Tämän kirjoituksen inspiraationa toimii Heini Eräsalon 18.8. Keskisuomalaisessa julkaistu mielipidekirjoitus. Aion lähettää kirjoituksen sekä Ksml:een että Aamulehteen.
Vapaus on voimamme
Heini Eräsalo kirjoitti yleisönosastolle Hollannin pedofiilipuolueesta, jonka kieltämistä hän toivoi ja olipa nettiadressinkin avannut sitä varten. Uunituoreena isänä olen Eräsalon kanssa erittäin samaa mieltä lasten oikeuksista. Itse saattaisin kohdella pedofiileja lähestymistavalla, johon liittyvät vahva kuparilanka, lyhtypylväs ja syyllisten sukuelimet. Eräsalon poliittisista näkemyksistä minun on kuitenkin jätettävä eriävä mielipide.
Haagin käräjäoikeuden päätös sallia kyseisen puolueen perustaminen mm. sananvapauden nimissä oli aivan oikea. Jos me aiomme elää demokraattisessa yhteiskunnassa, emme voi lähteä kieltämään poliittista järjestäytymistä edes valikoiden, vaikka joidenkin poliittiset päämäärät olisivat kuinka vastenmielisiä tahansa.
Jos kiellämme yhden ryhmän, voimme aivan yhtä hyvin kieltää toisenkin. Sitten emme enää elä demokratiassa. Olisivatko seuraavana tulilinjalla kenties homot tai vääräuskoiset? Kenellä voisi olla oikeus päättää, mitkä näkemykset ovat sallittuja ja mitkä eivät? Haluaisiko Eräsalo kenties itse kuulua tällaiseen sensuurineuvostoon?
Demokraattiseen prosessiin kuuluu se, että äänestäjät päättävät puolueiden ja ehdokkaiden esittämien ajatusten keskinäisestä paremmuudesta. Minun on vaikeaa kuvitella, että Hollannissakaan pedofiilipuolue saisi valtavaa äänivyöryä tai edes ylittäisi parlamentin äänikynnystä. Kuitenkin, millä oikeudella Eräsalo on lähdössä päättämään hollantilaisten äänestäjien puolesta, mikä heille on parasta? Pelkääkö hän, etteivät he itse osaa tehdä oikeita päätöksiä?
Pedofiliaan suuntautuneiden ihmisten järjestäytymisessä puolueeksi voidaan nähdä muuten ainakin yksi hyvä puoli: kaikki julkiseen toimintaan osallistuvat ovat erittäin suurella varmuudella kaikkien muiden tarkassa ja jatkuvassa syynissä, eikä heillä tule olemaan mitään mahdollisuuksia toteuttaa rikollisia taipumuksiaan. Tiedä kuinka monta lasta he näin toimimalla pelastavatkaan itseltään.
Huolestutaan vasta sitten, jos pedofiilipuolue oikeasti menestyy. Silloin jossain on jokin pahasti vialla. Poliittinen vapaus on kuitenkin yksi niistä voimavaroista, joilla olemme rakentaneet vauraan ja hyvinvoivan yhteiskunnan, verrattuna vaikkapa moniin epävapaisiin maihin. Älkäämme luopuko siitä vapaudesta.
Pasi Matilainen
Jyväskylä
www.pasi.fi
Päivitys 5.9.06: Ainakaan Keskisuomalainen ei kirjoitustani julkaissut, Aamulehdestä vaikea sanoa. Mutta yksi kansanedustajaehdokas puolestaan tarttui aiheeseen. Hieno homma Riitta, onneksi et todellakaan ollut kaikkien blogaajien ehdokas.
Olen eri mieltä edellisestä.
Yhteiskunnan tehtävä on suojella jäseniään, ennenkaikkea niitä jotka ovat kaikkein haavoittuvaisimpia kuten lapset. Lasten hyväksikäyttö on alhaisimpia rikoksia johon ihminen voi syyllistyä. Tiedetään ja tunnustetaan yleisesti, että se vahingoittaa vakavasti lapsen kehitystä ja vaikuttaa mahdollisesti koko loppuelämään tuhoisasti.
En tunne Hollannin lainsäädäntöä, mutta olettaisin, että poliittisen puolueen oikeuksiin kuuluu levittää propagandaansa kaikin laillisin keinoin. Poliittinen puolue saattaisi julkaista propagandaa jossa se esimerkiksi esittäisi pedofilian lasten kehitykselle hyvänä asiana. Miten tämä vaikuttaisi pedofiilipiireihin ja taisteluun lasten hyväksikäyttäjiä vastaan? Yllyttäisikö se hyväksikäyttäjiä oikeuttamaan tekonsa ja sitä kautta vaikuttaisi yhteiskuntaan tuhoavasti vai helpottaisiko se tuon vakavan ongelman vastaista taistelua?
>>Jos kiellämme yhden ryhmän, voimme aivan yhtä hyvin kieltää toisenkin. Sitten emme >>enää elä demokratiassa. Olisivatko seuraavana tulilinjalla kenties homot tai >>vääräuskoiset?
Ovatko homot tai vääräuskoiset silloin tulilinjalla, jos yhteiskunta sallii puolueet joiden poliittisena ideologiana on homojen tai vääräuskoisten tai vaikkapa perheenäitien tappaminen? Kumpi on suurempi riski demokratialle: se, että selvästi jonkin ihmisryhmän tuhoamiseen tai törkeään hyväksikäyttämiseen tähtäävien puolueiden toiminta kielletään (esim. antisemitismi, pedofiilipuolue) luottaen korkeimman oikeusasteen harkintakykyyn, vai se, että mitä tahansa avoimen tuhoisaa aatetta saa ajaa julkisesti “demokratian nimissä”?
Se tosiasia, että kansan enemmistö ei todennäköisesti kannattaisi tuhoisaa ääriaatetta, ei poista puolueen toiminnan aiheuttamaa vahinkoa sen vapaasti edistäessä rikolliseksi ja yhteiskunnassa tuhoisaksi katsottua aatetta. Ei pidä aliarvioida sellaisen propagandan vaikutuksia. Esimerkiksi voisi kuvitella, että jos Saksa sallisi kansallissosialistisen puolueen, olisi avoimella yhteiskunnalla nopeasti entistä suurempia ongelmia uusnatsien kanssa. Aate on vahingollinen ja sen ideologiaan kuuluu avoin vihamielisyys tiettyjä kansanryhmiä vastaan.
Meillä Suomessa on laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ilmeisesti tällaiseksi ei pitäisi laskea toimintaa, joka tehdään poliittisen puolueen nimikkeen helmoista käsin, diplomaattisin sanankääntein?
>>Kenellä voisi olla oikeus päättää, mitkä näkemykset ovat sallittuja ja mitkä eivät?
En väitä, että tämä asia on ongelmaton puoluetoiminnan vapauden kannalta. On silti oltava auktoriteetti joka tapauskohtaisesti arvioi onko aate tuhoisa yhteiskunnan kannalta. Lasten hyväksikäytön salliminen tai siihen myönteisesti suhtautuvan propagandan levittäminen varmasti on sitä. Korkein oikeusaste on epäilemättä oikea elin arvioimaan asiaa. Haagin käräjäoikeus on tehnyt päätöksen joka on ehkä absoluuttisen ehdoton sananvapaudelle mutta vaarallinen kansalle.
SOne,
Tietenkin jos puolueen propaganda on kuvaamasi kaltaista, se ylittää minunkin mielestäni sananvapauden rajat. Kaikenlainen vihaa lietsova tai laittomuuksiin yllyttävä puhe on jo valmiiksi kielletty.
Mutta, jos puolueen sanoma rajoittuu siihen, että he kokevat jonkun lain vääräksi ja ilmaisevat tavoitteekseen muuttaa kyseistä lakia, niin siihen ei pitäisi olla nokan koputtamista.
Sitä paitsi, mikäli puoleen perustaminen ei olisi kyseiselle ryhmälle mahdollista, mikä estäisi heitä esittämästä mainitsemaasi propagandaa yksityishenkilöinä tai muuna ryhmittymänä? Ei puolueiden sananvapaus eroa mitenkään yksityishenkilöiden sananvapaudesta.
Pointti on se, että poliittinen järjestäytyminen epäoikeudenmukaisiksi koettujen lakien muuttamiseksi on lähtökohtaisesti aina ookoo, vaikka lait olisivatkin oikeita, mutta tietenkään vihanlietsonta ja muu selvästi vahingollinen propaganda ei tuohon poliittisen järjestäytymisen vapauteen kuulu.