Kaikki ovat varmaankin tietoisia juuri kiinnisaadusta sarjaraiskaajasta, joka suoritti viimeisimmän rikoksensa synnyinkunnassani Suonenjoella venäläistä mansikkatyttöä kohtaan? Hyvä. Päästäänkin vaihteeksi kotimaan asioihin, ikävä kyllä.
Lehdistö (varsinkin keltainen sellainen) on innokkaasti kaivellut epäillyn taustoja. Ilmeisesti sieltä löytyy ainakin kuusi raiskausta ja niistä saatua tuomiota. Nuorin uhri on ollut lapsi, ja vanhin 72-vuotias marjastaja, joka myös kuoli miehen aiheuttamiin vammoihin. Epäillyn mieltymykset ovat siis olleet laajat, aina pedofiliasta nekrofiliaan, olettaen että vanhin uhri kuoli ennen raiskausta.
Hyvin kaveri on aina saatu kuitenkin tuomiolle, jopa kuusi kertaa! Ja joka ainoa kerta vapautumisensa jälkeen hän on syyllistynyt vastaaviin tekoihin uudestaan. Viimeksi hän vapautui vankilasta kaksi vuotta sitten. Mies on kuitenkin vasta 46-vuotias, joten jos oletetaan (koska en tiedä yksityiskohtia), että hänen uransa raiskaajana on alkanut 18-vuotiaana, ja jokaisen tuomion välissä on kulunut vaikkapa kaksi vuotta ennen seuraavaa, on keskimääräisen kakun pituus ollut kolme vuotta. Alussa varmaan lyhyempia ja lopussa pidempiä, luulisin. Joka tapauksessa aika hyvin, Suomen mittakaavassa ei ihan lievimpiä tuomioita kuitenkaan.
Kuitenkin, missä vaiheessa hälytyskellojen pitäisi alkaa soimaan? Jos (ja kun) hänet todetaan viimeisimmästä tapauksesta syylliseksi ja laitetaan kiven sisään kolmeksi vuodeksi, mikä takaa ettemme ole taas samassa tilanteessa hänen kohdallaan vaikkapa vuonna 2011? Tuomiot eivät selvästikään ole ennenkään miestä parantaneet. Ovatko “inhimillisten” tuomioiden kannattajat nyt tyytyväisiä?
Tällaiseen kykenevät ja taipuvaiset ihmiset ovat varmasti harvassa, mutta siltikin olisin ainakin itse valmis harkitsemaan jotain muitakin rangaistusvaihtoehtoja. Kuten vaikkapa kolmen palon laki, t.s. kolmas kakku olisi iso eli kymmenestä vuodesta ylöspäin, riippumatta rikoksesta. Lisäksi näiden perverssien kohdalla voisi harkita kemiallista kastraatiota (mikäli tuomittu on selvästi yhteistyöhaluinen) ja toistuvien rikosten jälkeen miksei myös pysyvää kastraatiota. Kyllä ne hallitsemattomat himot lähtee herkästi siinä kulkusten mukana. Tällä tavoin rangaistun siemeniä voisi tietysti ottaa jääkaapin pakastelokeroon talteen, jos hän haluaa säilyttää lisääntymiskykynsä.
Vai jäädäänkö suosiolla odottamaan seuraavaa uhria? Eihän se kuitenkaan kenenkään omalle kohdalle satu, joten hälläkö väliä…
Lisäys 12:04: Iltalehti kirjoittaa mm.:
Toukokuussa 1987 Ruumensaaren uhriksi joutui 15-vuotias koulutyttö Kemissä. Tuolloin 27-vuotias rikollinen puristi uhriaan kurkusta, raahasi tytön tieltä metsikköön ja pahoinpitelyllä uhkaamalla pakotti tämän yhdyntään.
Konepuuseppä Ruumensaari tuomittiin vuoden ja seitsemän kuukauden vankeuteen. Vapautumisen jälkeen rikokset toistuivat.
Ottaen huomioon, että tuo ei ollut hänen ensimmäinen tuomionsa (ensimmäinen ehdoton tuomio v. 1981), aika miedolta vaikuttaa.