälläinen löytyi tolla nimellä googlen ekana osumana:
http://www.dsri.dk/~hsv/9700001.pdf
Ei se välttis olekaan huuhaata 🙂
Tälle pitäis keksiä joku hieno termi. Kyllä heti jos alkaa puhumaan jollekin kosmisesta säteilystä ni pihalle nauravat.
Tehkääpä Google haku “solar wind may 1999”.
Nähdään tuo suurin vaikuttaja. Putosi hetkeksi alas. Ja tietoa pantattiin yleisöltä kauan.
Tanskalaisen tutkimukset ovat oikein, aurinkotuulen vaihtelut muuttavat (kosmisen)taustasätelyn voimakkkuutta ja sitä kautta ilmastovaikutuksia syntyy.