Vaalilain remontti

Aina silloin tällöin kuulen kritiikkiä siitä, että keskityn tässä blogissa demareista valittamiseen enkä koskaan sano heistä hyvää sanaa, saati sitten että haukkuisin välillä oikeistolaisiakin. (Terkut isille.:)) Tehdään tähän asiaan nyt ainakin pieni korjaus. Nimittäin sosialidemokraattinen oikeusministerimme Leena Luhtanen ehdottaa Hesarissa vaalilain remonttia. Ihan kuin Luhtanen olisi käynyt lukemassa vaaliteesejäni…

Oikeusministeri Leena Luhtanen (sd) haluaa seuraavaan hallitusohjelmaan selkeän kirjauksen vaalilainsäädännön uudistamisesta. Hän on varma, että jolleivät puolueet avoimesti sitoudu muutokseen, se ei myöskään toteudu.

Luhtasen mielestä on täysin epädemokraattista, etteivät pienet puolueet voi pienissä vaalipiireissä saada ehdokastaan läpi ilman vaaliliittoja. Vaaliliittojen kautta taas koko järjestelmä hämärtyy, kun äänestäjä ei voi tietää, mihin hänen äänensä lopulta päätyy. Usein vaaliliittokaan ei tuo pienille puolueille edustajaa eduskuntaan.

Luhtanen vaati muutosta lainsäädäntöön esitellessään tiistaina Helsingissä hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman saavutuksia kuluneella hallituskaudella. Hän myönsi, että lainsäädännön muutos ei ole helppo tehtävä. Tunnetusti etenkin suuret puolueet eivät ole olleet järin innostuneita lainsäädännön uudistamiseen.

Tässä Luhtanen on aivan oikeassa. Vaalijärjestelmä on todellakin epädemokraattinen. Esimerkiksi täällä Keski-Suomessa viime eduskuntavaaleissa viimeinen eduskuntapaikka meni Kristillisdemokraateille noin kymmenellä tuhannella äänellä. Siinä on vaikkapa valitsijayhdistyksen ehdokkaan aika hankala lähteä kampittamaan puolueita, kun viimeksi ainoana yli kymmenen tuhatta henkilökohtaista ääntä sai Keskustan Mauri Pekkarinen (12164 ääntä). Seuraavaksi sijoittunut Susanna Huovinen (sd.) ei ollut lähelläkään rajaa 8400 äänellään.

Suhteellinen vaalitapa on tietysti parempi kuin suora henkilövaali, koska se antaa jonkin verran sijaa erilaisille näkemyksille. Jos esimerkki otetaan taas Keski-Suomesta ja viime vaaleista, niin suoralla henkilövaalilla esimerkiksi Kokoomus ja Vasemmistoliitto eivät olisi viimeksi saaneet yhtään ehdokasta läpi. Suhteellinen vaalitapa toi kuitenkin molemmille puolueille yhden paikan ja Kokoomuksella toinenkin paikka jäi vain noin 800 äänen päähän.

Molempia mainittuja malleja parempi olisi kuitenkin siirtoäänivaali. Siinä kansalaiset voivat äänestää useampaa ehdokasta mieluisuusjärjestyksessä siten, että “käyttämättömät” äänet siirtyvät järjestyksen mukaan seuraaville. Käyttämättömillä äänillä tarkoitetaan sellaisia, jotka jäävät valituilta ehdokkailta yli läpipääsyn jälkeen tai valitsematta jääneiden ehdokkaiden kaikkia ääniä. Tällöin kansalaiset voivat äänestää kätevästi yli puoluerajojen ilman pelkoa siitä, että oma ääni menee hukkaan.

Liberaalien tavoiteohjelmassa siirtoäänivaalista kerrotaan näin:

Nykyisessä vaalijärjestelmässä puolueet tekevät ehdokkaistaan vaalilistoja. Äänestäjän äänestäessä ehdokastaan ääni menee koko listan hyödyksi.

Koska äänestäjä ei voi vaikuttaa siihen, keitä muita ehdokkaita hänen suosikkiehdokkaansa listalla on, saattaa käydä niin, että hänen äänensä auttaakin epämieluisan ehdokkaan läpimenoa. Listavaalissa myös yksittäinen suosittu ehdokas voi vetää perässään eduskuntaan erittäin epäsuosittujakin ehdokkaita samalta listalta.

STV (Single Transferable Vote) eli siirtoäänivaali on vaalijärjestelmä, jossa puolueiden sijaan äänestäjä itse valitsee, kenelle hänen äänensä todella menee. STV:ssä äänestäjä voi asettaa useamman ehdokkaan paremmuusjärjestykseen. Jos ensisijainen ehdokas ei tule valituksi, ääni lasketaan listan seuraavan ehdokkaan hyväksi. Jos tämäkään ei pääse läpi, menee ääni listan seuraavalle ja niin edelleen, kunnes joku tulee valituksi tai listalta loppuvat nimet.

Näin on mahdollista äänestää myös vähemmän tunnettuja ehdokkaita ilman pelkoa siitä, että ääni menisi hukkaan. Vastaavasti, jos ehdokas saa ääniä enemmän kuin hän tarvitsee tullakseen valituksi, ylijäämäosa siirtyy äänestäjän seuraavaksi parhaana pitämälle ehdokkaalle jne. Niinpä äänestäjän ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi asettaa ehdokkaita aidosti paremmuusjärjestykseen. Tällainen järjestelmä on jo käytössä mm. Irlannissa ja osin Australiassa.

Valitettavasti täytyy kuitenkin olla vaalitavan uudistamisen suhteen pessimisti. Elleivät pienet puolueet saa merkittävää vaalivoittoa tulevissa vaaleissa, suuret puolueet takuulla hautaavat ajatuksen ainakin seuraavaksi vaalikaudeksi omistakin riveistään tulevista rohkeista soraäänistä huolimatta. Propsit joka tapauksessa Luhtaselle asian esille nostamisesta.