Jos pitää tärkeinä sellaisia arvoja kuin vapautta valita ja lähimmäisen rakastamista niin kuin itseään, niin valinta vapaan yhteiskunnan ja sosialidemokraattisen yhteiskunnan välillä on selvä. Valinnan on silloin oltava vapaa yhteiskunta.
Sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa on verrattain suuri julkinen sektori, joka tuottaa maksuttomia tai lähes maksuttomia palveluita kansalaisille. Nämä palvelut kustannetaan yhteisestä verovaroista, ja niitä on laidasta laitaan: mm. terveys-, koulutus-, kirjasto-, turvallisuus- ja sosiaalipalvelut. Verovarojen tarve on siten melkoinen ja palvelut kustannetaankin verrattain kireällä progressiivisella verotuksella. Sillä ei ole merkitystä käyttääkö yksilö julkisia palveluita vai ei, verot on silti maksettava täysimääräisenä. (Tietenkin jokainen yksilö käyttää automaattisesti esimerkiksi turvallisuuspalveluita eli nauttii puolustusvoimien takaamasta rauhasta, jne.)
Vapaassa yhteiskunnassa julkinen sektori on mahdollisimman pieni ja verovaroin kustannetaan vain välttämättömät ja kaikille yhteiset palvelut, kuten esimerkiksi turvallisuussektori, perustulo ja peruskoulutus. Periaatteessa valtaosa palveluista on yksityisen sektorin tuottamia, ja niitä käyttävät ne, jotka niitä kulloinkin tarvitsevat ja niistä maksavat.
Mikään ei kuitenkaan estä vapaassa yhteiskunnassa joukkoa yksilöitä perustamasta jonkinlaista yhteenliittymää tai kollektiivia, jolle he kukin maksavat veroja niin kuin maksaisivat valtiolle sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa. Kyseinen yhteenliittymä voi sitten näillä verovaroilla tuottaa yhteenliittymän jäsenille julkisia palveluita, jotka tosin ovat suljettuja niiltä, jotka eivät yhteenliittymään kuulu. (Tietenkin yhteenliittymä voi avata halutessaan palvelunsa myös muille, mikä olisi tosin varsin epätodennäköistä.)
Juuri tästä syystä vapaa yhteiskunta on luonnostaan parempi malli kuin sosialidemokraattinen yhteiskunta, koska siinä yksilö voi valita kuuluuko hän sosialidemokraattiseen yhteisöön vai ei, jos siis vapautta valita pidetään tärkeänä.
Lähimmäisten rakastamiseen tämä liittyy siten, että sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa ne, jotka valitsevat sosialidemokraattisen yhteisön mielellään, eivät kuitenkaan anna mahdollisesti toisinajatteleville lähimmäisilleen mahdollisuutta valintaan jäädä sosialidemokratian ulkopuolelle, eli toisin sanoen he pakottavat kaikki mukaan, aiheuttaen näin niille, jotka vapaassa yhteiskunnassa valitsisivat toisin, suoranaista haittaa. Se ei ole rakkautta.
Nyt on siis selvää, miksi vapaa yhteiskunta on luonnostaan parempi kuin sosialidemokraattinen. Mutta asiaa voidaan ajatella myös toisinpäin, miksi sosialidemokratia olisi luonnostaan huonompi kuin vapaa yhteiskunta? Vastaus siihen on erittäin selvä jatkamalla ylläolevan esimerkin ajatusketjua hieman pidemmälle. Se on myös syy sille, miksi sosialidemokraattisen yhteiskunnan kaatuminen on ennen pitkää väistämätöntä.
Lisäys 26.1.: Linkitetäänpä tähän eräs vanha (lähes tarkalleen vuosi sitten julkaistu) blogipostaus, jonka juuri muistin, koska se liittyy aiheeseen läheisesti: Oppitunti sosialidemokratiaan. Onhan se wanha, mutta ah edelleen yhtä loistava. 🙂