(Kopioitu Moottoripyora.orgin foorumilta)
Ajatusleikkinä kymmenen henkeä menee joka ilta ulos syömään illallista.
Lasku kaikille yhteensä on 100€. Jos he jakaisivat laskun samassa suhteessa kun maksamme tuloveroa, jako menisi suunnilleen näin: Neljä ensimmäistä – köyhimmät – eivät maksaisi mitään, viides maksaisi 1€, kuudes maksaisi 3€, seitsemäs 7€, kahdeksas 12€, yhdeksäs 18€. Kymmenes – rikkain – maksaisi 59€.
He päättivät jakaa laskun niin. He söivät illallista joka päivä ja tunsivat itsensä suhteellisen tyytyväisiksi. Kunnes eränä päivänä ravintoloitsija päätti antaa heille alennusta. “Koska olette niin hyviä asiakkaita” hän sanoi “saatte 20€ alennusta”. Illallinen kymmenelle maksaisi vastedes vain 80€.
Mutta miten alennus jaettaisiin heidän kesken? 2€ per nuppi? Mutta neljä söi jo ilmaiseksi. Tasan kuuden maksajan kesken ? 3,33€? Ravintoloitsija ehdotti että olisi oikein säilyttää suurin piirtein aikaisempi maksusuhde.
Tulos oli että viides sai syödä ilmaiseksi, kuudes maksoi 2€, seitsemäs 5€, kahdeksas 9€, yhdeksäs 12€ ja kymmenes 52€. Kaikki kuusi saivat alennusta ja neljä ensimmäistä söivät edelleen ilmaiseksi.
Mutta illallisen jälkeen ravintolan ulkopuolella synty kahakka. “Minä säästin vain 1€ kahdestakymmenestä” aloitti kuudes. “Mutta kymmenes tienasi 7€!”
“Aivan” jatkoi viides “Minäkin sain vain 1€. Se on epäoikeudenmukaista, rikas öykkäri sai seitsemän kertaa enemmän kuin minä!”.
“On se niin väärin” jatkoi seitsemäs.” Miksi öykkäri saa 7€ kun minä sain vain 2€?”.
“Hetkinen” huusivat neljä ensimmäistä yhteen ääneen. “Me emme saaneet mitään!”. “Köyhiä riistetään!”. Kaikki yhdeksän vetivät yhdessä kymmenennettä kunnolla turpiin.
Seuraavana iltana hän ei tullutkaan illalliselle, joten muut yhdeksän söivät ilman “öykkäriä”. Kun lasku tuli, heiltä puuttui 52€.
Voiko sitä enää tämän paremmin sanoa.
wanha 😉
Tässä taas näkee tämän systeemiteoreettisen maailmankuvan yksinkertaisuuden oikein
huipussaan. Eli siitä lähtien kun Newton sen omenansa näki on kaikkia asioita
pilkottu pienenpiin osiin, yritetty järkeistää, irrotettu kontekstistaan ja lopulta
hukattu koko ajatus.
Esimerkki. Se että herra, joka maksaa 59 euroa ateriastaan alunperin luulisi
ostaneen itselleen sen verran sivistystä muilla rahoillaan, että ei tuomitsisi ihmisiä tekojen perusteella vaan saapuisi lounaalle vaikka turpiin saikin. Tätä oppineet kutsunevat moraaliksi.
Oletetaan kuitenkin, että rikkaan miehen moraalitaju on hieman hälvennyt ja hän jättää tulematta lounaalle ( tätä oppineet kutsuvat itsekkyydeksi. Lisäksi rikotaan sopimus, joka on aluperin tehty muun lounasseuran kanssa ). Köyhät päättävät ryöstää ravintolan, sillä pitäähän ihmisten saada syödä.
Poliisi kuitenkin nappaa tekijät ja vankila tutustuttaa heidät vahvoihin päihdeaineisiin.
Vuosi myöhemmin, eräänä satunaisena iltana Rikas mies puukotetaan kuoliaaksi taksitolpalla, 57 euron tähden,
jotta huonompiosaiset saisivat päihde aineita.
Rikkasta miestä jäivät suremaan vaimo ja 3 lasta.
Tai sitten rikas mies muuttaa aavan meren tuolle puolen ruokailemaan sikäläisessä ravintolassa, jossa kukin maksaa oman ruokansa ja vapaaehtoisesti auttaa vähempiosaisia maksamaan osan omaansa. Yhdeksän muuta jäävät tänne pohtimaan keskenään syntyjä syviä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Miksi se rikas lähti, eihän me muuta kuin vähän lauottiin turpaan sitä?
Jossa saa taas turpaansa kun päättääkin olla auttamatta vähäosaisempia kun ravintola korottti hintojaan :). Kuulostaa nykymaailman meinigiltä.