Kuten tiedämme, ay-liikkeellä on Ruotsissa paljon valtaa, paljolti sosialidemokraattien pitkän dynastian seurauksena. Demareiden ja ammattiliittojen suhde on ollut symbioottinen: liitot tukevat demareita rahallisesti ja vaalikampanjoissa lisäksi mittavalla työmäärällä (ammattiliittojen jäsenillä on oikeus tehdä tietty määrä vaalityötä omalla työajallaan, eli palkka juoksee vaikka työntekijä tekee ihan jotain muuta kuin töitä), ja vastineeksi demarit ovat ajaneet läpi ay-liikkeelle suosiollisia lakimuutoksia, kuten edellä mainittu oikeus vaalityöhön työajalla ja vielä merkittävämmin oikeuden yleisten työehtosopimusten tekemiseen.
Ruotsissahan esimerkiksi ei tunneta käsitettä minimipalkka, mikä ensituntumalta kuulostaa hienolta. Todellisuus on kuitenkin se, että koska ay-liikkeellä on todellinen valta maan päällä, voivat liitot yleisillä työehtosopimuksilla käytännössä määritellä sallitun palkkatason. Tästä maksaa nyt göteborgilainen salaattibaariyrittäjä Sofia Appelgren, joskin hieman erikoisesta syystä. [Via Scandinavian Finance]
Suuri ongelma Appelgrenin Wild’n Fresh -salaattibaarissa on se, että omistaja ei ole liittynyt ravintola-alan ammattiliiton yleiseen työehtosopimukseen, vaan yrityksen muutama työntekijä saa sitä palkkaa ja niitä etuja, joista Appelgren on sopinut työntekijöiden itsensä kanssa. Koska Appelgren ei suostunut ammattiliiton “pyynnöistä” huolimatta liittymään yleiseen sopimukseen, asetti ammattiliitto yrityksen saartoon. Niinpä kymmenen neliömetrin salaattibaarin edustalle kerääntyy joka päivä jo ennen avaamisaikaa kymmeniä liiton jäseniä osoittamaan mieltään ja kertomaan ohikulkijoille kuinka paha riistäjäkapitalistisika Sofia Appelgren on.
Mitään merkitystä ei tietenkään ole sillä, että Wild’n Freshin työntekijät saavat yleistä sopimusta parempaa palkkaa, parempia etuja (mm. kattavammat vakuutukset) sekä lyhyemmät työajat, ilman mitään ylitöitä. Eikä silläkään ole väliä, että kun Sofia Appelgren harkitsi yleiseen sopimukseen liittymistä ja kysyi mielipidettä työntekijöiltään, nämä itse sanoivat etteivät halua yrityksen liittyvän yleiseen sopimukseen, koska tällöin heidän palkkansa ja etunsa heikkenisivät.
Sillä varmaankin on merkitystä, että koska yritys ei kuulu yleisen sopimuksen piiriin, ei myöskään ammattiliitto saa rahaa yrityksen työntekijöistä. Ja sekin vaikuttanee, että jos yksi yritys onnistuu pysymään ammattiliittojen talutusnuorista erossa, muutkin yrittäjät voivat sitä harkita. Toivottavasti Sofia jaksaa taistella tuulimyllyjä vastaan. Ainakin täältä lähtee hänelle yksi kappale joulukortteja kannustukseksi. (Sofian osoite löytyy The Localin yllä linkitetyn haastattelun kommenteista.)
Toisena uutisena kuitenkin kerrotaan, että Ruotsin ay-liike on lähdössä sotaan porvarihallitusta vastaan. Saa nähdä miten tuossa käy, mutta toivottavasti ainakin em. taistelu käy ammattiliitoille kalliiksi.
“Ingenting hindrar en arbetsgivare att betala mer än miniminivå i avtalet” hotelli -ja ravintola alan liiton edustajan suusta (http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?a=594792).
Eli tuohon kollektiivisopimukseen liittyminen ei estä työnantajaa maksamasta työntekijälle sopimuksen minimitasoa parempaa palkkaa tai tarjoamasta muita parempia työehtoja, kuten työaikoja. Se että yksittäinen työnantaja tarjoaa työntekijöilleen työehtosopimuksen minimitasoa parempia työehtoja ei tarkoita että kaikki tai edes suurin osa Ruotsin työnantajista toimisi samoin.
“Hur påverkar blockaden verksamheten?
– I går hade vi försäljningsrekord”, sitaatti Svenska Dagbladetista
(http://www.svd.se/dynamiskt/inrikes/did_14221414.asp). Julkisuus näyttää ainakin taloudellisesti olevan lähinnä hyödyllistä Appelgrenille.
JH
Pieneltä ylilyönniltä vaikuttaa. Eikös järjestymisen vapaus kuuluu ainakin Suomessa työntekijän ja ilmeisesti myös työnantajan oikeuksiin? Sovittuja minimipalkkoja ja ehtoja ei toki voi alittaa, mutta ei liittoon voi olla “pakko” kuulua.
No liittoja tarvitaan, molemmin puolin. Parempi, että liitot hoitavat neuvottelut niin voidaan siellä työpaikoilla keskittyä työn tekoon, eikä tarvitse pomojen kanssa kokoajan asioista riidellä.
JH, vaikka sopimukseen liittyminen ei estäisikään esim. parempaa palkkaa teoriassa, käytännössä se on yksi kuluerä lisää. Jossain mainittiin 5500 kruunua per työntekijä. En tiedä maksaako tuon työnantaja vai palkansaaja, mutta käytännön seuraus sillä on työntekijän reaalisesti käytettävissä olevan rahan väheneminen. Eikä siltikään ole mitään järkeä siinä, että sopimukseen olisi pakko liittyä tai muuten liiketoimintaa aletaan häiritä.
Tuosta saarron myönteisestä vaikutuksesta Wild’n Freshin myyntiin olinkin aikeissa tehdä lisäyksen tekstin loppuun, luin siitä juuri äsken Munkhammarin blogista.
Harri, kuten aiemminkin on tullut todettua, olemme tästä liittoasiasta hiukan eri mieltä. On liitoista hyötyäkin, ainakin on ollut, mutta liian voimakkaat liitot tuntuvat myös monesti tekevän haittaa ja puuttuvan asioihin, jotka eivät niiden toimenkuvaan varsinaisesti kuulu. Nykypäivänä haitat tuntuisivat jopa peittoavan hyödyt. Tämä ei tietysti tarkoita, etteikö liittoja saisi olla. Niiden valtaa pitäisi vain vähän karsia.
Kyllähän se tiytysti joitakin tahoja harmittaa, kun työtekijäpuolikin järjestäytyy ja huolehtii oikeuksistaan. Kuten sanoin liittoja tarvitaan molemmin puolin. Jos toinen osapuoli olisi selvästi heikompi, siitä ei seuraisi pitkässä jouksussa mitään hyvää. Asiat pitää sopia mahdollisimman järkevästi. Mielellään siten, että työntekijä saa kohtuullisen korvauksen työstään eikä hänen tarvitse pelätä työpaikan äkillistä menettämistä jatkuvasti. Samalla pitää myös muistaa, että yritysten pitää tuottaa voittoa, koska muuten ne lakkautetaan.
Alkaa jokseenkin kyllästyttämään, kun aikuiset ihmiset kärjistävät asioita aina omaksi edukseen. Käytännössä järkevät kompromissit ovat ainoa kestävä vaihtoehto. Mutta miten saisi molemmat osapuolet ymmärtämään tämän. Tai edes sinut. Hyvin olet takkisi kääntänyt ja aina ajat sokeasti oman puolesi etuja.
Harri, oman puoleni? Mikähän tämä puoli mahtaa olla? Saanen muistuttaa, että olen vakituisessa palkkatyössä käyvä henkilö.
Totta kai järkevät kompromissit ovat ainoa kestävä vaihtoehto. Sitä ei liene kukaan ole kyseenalaistanut. Eri asia onkin se, onko kompromissia neuvottelemassa joku varsinaisista asioista mitään tietämätön porukka jossain kaukana, vaiko asianomaiset itse.
Minä veikkaan – joskin voin aina tietysti olla väärässäkin – että esimerkiksi minun työtehtävieni vaativuuden ja niistä ansaitun korvauksen sopivan tason tietävät parhaiten minä ja lähin esimieheni, eikä minkään liiton edustaja ja yrityksen johtokunta jossain aivan muualla. Siksi onkin hyvä että mm. palkastani keskustelemme kasvotusten lähimmän esimieheni kanssa, eikä sitä sanella suoraan jostain muualta.
Jotenkin vain nämä jutut ylistää ja puolustaa aina oikeistoa. Samalla tietysti yrittävät väheksiä vasemmistoa. Ei tarvitse kuin osata lukea, että tämän huomaa.
Äläkä nyt sekoita aitaa ja seivästä.
Liitothan sopivat minimitasot. Niitä sitten korotetaan vuosittain, jotta ostovoima pysyy suunnilleen samana. Aina ei edes pysy, vaan voi myös laskea. Mikään ei estä neuvottelemasta parempaa palkkaa henkilökohtaisesti. Onhan se järkevää, että samasta työstä saa saman palkan ensi vuonnakin. Ilman vuosikorotusta, saisi vähemmän.
Harri, en sekoitakaan. Oma esimerkkini on tosin huono, sen myönnän. Mutta otetaan toinen esimerkki: tietävätkö herrat neuvottelijat Helsingissä paljonko on huonosti koulutetun ja heikosti kieltä osaavan maahanmuuttajataustaisen siivoojan työn tuottavuus Utsjoella? Kun minimitasosta päätetään yleisen tason perusteella valtakunnallisesti, entä ne, jotka eivät kykene minimitasoon? Siitä vain loppuiäkseen kortistoon, vaikka työhaluja olisikin, vailla mahdollisuuksia saada työkokemusta, jolla voi itseään kehittää? Ei hyvä minusta, ei lainkaan hyvä.
Kollektiivisen sopimisen ja minimipalkkojen ongelmat näkyvät nimenomaan pienipalkkaisilla palvelualoilla ja työttömyydessä, ei se meillä muilla tunnu missään.
Pitäisi muuten liittää se perustulo/kansalaispalkka tähän keskusteluun, niin saatettaisiin johonkin päästäkin.
Yleisissä sopimuksissahan on maantieteelliset alueet, pohjautuen elinkustannuksiin. Esimerkiksi Etelä-Suomessa on paremmat peruspalkat kuin muualla, koska täällä asuminen on kalliimpaa.
Minimipalkka ei ole todellakaan se syy miksi ihmiset eivät Suomessa työtä tee. Ne minimit on palveluailoilla niin naurettavia, että siitä se ei kiinni ole. Taitaa päästä jopa alle 7€/h. Työtähän olisi tarjolla kyllä, minimipalkoilla, ja samalla valitetaan työvoimapulaa. Eli ei ne minimipalkat ole se este. Tuloloukut estää kannattavan työnteon, mutta ei sotketa niitä tähän aiheeseen.
Liittoja tarvitaan myös pitämään “ei niin helvetin viisaiden ihmisten” puolia. Työelämässä on paljon liian kilttejä työntekijöitä, joiden yli työnantajat kävelee ja kävelisivät vielä härskimmin, jos ei olisi sovittu yhteisiä sääntöjä. Tallaisten hyvien työntekijöiden takia jo pelkästään on hyvä olla liitto olemassa. He arvostavat työtään usein niin paljon, etteivät sano mistään vastaan, koska pelkäävät menettävänsä mieluisen työn. Ja näitä on oikeasta melko paljon. Jonkunhan sitä pitää heikommankin puolella olla. Työsuhteessa heikompi on työntekijä.
Jotta tämä nyt ei ihan repeäisi tassusta, palataanpa alkuperäiseen aiheeseen:
Yrittäjän maksamat kollektiivisopimuksia paremmat palkat ja edut ovat mielenkiintoisia siksi, että liitto vaatii kollektiivisopimukseen liittymistä, jotta työntekijöiden etuja ei poljettaisi. Kyse ei siis ole siitä, että yritys olisi saarrossa sopimuksia parempien palkkojen vuoksi, vaan ainoastaan kollektiivisopimukseen kuulumattomuutensa vuoksi. Kollektiivisopimuksesta aiheutuvien kulujen vuoksi työntekijät kuitenkin saisivat huonompaa palkkaa.
Viime kädessä syy kollektiivisopimukseen kuulumattomuuteen on siinä, että Appelgren kysyi asiasta työntekijöidensä mielipidettä, ja nämä sanoivat ei. Kyseessä siis juuri ne työntekijät, joita liitto sanoo puolustavansa, ilmeisesti jopa vastoin näiden tahtoa. Tästä on kysymys, ei siitä että pitääkö jonkun ulkopuolisen olla puolustamassa heikompaa (työntekijää), vaan siitä että työntekijä saa itse valita puolustetaanko häntä vai ei.
Itse itseäni lainaten: pieneltä ylilyönniltä vaikuttaa.
Eli kuten aikaisemmin sanoin tämä ruotsin tapaus vaikuttaa ylilyönniltä. Kannatan järjestäytymisen vapautta. Ja niitä liittoja tarvitaan.
Sama se on jokaisen asian kanssa. Ylilyöntejä tulee. Vartija esimerkiksi potkii maassa makaavaa henkilöä. Silti vartojoita tarvitaan.
Kyllähän liitto saa vaatia mitä tahansa, jos lain puitteissa sen tekevät. Vaatiihan meillä Suomessakin kohta erinäiset puolueet meitä äänestämään omia ehdokkaitaan. Ei se ole tyhmä joka vaatii, vaan se joka suostuu. Vaaditaanhan täällä toisen puolen tahosta milloin mitäkin, irtisanomissuojan alentamista, työajan pidentämistä jne..
On ihan normaalia keskimääräistä tyhmempien ja ahneempien ihmisten keskuudessa, että he ajavat sokeasti omaa etuaan. Tässä tapauksessakin molemmat ajavat omaa etuaan. Tosin liiton toiminta on lähinnä naurettavaa.